sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Syksyinen yö on pimeä ja musta, osa 2

Syksyinen yö on pimeä ja musta. Paitsi että ylihuomenna on jo joulukuu ja pimeää on päivisinkin. Missä on talvi?!

Edellissä postauksessa saksittu takki on odotellut päivänvaloa viikon verran, mutta eipä tuota ole näkynyt. Mennään sit parilla pimeällä kuvalla.



Lankana Cascade 220, menekki vähän vajaa 900g. Kauluksen idea on tuttu Annikista, taskunsuun muoto ainakin Lumisesta ja syksyn IK:ssa olleesta Farmer's Market Cardiganista. Ihan normi istutettu hiha ja kevyet muotoilut vyötäröllä. Ja sit se jokin, joka kaupan neuleista puuttuu eli tilaa rintavarustukselle on tehty lyhennetyillä kerroksilla. Lisäksi neuloin takin etupuolen vähän leveämmäksi kuin takakappaleeen eli tää istuu hyvin takaa ja hartioista, mutta menee myös kiinni.



Takki on aika kiva. Mulle alkaa vaan pikkuhiljaa valjeta, että ehkä mun ei kannattais tehdä villatakkeja, ainakaan näin paksuja, vaan mieluummin puseroita. Pusero saman paksuisesta tai paksummastakin langasta päätyy helposti päälle, mutta takit jäävät jotenkin pitämättä.

Koska lankaa oli jäljellä vielä reilu 100 g, tein pipon.


Malli on nimeltään "I heart pompoms" (Ravelry link) ja tykkään siitä tosi paljon. Tämä pipo pysyy päässä, tuntuu mukavalta ja näyttää hyvältä. Sopivan reipas, äärimmäisen yksinkertainen ja silti veikeä. Vaikka vähän vaikeahan sitä on tietysti tuosta kuvasta nähdä, mutta katsokaa vaikka ohjeen kuvia. Vaaka näytti 98 g. Taidan haluta tällaisen punaisenkin.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Sukkelat sakset

Eka kertaa neuletta saksimassa.


Tunnisteeksi pistin tuunausta, vaikka en ole ihan varma voiko sitä sanaa oikeastaan käyttää neuleesta, jota ei vielä koskaan ole julistettu valmiiksi.

Totesin, että villatakki olisi paljon mieluisampi suorahelmaisena. Helman uudelleen neulominen ei oikein houkutellut - siinä olis mennyt uusiksi niin taka- kuin etukappaleidenkin alaosat, taskut, taskunsuukaitaleet ja napituskaitaleet. Muotoilut oli onneksi tehty vain sivusaumoissa, joten otin ja ompelin saumat uuteen paikkaan.

Leikkausta varten saumanvaran uusi reuna on huoliteltu virkkaamalla, sit pitäis vain uskaltaa leikata ylimääräiset pois. Virkkaamiseen käytin puolitettua lankaa eli kahta säiettä neljästä, jotta saumasta ei tulisi niin paksu.

Eipä tuosta mustasta juuri mitään näe, mutta laitetaan nyt kuitenkin jotain kuvallista todistusaineistoa siitä, että uskalsin leikata. Ainakin nyt reuna näyttää tosi siistiltä, toivottavasti kestää myös. (Ja tuo mikä kuvassa rullaantuu, on taskupussin reuna, joka pitäis vielä kiinniittää sivusaumaan.)


lauantai 14. marraskuuta 2009

Insinöörin hätävara

Mitä sinulla on työpöydän alalaatikossa?



Xylitolipurkkaa, dödöpurkki, hätäsalmiakkia, kuivamuonaa, hammaslankaa, sukankutimet... koskaan ei tiedä millainen tarve iskee päivän aikana.

Calvert on muuten jo matkalla kohti uutta kotia. Sormet kyynärpäätä myöten ristissä, että se olisi sopiva ja mieluisa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Calvert, kamala

Näyttää mallinuken päällä jokseenkin siedettävältä, mutta valitettavasti ei mun.



Tämä on pitkä ja surulinen tarina. Melkein ei viitsis kirjoittaa ollenkaan, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Vaikka onnellista loppua odotellessa.

Malli on Norah Gaughanin Calvert. Ihastuin siihen kesällä ja sehän oli pakko saada. Silloin jo tosin arvelutti kaksi juttua, takakappaleen rypytykset ja vajaamittaiset hihat, mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä täysin ohjeen mukaan.



