Seuraavaksi

Outi kysyi kommentissaan, että mitä seuraavaksi. No sitä seuraavaksi, että nyt se on liian leveä. Pesussa kävi just niinkuin pyöreälle (monisäikeiselle) superwashlangalle tuppaa käymään: venähti. Tai jos kauniimmin sanotaan, niin rentoutui ja kasvoi pesussa. Hihoihin tuli juuri sopivasti lisää mittaa, helma on liian leveä.

Ois tuon leveysongelman voinut kyllä huomata jo kahdessa edellisessä yrityksessä, mutta kun en ilmeisesti vaan halunnut sitä myöntää. Kesällä oli vähän turvonnut olo ja tuli varattua vähän liikaa kasvunvaraa tuohon helman. Pah. Säkki. Muotoiltu, mutta silti säkki.

Valokuvaan sen sais vielä asettumaan kauniisti, mutta kun ei tunnu päällä kivalta. Mitäpä sitä ihminen sellaisella villapaidalla tekisi. Nyt harkitaan steekkaanko vai puranko.

Never ending story

Viitaten edelliseen. Nyt se on liian pitkä.

Mielenmuutoksia

Vielä viikko sitten tässä oli karmea mörvelö, kaikkien aikojen tyhmin villapaita, jossa ei ollut mitään muuta hyvää kuin istuva hartialinja.

Nyt siinä on taas lupaava tapaus. Purin 7 senttiä helmasta ja aloin neuloa sitä uudelleen. Yhtäkkiä lankakaan ei enää ole euroopan ruminta ja sitä on ihan miellyttävä neuloa. Tyhjä pää pursuaa taas ideoita. Pähkäily purkamisen ja roskiin heittämisen välillä vaihtui valinnan vaikeuteen toinen toistaan mielenkiintoisempien ideoiden välillä.

Tuo keltainen on vielä harkinnassa.

Ja mikä siinä 7 cm oli sit vikana? Mittasuhteet. Ristiriita neuleen ja vartaloni välillä.