sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Viimetipassa

Oletko koskaan ajatellut kuinka monta asiaa jäisi tekemättä jos viimetippaa ei olisi? Tai miten eri tavalla ihmiset määrittelevät viimetipan? Tiedän monta ihmistä, joiden mittapuun mukaan tämä huivi ja sen ohje olisi valmistuneet hyvissä ajoin, kun dead-line on tänään ja kaikki oli valmista jo iltapäivällä. Mulle se oli kuitenkin viimetippa.


Alkuperäinen Kummituskukkahuivi valmistui huhtikuussa. Jo silloin ajattelin tarjoita ohjetta Ullaan, mutta harmitti, kun en tullut mitanneeksi lankaa sen tarkemmin. Jotenkin tuntui tyhmältä kirjoittaa "sopivasti jotakin lankaa". Ohjelappunenkin tuli sutaistua niin epämääräisesti, että epäilytti, josko siitä ohjetta saisi aikaiseksi kun mallikappalekin lähti maailmalle. Mietin useaan otteeseen matkan varrella huivin neulomista uudelleen, mutta jotenkin en vaan saanut tartuttua härkää sarvista.

Kunnes se kuuluisa dead-line tai määräaika alkoi häämöttää. Keskiviikkona hyppäsi huivi puikoille. Perjantai-iltana päättelin. Lauantaina värkkäsin kukkaset ja pingotin huivin. Ohjeen viimeistely ja kukkakoristeen kasaaminen tänään iltapäivällä. Illansuussa vielä muutama kuva. (Hei, mihin se koko viikonlopun paistanut aurinko katosi!?) Tarkempia speksejä kesän Ullassa.


Huomaattekos muuten mikä mulla on kädessä? Se on Canon RC-1, joka muutti meille torstaina. Ihan liian helppoa.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Kai... Mei?

Mulla on henkilökohtainen ongelma: pätkävärjätyt langat. Näyttää vyyhdillä ihan kivalta, mutta neuleessa ... no joku ehkä tykkää?

Tää vyyhti olis varmaan ollut parempi suosiolla jättää paijailtavaksi?


Lankalaatikossa on vielä kaksi kerää pätkärääkättyä, toinen lahjaksi saatu, toinen itse ostettu. Ostin sen reilu vuosi sitten, kun päätin avartaa maailmankatsomustani ja selättää pätkävärjäyskammoni. Yksi sukanvarsi siitä on neulottu. Ehkä vielä jonain päivänä. Vähään aikaan en niihin kuitenkaan aijo koskea.

Niin ja nuo sukat. Malli on Kai-Mei Cookie A. Sock innovations kirjasta. Tuli vähän lörpöt mun makuuni, ois kai pitänyt ottaa pienemmät puikot tai säätää silmukkamäärää, kuten aluksi ajattelin. No, tulipahan kokeiltua.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Tämä se on kuulkaa täyttä tavaraa

Zoom:
Varsinainen kuitukunkku, täydet 120%!

torstai 21. toukokuuta 2009

Värikylpyjä ja koneneulontaa

Aloitetaan väristä. Lankalaatikossa on pyörinyt kolme kerää farkunsinistä Novitan Bambua ja pari kerää vaaleanpunaista. (Tosin niitä vaaleanpunaisia olis muistin mukaan pitänyt myös olla kolme, mutta kaksi niitä vain löytyi. Olenko tosiaan voinut neuloa parin vuoden aikana kokonaisen kerän mallitilkuiksi ihmetellessäni mitä noista langoista vois tulla?) Periaatteessa ihan kauniita värejä, mutta ei kuitenkaan mun. Ja 150 g - mihin se muka riittää? Yhdistettynä? Periaattessa toimiva väriyhdistelmä, mutta vielä vähemmän mua.

Pesukoneeseen Dylonin Intense Violet pesukonevärin kanssa ja lopputulos on todella hyvän värinen.


Melko tarkkaan 200 g lankaa söi tämä mekko ja loput 50 g meni enemmän tai vähemmän neulekoneeseen tutustelussa. Haikailin neulekoneen perään ja ihana ystävä hommas mulle lainasellaisen - anopiltaan. Lainakoneessa on se hyvä puoli, että kun kyllästyttää sen voi palauttaa ja välttyy varstointiongelmilta. ;-)

Malli on omasta päästä ja siitä tuli oikein passeli. Tykästyin tuohon kolttuun siinä määrin, että kauppareissulta tarttui mukaan muutama kerä punaista Bambua, joka on myös jo neulottu ja odottelee kokoamistaan.

Tätä mekkoa tehdessä tuli väistämättä mieleen vanha sanonta: onko kiire vai tehdäänkö (tieto)koneella. Harjoituskappale nro 2 valmistuikin sitten jo huomattavasti nopeammin mitä käsinneuloen olisin saanut aikaan.