Langaksi ostin kesälomareissulta Debbie Bliss Primaa (80% bambu, 20 % merino). Ihanan pehmeää, kaunis kiilto ja jumalaiset värit. Lanka oli kaikenkaikkiaan mukavaa neulottavaa, vaikka solmuja siinä oli kyllä aivan liikaa, jopa useita solmuja 50 g kerässä. 12 kerään ei tainnut sopia montaakaan kerää jossa ei olisi ollut yhtään solmua.

Takki valmistui kohtuu nopeasti, mutta onnetar käänsi selkäänsä viimeistelyvaiheessa. Tyttäreni kävi pyyhkimässä räkäisen nenänsä takkiin kun päättelin langanpäitä. Niinpä heitin takin pesukoneeseen.

Ensimmäinen ajatus oli kun otin takin koneesta, että se huopui. Ei apua! Ei 30 hienopesussa (ohjeen mukainen pesu) voi huopua, eihän?! Venyttelin ja vanuttelin ja sain takin suurinpiirtein sopivaksi mallinuken päälle. Jatkoin venyttelyä vielä kuivumisen aikana. Tarkemmin ajateltuna luulen, että takki ei niinkään huopunut, vaan kutistui, niinkuin bambu tekee. Ja kuivui järkyttävän hitaasti, pitkittäen piinaani. Takki oli jokatapauksessa pörröinen ja ihana kiilto kadonnut. Otin käyttöön vaateharjan, kuvassa näkyy osa siitä nukasta, joka takista harjaamalla irtosi.



Tässä tilassa se sai lojua melkein pari kuukautta kunnes päätin lopulta antaa sille vielä tilaisuuden ja ompelin napit (heh, kaikki kolme) paikoilleen. Purkaakaan sitä ei oikein pesukatastrofin jälkeen voi.

Istuakseen mun päälle takakappaleen yläosan pitäis olla selvästi pidempi. Samoin etukappaleisiin kaipaisin lisää pituutta (oi miksi jätin ne rintalaskokset tekemättä ?!). Ja hihoihin. En tiedä oliko pituutta tarrpeeksi ennen pesua, mutta nyt ei ainakaan ole.
 
 
Jopa tuon mallinuken päällä etukappale nousee hieman ylös, minä näytän siltä kuin olisin viimeisilläni raskaana.



Luulen kuitenkin että tämä vois sopia ihan hyvin jollekin hieman erilaisen ruumiinrakenteen omaavalle. Uutta kotia etsii siis hän.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Kilpikonna

Jos pikkusisko saa kerta hepan, pitäähän isoveljenkin  saada jotain. Yhdessä surffailtiin Ravelryssä ja valinta oli selvä: Sheldon. Kuvat on sit kaikki pojan (7v) itsensä ottamia.



Lanka Vuorelman Vetoa (vaaleampi, n. 30 g) ja Novitan Nallea (tummempi n. 20 g), täytteenä vanu. Työkaluina 3 mm puikot ja virkkuukoukku. Pituutta pikkukaverilla on n. 25 cm.



Matkalla kylpyn?



Kiva että tällaiset pehmoturtletkin kelpaa eikä kaikkien tarvi olla jotain huutavia ja räyhääviä teini-ikäisiä mutantti ninja sellaisia.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Heppahommia

Kuopukseni, heppatyttö on ratsastellut ties millä luudanvarsilla ja pölyhuiskilla, selvästikin keppihevosen tarve siis. Lelulikkeessä katselin kauniita kiiltäväturkkisia hepoja, mutta jostain syystä ei iskenyt, jotenkin niin teollisen oloisia.



Pohjana perussukka Novitan Woolista, ainoana poikkeuksena eri suuntaan kulkevat kiilakavennukset. Puikot 3 mm ja menekki tasan 50 g. Harja Opalin 6-fach Hundertwasseria (jämät näistä sukista) ja täytteenä vanua.

 
Äiti ja tytär onnesta soikeina.

Huomenna isoveljen uusi lemmikki.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Ulla 3/09

Uusi Ulla on ilmestynyt!

Minä olen mukana sukkaohjeella (vieläpä kannessa!) sekä sen muokkaamiseen liittyvällä artikkelilla. Artikkelissa lupasin avata blogiini kommenttilootan. Olkaapas hyvät.

Kysymyshän kuului: Oliko neuvoista apua? Kaipaatko johonkin kohtaan tarkennusta? Onko sinulla jokin erityinen ongelma, johon haluaisit minun paneutuvan seuraavassa Ullassa? Luonnollisesti myös muunlaista palautetta otetaan mielellään vastaan.

Pikku prinsessa

Pikku prinsessa Victoria. Sievä kuin sika pienenä ja kaiken lisäksi tuntuu olevan oikein hyvätapainen. Meistä tuli heti kaverit!



