Olen viettänyt aamupäivän valokuvaterapioden itseäni. Alla oleva kuvasarja on rekonstruoitu autenttisen kuvamateriaaliin puutteessa.
Jälkeen
Käsillä tekemisen riemua; neulontaa ja muita käsitöitä. Tasapainoilua jossain harrastuksen ja pakkomielteen rajamailla.
Kaveriksi Fabelille löytyi kaapista 20g nöttönen ruskeaa Trekking XXL:ää. Aloitin sukat kärjestä ja tikuttelin niin kauan kuin lankoja riitti. Hieman pidemmätkin olis saaneet olla, mutta kelpaavat kyllä noinkin. Sukat on tarkoituksella erittäin tiukat ja pysyvät kohtuu hyvin ylhäällä, mutta ajattelin vielä lisätä varmuuden vuoksi kuminauhan yläreunaan.
Joskus reilu vuosi sitten hurahdin raitasukkalankoihin, mutta sitten iski jonkinasteinen kyllästys koko hommaan ja kaappiin jäi lojumaan langat ainakin 6 tai 7 sukkapariin. Nämä raitasukkalangat ovat lankavarastoni häpeäpilkku: suurin osa n. 10 kilon lankavarastostani koostuu kuitenkin enemmän tai vähemmän ylijäämälangoista, nuo on oikeasti hamstrattuja. Pikkuhiljaa niistä kuitenkin syntyy sukkia, niitä kun aina tarvitaan.
Toinen häpeäpilkku on huopuvat langat joista piti tulla laukkuja. Ihailen kovasti neulottuja laukkuja, mutta en omista ainuttakaan sellaista, enkä edes tiedä missä sellaista käyttäisin - siinä taitaa olla selitys miksi nuo langat ovat edelleen kaapissa.
Häpeästä takaisin onnistumisen oivalluksiin. Omien kinttujen kuvaamiseen löysin eilen illalla ihan uuden ulottuvuuden: tajusin nimittäin, että kamerassani on etälaukaisumahdollisuus. En tiedä onko tuo oikea termi, mutta kun pistän kameran kiinni tietokoneeseen, pystyn ottamaan kuvan suoraan koneelle hiiren näpäytyksellä. Huomattavasti helpompaa kuin kuvan ottaminen ajastuksella. Odotettavissa siis jatkossa lisää kuvia allekirjoittaneesta hiiri kädessä.