Lapset kasvaa

Tässä vaiheessa lienee aika tunnustaa itsellekin, että takana on ne ajat, kun lasten neuleet oli helppoja ja nopeita tehdä, sellaisia pieniä välipalatöitä. Siis ainakin kun puhutaan omista lapsista.

Pojalle tein alkuvuodesta villapaidan. Mitat siihen otettiin mun puserosta.

Tytölle aloitin villapaitaa. Hieman ohjetta ohuempi lanka ja napakampi tiheys: silmukkaluvut tuli lopulta naisten S-koon neuleesta. Jatkuvasti on sellainen tunne, että nyt taidan kyllä liioitella, mutta edellinen yritys pienemmillä puikoilla ja XS:n silmukoilla näytti johtavan makkarankuorivaatteeseen. Mitoiltaan juuri sellaiseen, joita yritän pikkuhiljaa liian pieninä kierrosta poistaa.

On siinä kasvamisessa toki hyviäkin puolia. Muunmuassa se, että minulla on tällä hetkellä kotona oikean kokoinen elävä sukkamalli.

Mun

Ostin eilen itselleni uuden läppärin.

Ihan ikioman. Ei työnantajan, ei perheen. Ihan vaan mun.
Työnantajan nykyisen politiikan mukaan työkoneelta ei saa oikeastaan kopioida mitään ulos, ja kaikesta tällaisesta epäilyttävästä toiminnasta voi joutua tekemään erillisen selvityksen. Välttääkseni selvittämästä miksi kopioin omalla kamerallani vapaa-ajallani ottamani neulekuvan ulkoiselle kovalevylle tai verkkoon päädyin hankkimaan tähän tarkoitukseen oman vehkeen.

Niin että pitäiskö mun nyt taas alkaa blogaamaan, kun on sitä varten kerta konekin hankittu. ;-)

Lisää pituutta heti

Helma on hyvä, yläosa on hyvä, mutta keskelle kaivattaisiin viitisen senttiä lisää pituutta, vähän kumpaakin väriä. Sitä saa mitä tilaa: pitkästi silmukoitavaa.

Huhtikuun tekniikkahaaste

Huhtikuun tekniikkahaasteena oli uudenlainen kantapää. Aika monenlaista on tullut vuosien varrella kokeiltua, mutta vielä löytyi jotain uuttakin kokeiltavaksi.

Ensimmäinen kantapäämalli löytyy Ravelrystä nimellä Autopilot sock recipe.

Kuvassa näyttää ihan kivalta, mutta seuraava kuva paljastaa karmean totuuden. Sukat on liian suuret ja kantapään istuvuus surkea. Sitä en mene vannomaan onko vika mallissa vai toteutuksessa, lopputuloksesta en kuitenkaan pidä. Nilkan etupuolelle tulee ikävä kurttu aina kun nilkka ei ole ojennettuna. Balleriinasukat?

Lanka sinäänsä on ihan kaunis, käsinkehrättyä Lincolnia Lanitium ex Machinalta. Tässä vielä kantapään rakenne lähikuvassa.

Epäonnistumisesta suivaantuneena aloitin seuraavat. Tälläkertaa otin kantapään mallia Show-off stranded sockseista ja lankana Meilenweit merino. Mii laiks.

 

Istuu kuin sukka. Ja tuo väri. Kaikenlaiset pätkävärjäykset on yleensä mulle kauhistus, mutta tää on todella kaunis. Toiseen sukkaan vähän lätäköityi nuo punaiset tuohon jalkapöydän päälle, mutta kaikenkaikkiaan kivan hillitty.

Kantapää lähikuvassa.

Tätä mallia joutuu todennäköisesti kokeilemaan toistekin. Niinkuin kuvistakin varmasti näkyy, nämä sukat ovat puolestaan todella napakat. Toivonkin niiden näinollen käyttäytyvän jalassa oikein mallikkaasti.

Vappuaamuna

Tähän väliin rohkea veto kuvata omaa meikitöntä naamaansa Vappuaamuna. Onneksi on tullut opiskeluaikoina juhlittua Vappua sen verran perusteellisesti, että nykyään voi jo hyvillä mielin ottaa vähän rauhallisemmin.