Tositoimiin pikkuprinsessa pääsi jo eka iltanaan ja ensitöikseen surruutteli 96 m lisää tätä lankaa. Niin kiva kuin toi pinkki onkin, valmiissa huivissa se ei mun mielestä toimi niinkuin pitäis eli ajattelin sen vielä siitä poistaa ja jatkaa niillä muilla väreillä eli harmaalla ja sinisellä. Myttykuvassa vielä OK, mutta tekee muuten aika hillittyyn huiviin typerän kirkkan raidan.



Vielä muutama sanaen siitä Victoriasta. Alunperinhän olin sitä mieltä, että en tarvitse varsinaisesti matkamallia ja haaveilin Victorian isosiskosta, Juuliasta. Haaveilin, ja haaveilin, en saanut aikaiseksi tilata eli ehkä se ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä halusin?



Nyt olen rehellisesti sitä mieltä, että tuo kokoontaitettavuus on loistava ominaisuus myös kotikäytössä. Vanhan rukin kanssa sai aina vähän jännittää, mitä lapsukaiset on saaneet aikaan, jos ketruukset jäi rullalle kesken. Tästä nappaan kehrän pois ja rukin laukkuun. Ja jatkan seuraavalla kerralla siitä mihin jäin. Lapset tykkäävät siis myös tästä rukista.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Odotusta (välihuomautus)

Meille on tulossa uusi asukki. Pieni ja sievä, valmistaja on sille antanut nimen Victoria S95.

Pitkään haaveilin sen isosiskosta Juliasta, mutta jokin nyrjähti kun näin Soilen kehräilevän käsityömessuilla toisella pikkusöpöläisellä. Sen verran pääsin sitä itsekin kokeilemaan, että tiedän edessä olevan melkoista uudelleen opettelua ja totuttelua. Ei ole modernit neitoset kuin mummun vanhat rukkirrähjät.

Edit. 13. 10.
Villa Laurilan tilausseuranta näyttää:



 
Edit. 15. 10. Odotus on ohi! Ei kestänyt 9 kuukautta, ei edes yhdeksää päivää. Lisää raporttia ehkä viikonloppuna. Mikäli maltan.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sukat

Alussa oli superwash merin0 70%, Seacell 30%.

Siitä tuli 320 m/ 100g. 3 säiettä, tiukalla kierteellä, navajokerrattu.


2,5 mm puikoilla perussukkaa.

Tykkään!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Syksyinen yö on pimeää ja musta

Ulkona on pimeää. Erittäin pimeää. Niin kuin vain syksyinen ilta kaatosateessa voi olla pimeä. Tykkään pimeästä. Paitsi jos pitäis _valo_kuvata jotain.

Ja niin mulla on taas musta pipo, mihin lie edellinen kadonnut.

Lankana Sandnesgarn Duett, puikot 4 mm, kulutus 65 g. Aloitin ensin 120 silmukalla 2 o, 2 n joustinta. Liian iso, liian tylsä. Uusi yritys 96 silmukalla, reunaan 1 o, 1 n joustin ja sen jälkeen 3 n, 1 o joustin, jossa oikea silmukka nostettu neulomatta joka toisella kerroksella. Eka versio liian lyhyt, kavennukset purkuun ja pari senttiä lisää mittaa.

96 on ihana luku. Jaollinen 2, 3, 4, 6, 8 ja 16. Antaa mukavasti mahdollisuuksia erilaisiin kavennuksiin päälaella. Tässä pipossa kavennukset on tehty neljässä kohtaa.

maanantai 31. elokuuta 2009

Lankalaatikko

Olen osallistunut vuoden alusta Ravelryn Lankalaatikko ryhmään. Ryhmän ideana on painiskella kasvavia lankavarastoja vastaan kukin osallistuja omilla säännöillään. Lähdin liikkeelle tavoitteella vähentää marinadilankojen määrää vähintään 300 g kuukaudessa, ostokieltoa ei ollut. Alku lähti lupaavasti käyntiin, mutta kesän kuluessa tuo tavoite alkoi maistua puulta, ja aloin keksiä itselleni jos jonkinlaisia porsaanreikiä saadakseni tavoitteen täyteen. Jos keskeneräisestä villatakista laskee puuttuvat 128 g kesäkuulle ja 248 g heinäkuulle, niin paljonko jäisi elokuun saldoon? Pitääkö nuo edellisten kuukausien saldot muistaa vähentää ja paljonkos ne nyt olikaan...? Heh, itsensä huijaaminen on jokseenkin tyhmää.

Nyt tuli sitten sellainen olo, että on aika pistää säännöt uusiksi.