Edit. Harvoin tulee harrastettua linkkailua mihinkään, mutta nyt on ihan pakko. Vähänkö ois röhee tällaset vaikka kaula- tai korvakoruinakin. Silmukkamerkit pitäis ainakin vaihtaa lasihelmistä ja sydämistä abikoliittimiin, transistoreiin tai elektrolyyttikondensaattoreihin!

lauantai 16. toukokuuta 2009

Väriä elämään - osa II

Neulottu tosimarinadilangoista (The Cotton Garden Viola), hintalaputkin markoissa... Sinäänsä kaunis luonnovalkoinen, mutta hieman epäilytti, että voi sen värisenä jäädä käyttämättä. Alun perin tästä piti tulla punainen, mutta hetken mielijohteesta nappasinkin kaupasta mukaan pinkin (Deep Pink) Dylonin pesukonevärin.

Malli on Phildarin. Neuletiheyteni oli tietysti jälleen jotain ihan muuta, joten uusiksi piti laskeskella silmukat. Kaiken lisäksi pakkasin langat laukkuun pääsiäslomalle lähtiessä, mutta unohdin lehden kotiin. Alaosa on siis neulottu enemmän tai vähemmän "selkäytimestä". Rintavarustukselle tein mös mallista poiketen lisätilaa lyhennetyin kerroksin.

Elämäni ensimmäinen (tarkoituksellinen) pesukonevärjäys kokeilu. Samoilla tulilla pesin vielä toisen koneellisen violetilla, mutta siitä lisää toisella kertaa. Kivaa ja helppoa, paitsi se koneen pesu jälkeenpäin. Luukun tiivisteisiin jää väriä vaikka kuinka pyörittelis tyhjänä eli lopulta piti ottaa suihkupullo ja rätti käteen ja ryhtyä niitä tiivisteitä putsaamaan ihan käsipelillä. Niin kiva kuin tuo punainen sävy onkin, en ihan välttämättä halua kaikkea pyykkiäni sillä sävyttää.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

tiistai 12. toukokuuta 2009

Bloggausplääh ja kauan sitten valmistunut pitsihuivi

Mulla on jonkin sortin bloggausplääh. Ei tule kuvia, kuvat ei siirry kamerasta koneelle, ei ainakaan muokkaudu julkaisukuntoon ja hyppää blogiin. (Eikä malli (minä itse) muutu yhtäkkiä kauniiksi ja huolitelluksi, kuvausympäristö (koti) putipuhtaaksi ja kiiltäväksi eikä valokuvaaja (minä itse) muutu suureksi taiteilijaksi vaikka kuinka odottais.) Ravelryssäkin on jo läjä kuvattomia projekteja, osa jopa valmiita. Ja mitä pidempään tauko kestää, sitä korkeammalle nousee kynnys taas aloittaa. Kesä-Ullan deadlinekin lähestyis, mutta ohjeen kirjoitus ei huvita.

Koitetaan paluuta näin pehmeää laskulla esittelemällä jotain jo maaliskuussa valmistunutta.

Mulla ei ole juuri tapana muistaa läheisiäni itsetehdyillä lahjoilla. Itseasiassa se on todella harvinaista. Kerran muistan kutoneeni isälle sukat, lukioaikana sukat yhdelle kaverille. (OK, sen verran täytynee ottaa takaisin, että kummipojat on välillä saaneet villapaitoja ja yhtenä jouluna tein miehen siskon ja veljen lapsille pipot.) Joululomalla kuitenkin jotain napsahti ja napsahduksen seurauksena syntyi kummitädille syntymäpäivälahjaksi pitsihuivi.

Lanka on Wetterhoffin Silviaa. Pitsivahvuista silkkivillaa, aivan ihanaa. Metrejä tuossa taitaa olla 50 g vyyhdissä 500. Vähän vajaa kaksi vyyhtiä söi tämä ja 3,5 mm puikoilla sain aikaan 180 cm leveän ja 90 cm korkean kolmion.

Väristä en päässyt oikein koko aikana selvyyteen. Välillä se oli olevinaan todella kaunis hopean harmaa, välillä mitäänsanomaton suttu. Naureskelinkin, että pitää valita neulomisasu sen perusteella, mikä saa näyttämään langan hyvältä, niin että pysyy motivaatio yllä. Väri kun riippuu aina niin paljon siitä seurasta.

Kaikkien toinen toistaan hienompien mallien joukosta - pari pitsikirjaakin prosessin aikana tuli ostettua - lopulta puikoille päätyi tämä, terästettynä lasihelmillä tosin.

Toivottavasti lahja oli saajalleen mieluinen. Minä ainakin olin lopputulokseen tyytväinen, vaikka matkan varrella epäilyksiä kyllä riitti, lähinnä mallivalinnan ja värin suhteen.