Syksyinen yö on pimeä ja musta. Paitsi että ylihuomenna on jo joulukuu ja pimeää on päivisinkin. Missä on talvi?!
Edellissä postauksessa saksittu takki on odotellut päivänvaloa viikon verran, mutta eipä tuota ole näkynyt. Mennään sit parilla pimeällä kuvalla.
Lankana Cascade 220, menekki vähän vajaa 900g. Kauluksen idea on tuttu Annikista, taskunsuun muoto ainakin Lumisesta ja syksyn IK:ssa olleesta Farmer's Market Cardiganista. Ihan normi istutettu hiha ja kevyet muotoilut vyötäröllä. Ja sit se jokin, joka kaupan neuleista puuttuu eli tilaa rintavarustukselle on tehty lyhennetyillä kerroksilla. Lisäksi neuloin takin etupuolen vähän leveämmäksi kuin takakappaleeen eli tää istuu hyvin takaa ja hartioista, mutta menee myös kiinni.
Takki on aika kiva. Mulle alkaa vaan pikkuhiljaa valjeta, että ehkä mun ei kannattais tehdä villatakkeja, ainakaan näin paksuja, vaan mieluummin puseroita. Pusero saman paksuisesta tai paksummastakin langasta päätyy helposti päälle, mutta takit jäävät jotenkin pitämättä.
Koska lankaa oli jäljellä vielä reilu 100 g, tein pipon.
Malli on nimeltään "I heart pompoms" (Ravelry link) ja tykkään siitä tosi paljon. Tämä pipo pysyy päässä, tuntuu mukavalta ja näyttää hyvältä. Sopivan reipas, äärimmäisen yksinkertainen ja silti veikeä. Vaikka vähän vaikeahan sitä on tietysti tuosta kuvasta nähdä, mutta katsokaa vaikka ohjeen kuvia. Vaaka näytti 98 g. Taidan haluta tällaisen punaisenkin.
Käsillä tekemisen riemua; neulontaa ja muita käsitöitä. Tasapainoilua jossain harrastuksen ja pakkomielteen rajamailla.
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Sukkelat sakset
Eka kertaa neuletta saksimassa.
Tunnisteeksi pistin tuunausta, vaikka en ole ihan varma voiko sitä sanaa oikeastaan käyttää neuleesta, jota ei vielä koskaan ole julistettu valmiiksi.
Totesin, että villatakki olisi paljon mieluisampi suorahelmaisena. Helman uudelleen neulominen ei oikein houkutellut - siinä olis mennyt uusiksi niin taka- kuin etukappaleidenkin alaosat, taskut, taskunsuukaitaleet ja napituskaitaleet. Muotoilut oli onneksi tehty vain sivusaumoissa, joten otin ja ompelin saumat uuteen paikkaan.
Leikkausta varten saumanvaran uusi reuna on huoliteltu virkkaamalla, sit pitäis vain uskaltaa leikata ylimääräiset pois. Virkkaamiseen käytin puolitettua lankaa eli kahta säiettä neljästä, jotta saumasta ei tulisi niin paksu.
Eipä tuosta mustasta juuri mitään näe, mutta laitetaan nyt kuitenkin jotain kuvallista todistusaineistoa siitä, että uskalsin leikata. Ainakin nyt reuna näyttää tosi siistiltä, toivottavasti kestää myös. (Ja tuo mikä kuvassa rullaantuu, on taskupussin reuna, joka pitäis vielä kiinniittää sivusaumaan.)
Tunnisteeksi pistin tuunausta, vaikka en ole ihan varma voiko sitä sanaa oikeastaan käyttää neuleesta, jota ei vielä koskaan ole julistettu valmiiksi.
Totesin, että villatakki olisi paljon mieluisampi suorahelmaisena. Helman uudelleen neulominen ei oikein houkutellut - siinä olis mennyt uusiksi niin taka- kuin etukappaleidenkin alaosat, taskut, taskunsuukaitaleet ja napituskaitaleet. Muotoilut oli onneksi tehty vain sivusaumoissa, joten otin ja ompelin saumat uuteen paikkaan.
Leikkausta varten saumanvaran uusi reuna on huoliteltu virkkaamalla, sit pitäis vain uskaltaa leikata ylimääräiset pois. Virkkaamiseen käytin puolitettua lankaa eli kahta säiettä neljästä, jotta saumasta ei tulisi niin paksu.
Eipä tuosta mustasta juuri mitään näe, mutta laitetaan nyt kuitenkin jotain kuvallista todistusaineistoa siitä, että uskalsin leikata. Ainakin nyt reuna näyttää tosi siistiltä, toivottavasti kestää myös. (Ja tuo mikä kuvassa rullaantuu, on taskupussin reuna, joka pitäis vielä kiinniittää sivusaumaan.)
lauantai 14. marraskuuta 2009
Insinöörin hätävara
Mitä sinulla on työpöydän alalaatikossa?
Xylitolipurkkaa, dödöpurkki, hätäsalmiakkia, kuivamuonaa, hammaslankaa, sukankutimet... koskaan ei tiedä millainen tarve iskee päivän aikana.
Calvert on muuten jo matkalla kohti uutta kotia. Sormet kyynärpäätä myöten ristissä, että se olisi sopiva ja mieluisa.
Xylitolipurkkaa, dödöpurkki, hätäsalmiakkia, kuivamuonaa, hammaslankaa, sukankutimet... koskaan ei tiedä millainen tarve iskee päivän aikana.
Calvert on muuten jo matkalla kohti uutta kotia. Sormet kyynärpäätä myöten ristissä, että se olisi sopiva ja mieluisa.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Calvert, kamala
Näyttää mallinuken päällä jokseenkin siedettävältä, mutta valitettavasti ei mun.