Koska mä en osaa käyttää varastolankoja, varaston kerääminen saa luvan loppua. Joko ne varastossa olevat on väärän värisiä tai laatuisia, niitä on liian vähän tai liian paljon tai sit niitä ei vaan raski käyttää, kun niille vois olla jokun muukin käyttötarkoitus. Ja sit ne kaikki suunnitellut jämälankatyötkin ois niin paljon kivempi tehdä uusista langoista, jolloin vois sommitella värit sen mukaan mitä haluaa eikä sen mukaan mitä sattuu olemaan.

Kuten kanssaneuloja asian osuvasti jossain Ravelryn keskustelussa ilmaisi: Elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi neuloa lankaa, josta ei tykkää. Ja itse voisin tuohon vielä jatkaa: tai projekteja joista ei nauti.

Siis ne säännöt.

1. Lankaa ostetaan vain jos se päätyy välittömästi puikoille
Sama pätee kehruuvillaan. Ei ne ihanuudet maailmasta lopu. Ja jos joku loppuu, tilalle tulee aina jotain muuta. Ehkä vielä ihanampaa. Sellaisiin vaihtoihin, joista oletettavasti tulee lankaa saa osallistua vain jos on valmis pistämään langan samointein puikoille. Niin ja postikulut ei sit ole rahaa. Ihan vaan postikuluissa "säästääkseen" ei saa tilata enempää lankaa kuin mitä alunperin oli tarkoitus. Lahjan saa toki ottaa vastaan, vaikka se aivan näitä sääntöjä totteuttaiskaan, mutta vain sellaisen "pyytämätä ja täytenä yllätyksenä" tyylisen. Tilattua lahjaa koskee samat säännöt kuin itse ostettua.

2. Joka toinen työ varastosta
Siis vähintään, enemmänkin toki saa. Koska lankavarastoni viimeisimmän tutkimuksen mukaan sisältää paljon myös houkuttelevia lankoja, pyritään varaston kokoa hillitsemään neulomalla näitä pois. Ja koska ne ihanuudet on pääasiassa ohuita lankoja, mitään grammamääräisiä tavoitteita en tähän aseta.

3. Kaikkia lankoja ei ole pakko neuloa
Jos jokin lanka ei houkuttele, siitä saa luopua. Vaikka se olisi saatu lahjaksi. Vaikka sen olisi itse hyvässä tarkoituksessa ostanut. Jos jämäprojektit ei puhuttele niitä ei ole pakko tehdä. Päiväkodit ja koulut tykkää lankalahjoituksista. Väri joka ei mua miellytä voi olla jollekin toiselle aarre (niin vaikea kuin sitä onkin uskoa). Eikä sitä siivousta ei ole sit pakko tehdä kerralla. Muista, että vähän silloin tällöin piristää joka kerta. Edes mahdollisia hyväntekeväisyysneuleita varten lankaa ei tarvitse säästellä. Niitäkin on kivempi tehdä kivoista langoista.

Nämä säännöt ovat voimassa toistaikseksi. Eli kunnes taas kyllästyn ja alan keksiä porsaanreikiä. Yks hyvä olis kyllä jo valmiiksi mielessä... aloituksen määritelmää ei ole kirjattu eikä keskeneräisten määrää rajoitettu.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Eunice

Kesän nämä kulkivat mukana vähän siellä sun täällä. Pikkuhiljaa etenivät milloin puistonpenkillä, milloin autossa tai leikkipuiston reunalla. Ei mikään paras mahdollinen reissuneule, sillä ohjetta piti kuljettaa mukana, sen verran hitaasti jäi kalloon. Varsinkin kun neuloi pienissä pätkissä, vähän kerrallaan. Havaitsin myös että valkoinen puuvilla ei ole ehkä paras mahdollinen lankavalinta reissuneuleessen, valmissa sukissa oli havaittavissa parikin likarantua. Kuvassa eivät kuitenkaan erotu.


Malli on jälleen CookieA:n Sock Innovation kirjasta ja nimeltään Eunice. Varteen tein 3 kuviokertaa ohjeen kahden asemesta. Lanka Rellana Flotte Socke Baumwolle (80 % puuvillaa, 20 % polyamidia) ja puikot pikkiriikkiset 2 mm. Saas nähdä keksinkö sit itseneulotuille puuvillasukille käyttöä.

perjantai 14. elokuuta 2009

Kitinä, narinaa, surinaa

Käsillään tekijä ylpeänä esittelee: 124 g ja 665 m merinovillaa, kaksisäikeisenä. Rukki on laulanut. Kitissyt, natissut, narissut, surissut -vanhukseni ei ole varsinaisesti hiljaista sorttia.


