Ihan itse

Mun tekis mieli laittaa ainakin kakskymmentä kuvaa tästä paidasta, mä niin tykkään siitä. Koitan kuitenkin hillitä mieleni ja rajoittaa kuvien määrää. Päättömiä kuvia, kun - köh - joku ei viitsinyt vapaapäivänä kammata tukkaansa...

Malli on omaa hengentuotosta ja langat on itse kehrätty. Ainoa mistä en voi ottaa täyttä kunniaa on noi värjätyt osuudet: värjäyksestä vastaa Three Waters Farm. (Siellä on taas muuten kauppa pullollaan ihanuuksia - ei suositella sortumisherkille.) Tumma väri on luonnonväristä corridealea, värjätyissä pohjana BFL.

Lämmin, mukava.

Täydellinen mukavuuspaita talvipakkasille.

Haluaisin tehdä näitä lisää. Kokeilla ostolankoja (esim. Kureyon + Cascade 220), kehrätä raitalangat niin, että hihoihin tulis myös kapeampia raitoja, laittaa itseraidottuvien tilalle yksiväriset.

Kummitytölle

Viime lauantaina oli pienen kummityttömme kastepäivä. Lahjaksi lapselle meni suomalaista käsityötä, sekä itsetehtyä, että muualta hankittua.

Ensimmäinen ajatus kun kummiksi pyydettiin oli, että täytyy alkaa neulomaan peittoa! Sen jälkee kuulutin perään hieman reality checkiä, en millään ehtisi kaikkien muiden keskeneräisten lomassa peiton tekoon, eikä sopivia lankojakaan löytyisi varastosta. Tampereen messuilta ostin kuitenkin bambu-puuvillaa vauvan peitto mielessäni. Ajattelin, että josko vaikka sit joululahjaksi, tai ihan muuten vaan vähän myöhemmin, vaikka sitten ensi kesänä kunhan tulevat taas Suomeen.

Yllätin kuitenkin itseni ja tikuttelin tämän peiton kasaan kahdeksassa päivässä, vaikka vietin perinteisesti viikon tehokkaimman neulontaillan eli perjantain pikkujouluissa. Niinpä peitto sujahtikin ristiäispakettiin. Toivottavsti tällainen vähän kevyempi peitto sopii Kalifornian lämpöolosuhteisiin.

Ihmeellinen väri

Syksyllä 2009 neuloin huivin. Blogista en sitä edes löytänyt, mutta Ravelry kertoi sen valmistuneen 1.1. 2010. Huivi itsessään oli kyllä kovin ihana, mutta kertaakaan en sitä ollut käyttänyt. Syypää siihen oli huivin ihmeellinen väri. Alunperin ajattelin, että neutraali väri sopisi monenlaisen vaatteen kaveriksi, mutta ei tämä. Kaikessa mitättömyydessään kyseinen väri (kulkee näköjään nimellä limestone) söi värit kaikesta muustakin. Huivi itsessään näytti lähinnä likaiselta eikä sen kanssa todellakaan sopinut mikään väri, ei kirkas eikä murrettu.

Tänä syksynä ihana Tuulia otti huivin käsittelyynsä ja katsokaa millaisena se palautui. Täydellinen!

Huivi on päässyt ulkoilemaan jo moneen otteeseen (ristiäiset, pubineulonta, syntymäpäivä juhlat, työpäivä...). Kuin pisteenä iin päälle Tampereen messuilta ostettu huivineula (http://www.hopealuu.fi).