Tämä on pitkä ja surulinen tarina. Melkein ei viitsis kirjoittaa ollenkaan, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Vaikka onnellista loppua odotellessa.
Malli on Norah Gaughanin Calvert. Ihastuin siihen kesällä ja sehän oli pakko saada. Silloin jo tosin arvelutti kaksi juttua, takakappaleen rypytykset ja vajaamittaiset hihat, mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä täysin ohjeen mukaan.
Langaksi ostin kesälomareissulta Debbie Bliss Primaa (80% bambu, 20 % merino). Ihanan pehmeää, kaunis kiilto ja jumalaiset värit. Lanka oli kaikenkaikkiaan mukavaa neulottavaa, vaikka solmuja siinä oli kyllä aivan liikaa, jopa useita solmuja 50 g kerässä. 12 kerään ei tainnut sopia montaakaan kerää jossa ei olisi ollut yhtään solmua.
Takki valmistui kohtuu nopeasti, mutta onnetar käänsi selkäänsä viimeistelyvaiheessa. Tyttäreni kävi pyyhkimässä räkäisen nenänsä takkiin kun päättelin langanpäitä. Niinpä heitin takin pesukoneeseen.
Ensimmäinen ajatus oli kun otin takin koneesta, että se huopui. Ei apua! Ei 30 hienopesussa (ohjeen mukainen pesu) voi huopua, eihän?! Venyttelin ja vanuttelin ja sain takin suurinpiirtein sopivaksi mallinuken päälle. Jatkoin venyttelyä vielä kuivumisen aikana. Tarkemmin ajateltuna luulen, että takki ei niinkään huopunut, vaan kutistui, niinkuin bambu tekee. Ja kuivui järkyttävän hitaasti, pitkittäen piinaani. Takki oli jokatapauksessa pörröinen ja ihana kiilto kadonnut. Otin käyttöön vaateharjan, kuvassa näkyy osa siitä nukasta, joka takista harjaamalla irtosi.
Tässä tilassa se sai lojua melkein pari kuukautta kunnes päätin lopulta antaa sille vielä tilaisuuden ja ompelin napit (heh, kaikki kolme) paikoilleen. Purkaakaan sitä ei oikein pesukatastrofin jälkeen voi.
Istuakseen mun päälle takakappaleen yläosan pitäis olla selvästi pidempi. Samoin etukappaleisiin kaipaisin lisää pituutta (oi miksi jätin ne rintalaskokset tekemättä ?!). Ja hihoihin. En tiedä oliko pituutta tarrpeeksi ennen pesua, mutta nyt ei ainakaan ole.
Jopa tuon mallinuken päällä etukappale nousee hieman ylös, minä näytän siltä kuin olisin viimeisilläni raskaana.
Luulen kuitenkin että tämä vois sopia ihan hyvin jollekin hieman erilaisen ruumiinrakenteen omaavalle. Uutta kotia etsii siis hän.
Tämä on pitkä ja surulinen tarina. Melkein ei viitsis kirjoittaa ollenkaan, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Vaikka onnellista loppua odotellessa.
Malli on Norah Gaughanin Calvert. Ihastuin siihen kesällä ja sehän oli pakko saada. Silloin jo tosin arvelutti kaksi juttua, takakappaleen rypytykset ja vajaamittaiset hihat, mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä täysin ohjeen mukaan.
Langaksi ostin kesälomareissulta Debbie Bliss Primaa (80% bambu, 20 % merino). Ihanan pehmeää, kaunis kiilto ja jumalaiset värit. Lanka oli kaikenkaikkiaan mukavaa neulottavaa, vaikka solmuja siinä oli kyllä aivan liikaa, jopa useita solmuja 50 g kerässä. 12 kerään ei tainnut sopia montaakaan kerää jossa ei olisi ollut yhtään solmua.
Takki valmistui kohtuu nopeasti, mutta onnetar käänsi selkäänsä viimeistelyvaiheessa. Tyttäreni kävi pyyhkimässä räkäisen nenänsä takkiin kun päättelin langanpäitä. Niinpä heitin takin pesukoneeseen.
Ensimmäinen ajatus oli kun otin takin koneesta, että se huopui. Ei apua! Ei 30 hienopesussa (ohjeen mukainen pesu) voi huopua, eihän?! Venyttelin ja vanuttelin ja sain takin suurinpiirtein sopivaksi mallinuken päälle. Jatkoin venyttelyä vielä kuivumisen aikana. Tarkemmin ajateltuna luulen, että takki ei niinkään huopunut, vaan kutistui, niinkuin bambu tekee. Ja kuivui järkyttävän hitaasti, pitkittäen piinaani. Takki oli jokatapauksessa pörröinen ja ihana kiilto kadonnut. Otin käyttöön vaateharjan, kuvassa näkyy osa siitä nukasta, joka takista harjaamalla irtosi.
Tässä tilassa se sai lojua melkein pari kuukautta kunnes päätin lopulta antaa sille vielä tilaisuuden ja ompelin napit (heh, kaikki kolme) paikoilleen. Purkaakaan sitä ei oikein pesukatastrofin jälkeen voi.
Istuakseen mun päälle takakappaleen yläosan pitäis olla selvästi pidempi. Samoin etukappaleisiin kaipaisin lisää pituutta (oi miksi jätin ne rintalaskokset tekemättä ?!). Ja hihoihin. En tiedä oliko pituutta tarrpeeksi ennen pesua, mutta nyt ei ainakaan ole.
Jopa tuon mallinuken päällä etukappale nousee hieman ylös, minä näytän siltä kuin olisin viimeisilläni raskaana.
Luulen kuitenkin että tämä vois sopia ihan hyvin jollekin hieman erilaisen ruumiinrakenteen omaavalle. Uutta kotia etsii siis hän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)