Nuorimmainen ehti jo levitellä tuon vyyhdin kertaalleen, mutta onneksi haltijalangat piti ja niitä oli tarpeeksi. Kuvastakaan en niitä jaksanut piilotella, sillä lanka oli kuvanottohetkellä vasta menossa kylpyyn.

lauantai 1. elokuuta 2009

Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Pitkiin aikoihin en ole muistanut tehdä arviota neulomuksistani ja niiden käyttöasteesta. Otetaanpa tähän väliin kooste itselle tehdyistä kesäneuleista, aloitusjärjestyksessä tällä kertaa.

Kesäkauden avasi Phildarin pitsineuletakki. Ja se valmistui - tai paremminkin viimeistelyityi - hitaasti. Ja on lähes käyttämätön. Liekö kertaakaan ollut päällä. Pistän tähän oikein kuvan muistuttamaan itselleni, että saa kaivaa kaapista päälle.


(Jälleen kerran hämmästyttää oman vaatekaapin yksipuoleinen väritys.)

Muita kesän neuleita ei kaapista sit löydykään. Likapyykkikoria en sentään ala kuvaamaan.

Seuraavana oli vuorossa värikylvetetty t-paita. Tätä on pidetty, joskaan ei ihan hirvittävästi. Paita on venynyt käytössä jonkin verran ja sais olla vähän tiukempi/ kapoisempi. Katsotaan palautuuko pesun jälkeen parempiin mittoihin. Pestyhän tätä on toki värjäysvaiheessa moneenkin kertaan, mutta ei käyttöönoton jälkeen.

Seuraava aloitus oli hamppumekko. Tätä on pidetty, pesty, rakastettu. Ehdottomasti yks tämän kesän suosikkivaatteita. Farkkujen kanssa, legginssien kanssa, ilman, lyhythihaisella t-paidalla, pitkähihaisella t-paidalla, ilman. Näitä lisää?

Väliin kiilasi Kummituskukkahuivi, kun piti saada ohje kirjoitettua Ullaan. Täysin käyttämätön, mutta kenties kunhan kelit viilenevät. Tämähän ei ole mikään varsinainen kesäneule.

Ja entäs sit kukkanen? Aivan ihana. Aivan ihana. Sanoinko jo, että ihana?

Nimihirviöpaitakin päätyi epäilyistä huolimatta käyttövaatteeksi.

Kaikenkaikkiaan siis aika hyvä saldo. Se, mikä oikeasti vähän harmittaa on, että viimekesän neuleet on tänä kesänä jääneet lähes käyttämättä. Mulla taitaa olla näitä liikaa?

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Lisälaitteita

Mun rukissa ei ole kuin yksi puola. Lisäksi mulla on ylimääräisiä puolia joilta lankaa voi kerrata, mutta niille ei siis voi kehrätä. Eli kun säie on kehrätty se pitää jotenkin siirtää varastopuolalle odottamaan seuraa. Tähänastiset paksummat kehräilyt olen kerinyt käsin (ja samalla tasoitellut pahimpia mökkyjä), mutta nyt meni hermo.


Huomattavan paljon nopeampaa ja vähemmän ranteita rasittavaa.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Takaisin toimistoon

Lomat on tältä erää lusittu ja työmaa kutsuu. Mieluummin olisin kyllä jossain muualla. Esimerkiksi näissä puuhissa.

Kuten kuvasta näkyy en ole edelleenkään saanut aikaiseksi pestä mummun rukkia. Villarasvat kehrässä on siis todella vuosikertakamaa. Itseopiskelussa ja säätötouhuissani olen sen sijaan edennyt melkoisesti. Missä on möykyt, missä on köyden vahvuinen siansaparo?

Joskus kevättalvella muksut onnistuivat polkemaan narun poikki ja vasta viimeisellä lomaviikolla laitoin uuden. Surffailtuani aikani tajusin löysyttää nyöriä ja johan alkoi sujua. Nyt mun ei tarvi enää kiskoa sormilla vastaan estääkseni langan kiertymistä rullalle, sormet ei kipeydy eikä lanka katkea. Lanka tekee vielä tuollaisen ylimääräisen lenkin kehrän ympäri. Jostain luin, että siitä olis apua ohuen langan kehräyksessä, ei kuulemma katkea niin helposti. Tiedä sit onko siinä mitään taikaa.

Tarkoitus olis saada kasaan huivilangat. Cocktailissa on viittä eri väriä merinoa hitaasti väristä toiseen liukuen, tähtäimessä kaksi about samanlaista säiettä jotka vois kerrata keskenään. Jännittää!

