Linssilude eli villasukkia kotihiirelle

Tämä kaveri ansainnee ihan oman postauksen. Osa kuvista on minun ottamia, osa pojan, 9 v.

"Hei mitäs täällä tapahtuu?"

"Jaa mää vai?"

"Saanks määki sovittaa?"

"Vähän isot?"

"Nämä on kyllä aika tylsän väriset näin hiirulaisellekin."

"Oikein sopiva!"

Samaparieriparisukat

Poika tahtoi sukat, valitsi itse värit. Äidin ehdottama malli otettiin riemulla vastaan: samaparieriparisukat!

Nappivalinta lapselle, joka tykkää käyttää eriparisukkia. Lankana Regiaa (keltainen) ja Cascaden Heritagea (turkoosi).

Ja bonuksena mallissa tarpeeksi haastetta äidille.

Nämä sukat aloitetaan kantapäästä. Ensimmäisen kantapään tein varmaan kolme kertaa ennenkuin silmukkaluvut täsmäsivät kantapään jälkeen. Ei ehkä ollut hyvä idea aloittaa leffaa katesellessa. :D No toisen sukan kantapää menikin sit jo ilman ohjetta kun oli hyvin harjoiteltu ja sisäistetty.

Alkuperäistä mallia muokkasin sen verran, että lisäsin spiraalit kantapään lisäksi myös päkiälle ja varteen.

Japanese Tattoo

Laitetaanpä väliin vähän kehräilyjä.
Corriedalea, Friday studios, väri Japanese tattoo.

Topsi jaettu pituussuunnassa kahtia, navajo-kerrattu.

Grammoja kummassakin vyydissä 55,
metrejä toisessa 172, toisessa 174. 

Aika hyvin vaikka itse sanonkin.

Terra

(Köh. Kuten kuvista voi päätellä , nämä kuvat eivät ole ihan tuoreita...)

Huivi sen sijaan on aivan ihana, harteilla nytkin. Tämä on ensimmäinen kolmiohuivi, johon olen varauksettomasti ihastunut ja tyytyväinen. Sopivan kokoinen, lämmittää sohvan nurkassa tai keittiöjakkarallla läppärin ääressä kököttäessä juuri sopivasti. On helppo heittää hartioille, kietoa tiukemmin, avata tai ottaa pois lämmitystarpeen mukaan.

Malli on Jared Floodin Terra. Lanka käsinkehrättyä corriedalea (Ashford Corriedale plum duff,  Wollincehnilta). Lankaa meni huiviin n. 425 g / 640 m. 5,5 mm puikoilla neuloin.

Laiminlyöty blogiparkani

Tekis mieli selitellä, mutta kun en kenellekään ole selityksiä velkaa. En edes itselleni.

Mutta kyllä, se valmistui!

En kyllä vieläkään ole tästä ihan vakuuttunut. Vaan kun sivusaumat on saksittu ja saumuroitu, ei sitä purkaakaan voi.

Suomalaisen rokkarin sanoin: "Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen." Halusin ihan sellaisen tavallisen simppelin neuleen. Sitä tämä kyllä on. Lukuunottamtta ehkä langan kirjavuutta - jota en kyllä ihan täysin ole sulattanut. Tykkäisin enemmän yksivärisestä. Että saa muistuttaa kun seuraavan kerran hipellän tai vilkuilen sillä silmällä Wollmeisen lankoja. Juuri nyt käyn itseni kanssa keskustelua Malabrigon worstedista, onko sekin kirjavaa?

Sävy sävyyn

Ravelryn stashia varten piti napata pikaisesti pari kuvaa.

Pianon päällä oli hyvä valoisa paikka,

ja vanha toivelaulukirja. 

Sävy sävyyn.

Perfektionistin vikaa?

Paljon parempi, mutta vielä pitäis osata päättää mitä näille tehdään.

Saksia? Saumuria? Pretend they do not exist? En todellakaan meinaa purkaa kainaloihin saakka neuloakseni uudestaan, enhän?


Olen minä ennenkin leikellyt sivusaumoja sopivammaksi. Aina se vaan hirvittää. Se lopullisuus. Lanka on sit pätkinä, eikä sitä uudelleen neulota jos ei tullutkaan hyvä. Toisaalta se on vaan lankaa. Sitä saa lisää.