Malli: Viajante (Martina Behm)
Lanka: Wollmeise Lace-Garn / Dunkle Kirche

Perinnesukkaa

Suuren sukkahaasteen maaliskuun tekniikkahaasteena haettiin perinnesukkaa. Tällä kertaa jätin Ryysyrannan Joosepin harmaat pässinpökkimät ja mummun seiskaveikkasukat väliin ja suuntasin merta edemmäs kalaan. Kierreraitaa ja kirjoneulekuvioita on käsittääkseni jonkin verran käytetty myös Suomessa, mutta ainakin minä miellän nämä enemmän Virolaiseksi neuleperinteeksi.

Kuvaa klikkaamalla Ravelryn projektisivulle

Esikuvana näihin sukkiin toimi Merike's socks Nancy Bushin Folk Socks kirjasta. Muokkasin kuitenkin mallin enemmän omaan makuuni sopivaksi: pidempi varsi, kirjoneulekuvion muokkaus paremmin uusiin mittasuhteisiin sopivaksi, ranskalainen kantapää ja niin edelleen.

Kierreraita oli minulle uusi tekniikka, uusi siis siinä mielessä, että en ole sitä mihinkään mallitilkkua enempää ennen käyttänyt. Muutamasta suomalaisesta lähteestä olen nähnyt kierreraitaa käytettävän niin, että lankajuoksut menevät peräkkäisillä kerroksilla aina samaan suuntaan (esimerkkinä Tuuteri-lapaset Ullasta). Nuolikuvio syntyy kun neulotaan peräkkäiset kerrokset vaihtamalla lankojen kiertosuuntaa

Ravelryssä Kahelit KALit ryhmässä pyörivän suuren sukkahaasteen helmikuun tekniikkahaasteena oli neuloa sukat, joihin tulee helmiä.

Alunperin tarkoituksenani oli neuloa Franconian Beadwork sukat, mutta materiaalivalintani ei etukäteiskokeiluista huolimatta osunut ihan nappiin.

Kyllähän siitä erottaa, että helmiä on, mutta kaunis kuvio kyllä hukkuu taustaan. Ei siis millään muotoa vaivan arvoinen. Purkuun meni.

Alunperin hankin kolmenlaisia helmiä, kun en ollut varma mitä haluaisin. Ensimmäisen mönkään menneen yrityksen jälkeen päätin pistää kaikki kolme samaan työhön. Syntyi tällaista jälkeä:

Ensimmäistä kertaa neuloin helmiä niin, että helmet laitettiin lankaan etukäteen. Pikkuruisten helmien (9/0 ja 10/0) pujottelu virkkuukoukulla olisikin ollut aivan mahdotonta, jopa tarpeeksi pienisilmäisen neulan löytäminen oli haastavaa. Onneksi varastosta löytyi helmeilyyn tarkoitettu neula. Milloin - ja mihin tarkoitukseen - lienen hankkinut, avaamattomassa paketissa kuitenkin oli.

Ensin laitettiin ompelulanka kaksin kerroin neulansilmään, niin että siitä jäi pieni lenkki, josta varsinainen sukkalanka pujotettiin läpi. Helmet neulaan, siitä ompelulangan kautta sukkalangalle. Muutaman helmen jouduin hylkäämään, kun ei kertakaikkiaan suostunut siirtymään kaksinkertaiseen sukkalankaan. Helmiä piti tietysti pujotella oikea määrä ja oikeassa järjestyksessä, jotta kuvion sai neulottua oikein. Ikävimpänä koin silti sen, että koko helmipötköä piti neuloessa liuttaa langassa pois edestä. Osa helmistä oli edelleen niin tiukkoja, että pötkö ei aina likunut kovin kevyesti, vaan piti siirtää pienissä osissa.

Hauska tätä oli kuitenkin tehdä ja lopputuloskin aika veikeä.

Vielä yksi huomio noista helmistä. Violetit helmet olivat selvästi korkeampia kuin harmaat ja punaiset. Ne olivat liian korkeita asettuakseen kauniisti päällekäin ja siitä syystä niillä tehdyt pystysuorat linjat kiemurtelevat.  Mutta kuten kuvasta näkyy, sukan varsi on mulla kuitenkin pääsääntöisesti makkaralla eli sinne uppoaa ja unohtuu pikku kiemurtelut.