Haaveilen myös uudesta rukista. En kuitenkaan koskaan, ikinä voisi luopua kokonaan tuosta mummun vanhasta, enkä oikein osaa perustella itselleni mihin tarvitsisin kahta rukkia. Tällainen on mun etäihastus. Voi kun pääsis edes joskus kokeilemaan.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Pull 016 - T8 - 529

Tämä omituinen paitakin valmistui viimein. Paita on neulottu koneella ja kaikki kappaleet taisivat valmistua jo toukokuun puolella. Kasaaminen on vain hieman venynynyt. Osittain varmaan siitäkin syystä, etten oikein tiedä onko tämä susi vai hukka, ei kun kukka.

Jossain vaiheessa meinasin jo irroittaa nuo hihat, mutta jätin kuitenkin. Ehkä tämä tästä kuitenkin. Pitää vielä pistää muutamalla pistolla nuo rullat kiinni tuohon vähän ylemmäs. Kuvanottohetkellä vielä auki, tällä hetkellä kiinnitetty hakaneulalla ja näyttää paremmalta.

Malli on Phildarin ja Pull 016 - T8 - 529 on sen nimi. Lankana Madame Tricote Almina ja sitä kului aika tarkkaan 400 g.

Mitä, sanoiko joku kasari...?

torstai 16. heinäkuuta 2009

Kukka

Päätön mallimme iloisena esittelee: Kukka (Suunnittelija jälleen kerran Norah Gaughan)

Langaksi valitsin ihanan kesäisen pellavan, Katia Lino ja sitä kului vajaa 300 g. Mallineule on ainaoikeaa kahdella erikokoisella puikolla, mulla tässä 4 ja 5 mm. Tykkään!

Huoh, näinkin voi näköjään käydä kun itseään kuvaa. Aluspaidan pesulappu puoliksi näkyvillä ja kaulakoru niskassa. Takakappaleen malli tästä kuvasta kuitenkin selviää.

Vaihtoehtoisesti liepeet voi solmia myös taakse.


Katsokaapa vielä kerran tuota ensimmäistä kuvaa. Muistaako kukaan niitä 80-luvun loppupuolen holkkihihaisia jättiteepaitoja, jotka huolettomasti sitaistiin solmulle vyötärölle...?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Maailmalle matkannutta

Pistetäänpä tähän väliin pari jo maailmalle matkannutta tekelettä.

Kesäkuun loppussa lähti tämä kassi Ravelryn väriteemavaihdon myötä Tiiiulle.

Materiaalina tämä, viininpunainen puuvilla, vaalea puuvillapolyesteri (vuorikangas) ja välissä vanuvuori. Sisällä vetskaritasku ja avainlenkki. Pitkästä aikaa siis omepelukonehommia. Piti levittää ompelukone keittiön pöydälle, kun kodinhoitohuoneen pöydällä on neulekone. Tarvii isomman askrteluhuoneen!

Toinen lähtijä on blogiarvonnan palkintona Villikissalle matkannut huivi.

Lankana Floricaa ja Nallea. Isot pylpyrät on kaikki Floricaa, pienemmistä osa on Florican loputtua neulottu Nallella. Kumpainenkin lanka pitkään varastossa marinoituineita jämiä.

Malli on nimeltään Astrid ja sen on suunnitellut Norah Gaughan joka on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani. Ravelryn Lankalaatikko ryhmässä haastettiin neulomaan kirjahyllystä eli ohjeita joita löytyy kotoa. Sopii mulle kuin nenä päähän - uusia ohjeita, kirjoja ja lehtiä on niin kiva hankkia, mutta harvoin ehtii niistä mitään toteuttamaan ja usein puikoille päätyykin kuitenkin jotain itsesuunniteltua. Lisää tätä sarjaa on tulossa.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Kuningasajatuksen mahalasku ja ihkupostia

Tiedättekö mikä tämä on?

Kuningasajatuksen mahalasku.

Nappasin kirppikseltä mukaan pussillisen (1 kg) mustaa puuvillalankaa. Kerillä (kerijälaitteella keritty), mutta vyötteet mukana: Esiton Virkkuulankaa, nam. Ajatuksena neuloa koneella itselle neuletakki.

Melkein kaksi päivää sen kanssa tappelin. Lanka poikki. Lanka poikki. Lanka poikki. (Ja siihen väliin ne kaikki muut "tavalliset" virheet.) Ja sekin jälki minkä sain neulottua osoittautui surkeaksi: siellä täällä lanka melkein poikki. Lanka oli suurimmaksi osaksi niin haurasta, että meni poikki ihan pienestäkin vedosta. Olikohan se purkulankaa vai muuten vain epäedullisissa olosuhteissa säilytetty? Ja millä ihmeellä saa puuvillan sellaiseksi, että se menee poikki kun ottaa peukuilla ja etusormilla kiinni ja vetää? Ja miksi kestää melkein kaksi päivää tajuta että tämä lanka todellakin on aivan sutta?

Vika ostos siis. Enemmän tähän tuli kyllä aikaa kuin rahaa investoitua, mutta harmittaa silti. Nyt mulla on 600 g kökkölankaa, 300 g roskaa ja 100 g kunnollista lankaa. Taitaa mennä roskiin, huonoon materiaaliin en kyllä työtuntejani tuhlaa.

Onneksi päivällä tuli postissa vastapainoksi jotain ihanaa. Mansikkakakkuun ja perunasiikasnackseihin verhottuna.


Satuin viime torstaina Ilun kauppaan oikeaan aikaan. Itse langasta ei sen enempää, lukekaa ton edellisen linkin takaa, jos ette tiedä mistä on kyse. Mutta tuo paketti. Että voi ihminen tulla hyvälle tuulelle naistenlehteen verhotusta lähetyksestä. "Kirjekuori" koostuui muutamasta aukeamasta (Kodin kuvalehden?) ruokasivuja teipattuna reunoista yhteen. Ja vielä silkkipaperi näiden kaunokaisten suojana.

Tilasin ihan vapaaehtoisesti turkoosia vaikka violettejakin oli tarjolla, voitteko kuvitella!?

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Hamppumekko

Mitäköhän tästä sanois? Se on hamppua, se on mekko. (Kieltäydyn kutsumasta sitä tunikaksi vaikka todennäköisesti sitä farkkujen/ jonkun muun alaosan kanssa tulenkin pitämään. Sellaisesta rimpsuhelmaisesta alusmekosta olen myös haaveillut, mutta ainakaan vielä ei ole sopivaa kävellyt vastaan.)

Puikoilla neuletuntuma oli jokseenkin kuin olis paperinarua neulonut, varsinkin kun halusin tehdä suht tiiviin ja päädyin tikuttelemaan 3,5 mm puikoilla. Oikean silmukan neulominen oli ihan OK, nurjaa varten mun piti muuttaa neulomistekniikkaani, jotta lanka ei olisi ollut ihan hirvittävällä sikkuralla. Silti mekko kiertää aika lailla: helma (kierrettyjä silmukoita) toiseen suuntaan ja loput mekosta toiseen. Onneksi on taskut joista mekon voi helposti kääntää suoraan. (Nuo kuvassa olevat raidat on ihan kuvankäsittelyn (pakkaamisen) tulosta, ei neule sentään noin pahasti kierrä.)

Tykkään valmiin neuleen tunnusta: painava ja jämäkkä. Pesun jälkeen venähti ehkä hieman enemmän kuin olisin toivonut ja varovaisesti olen harkinnut kuivausrumpua. Vielä en ole kuitenkaan uskaltautunut.

Rakastan tätä väriä. Täydellinen ruskea.

Lanka Allhemp6, kulutus 670 g, puikot 4 mm ja 3,5 mm. Malli omasta päästä ja parin purkamiskerran jälkeen sellainen kuin oli tarkoituskin. Kolmatta kertaa neuloessa lanka oli jo mukavan pehmeää.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Arvonta suoritettu

Paljon tuli "oikeita" vastauksia, muutama uusikin idea. Pannaan nyt tylsästi sama kuva uudelleen, kun en jaksa muutakaan keksiä.


Kuvanottohetkellä pöydällä oli mun mielestä kaksi apupuikkoa ja yksi appupuikoksi soveltumaton klemmari. Tuossa kuvassa avaamattomana olevassa oli liian terävät reunat, silmukat tarttui kiinni. Puikoilla siis jotain johon kuuluu kahden apupuikon palmikonkiertoja.

Tällaiset neuletarvikkeet löytyivät työpaikalta. Joskus olen uhannut, että vien alalaatikkoon hätävaralankaa ja 2,5 mm sukkapuikot. Kerran kävi nimittäin niin, että kahteen päivään ei ollut kudinta mukana ja tietysti sattui sellaisia päiviä, että oli piiitkiä puhelinpalavereja. En mä oikeesti joka päivä ehdi neuloa töissä, välillä leikitään oikeita töitäkin. Ja livetilanteissa en viitsi neuloa, koska se selvästikin häiritsee muita.

Klemmareista voi myös askarrella kaikenlaista, jos ei sitä neuletta satu olemaan käsillä. Jostain syystä klemmarin vääntely ei myöskään häiritse kanssainsinöörejä läheskään yhtä paljon kuin sukankudin. Arvioisin myös, että yli kolmen mittaista ketjua ei kannata muiden läsnäollessa askarrella.

Muita aika tavanomaisia käyttötarkoituksia klemmareille:
- silmukkamekki
- kerrosmerkki
- silmukan pidin (vai miksi sitä nyt sanotaan, sellainen johon silmukat jätetään odottamaan)
- KnitPicksin päiden kiristäminen kiinni kaapeliinkin näillä onnistuu

Uusia ideoita:
- korvikset
- apuvälineinä pingoituksessa

Pidin myöskin seuraavista veikkauksista
- sä keräät niitä! (mä en kerää mitään, mutta jos keräisin, niin klemmarit ois kyllä aika cool keräilykohde)
- väännän asiaa rautalangasta (tähän kyllä tarvitaan yleensä klemmaria pidempi pätkä, mutta voishan niitä koittaa yhdistää)

Ei niinkään käsitöihin liittyvää, mutta kynnenalusia ja näpiksen koloja mä niillä myöskin putsaan. Hammastikuksi sensijaan ovat liian paksuja. Erinäisiä asioita niillä voi myös korjailla, esimerkiksi mun henkilökortti (työpaikan) on klemmarilla kiinnni kaulanauhassa.

Mutta jaarittelut sikseen. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa
Villikissa. Onnea!

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Hitaasti mutta varmasti

Hitaasti mutta varmasti on edennyt tämä jakkutakkinen - mikälie. Ensimmäinen postaus on jo maaliskuulta.

Suht nopeasti tämän valmistuikin siihen vaiheseen, että vain napit puuttuivat. Joskus toukokuussa taisin saada napit hankittua ja viikko sitten sain viimein ommeltua napit paikoilleen. Sama hitaahko (mutta selvästi kiihtyvä!) tahti jatkui eli keskiviikkona satuttiin auringon kanssa yhtä aikaa kotiin ja takkinen tuli kuvattua. Ja jo nyt saan aikaiseksi bloggailla aiheesta...

Ai niin, odottelihan se siinä välissä niitä helmiäkin, jotka päädyin sit lopulta kuitenkin jättämään pois. Mallin mukaan noihin pitsikuvioihin olis pitänyt ommella jälkikäteen putkihelmiä. En vain oikein keksinyt miten se tehtäis järkevästi ja siististi. Ompelulanka kun ei oikein kestä venyvässä neuleessa - tai sit ne helmet olis pitäinyt ommella jotenkin yksitellen. Nyt tuli mieleen, että kuminauhalankaa olis voinut kokeilla. Tuunausidea?

Mutta, mutta, mitähän tuosta toteais... melkein hyvä? Väri on vähän turhan haalea makuuni. (Toinen niistä syistä jonka takia alkuperäinen UFO ei koskaan valmistunut.) Koko on hiukan nafti, nyt on vähän sellainen fiilis, että pitää kiskoa pitsiä auki vielä päällä ollessakin. En tiedä onko tämäkin sit kokoon liittyvä, vai ihan vaan malliin, mutta mun rintavarustus tahtoo tulla kovin tyrkylle kun reunoja ei saa pysymään järkevästi paikoillaan edessä.

Napitusratkaisuun olen todella tyytyväinen ja tulen varmasti soveltamaan jatkossakin. Napituslistoissa ei ole lainkaan napinläpiä, vaan virkkasin toiseen reunaan kiinteitä silmukoita ja napinläviksi ketjusilmukkalenkkejä.

Lankahan oli siis Novitan Kotiväkeä, väri jostain vuosituhannen alusta. 3.0 ja 3.5 mm puikoilla tikuttelin ja lankaa kului n. 240 g. Malli Phildarin.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kuva-arvoitusta ja arvontaa

Blogilistalla tuli 200 tilaajaa täyteen, Bloggerin puolella meni 100 kirjoitusta rikki - hattu päähän, lippu käteen, pidetään juhlat?


Juhlan kunniaksi pistetään pystyyn arvonta. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin, aikaa on Juhannuspäivän iltaan eli 20. kesäkuuta saakka. Laitathan kommenttiin jonkinlaiset yhteystiedot (sähköposti, blogiosoite), jotta voin ottaa sinuun yhteyttä mahdollisen voiton osuessa kohdalle. Lisäksi haluan kuulla mitä sinun mielestäsi alla olevassa kuvassa on ja miten ne liittyvät tämän blogin aihepiiriin. Oikeita vastauksia on useita, väärätkin toki osallistuvat huikeiden palkintojen arvontaan. (Joista tai josta minulla ei ole vielä aavistustakaan...)

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Vilautuksia