sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Calvert, kamala

Näyttää mallinuken päällä jokseenkin siedettävältä, mutta valitettavasti ei mun.



Tämä on pitkä ja surulinen tarina. Melkein ei viitsis kirjoittaa ollenkaan, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Vaikka onnellista loppua odotellessa.

Malli on Norah Gaughanin Calvert. Ihastuin siihen kesällä ja sehän oli pakko saada. Silloin jo tosin arvelutti kaksi juttua, takakappaleen rypytykset ja vajaamittaiset hihat, mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä täysin ohjeen mukaan.



Langaksi ostin kesälomareissulta Debbie Bliss Primaa (80% bambu, 20 % merino). Ihanan pehmeää, kaunis kiilto ja jumalaiset värit. Lanka oli kaikenkaikkiaan mukavaa neulottavaa, vaikka solmuja siinä oli kyllä aivan liikaa, jopa useita solmuja 50 g kerässä. 12 kerään ei tainnut sopia montaakaan kerää jossa ei olisi ollut yhtään solmua.

Takki valmistui kohtuu nopeasti, mutta onnetar käänsi selkäänsä viimeistelyvaiheessa. Tyttäreni kävi pyyhkimässä räkäisen nenänsä takkiin kun päättelin langanpäitä. Niinpä heitin takin pesukoneeseen.

Ensimmäinen ajatus oli kun otin takin koneesta, että se huopui. Ei apua! Ei 30 hienopesussa (ohjeen mukainen pesu) voi huopua, eihän?! Venyttelin ja vanuttelin ja sain takin suurinpiirtein sopivaksi mallinuken päälle. Jatkoin venyttelyä vielä kuivumisen aikana. Tarkemmin ajateltuna luulen, että takki ei niinkään huopunut, vaan kutistui, niinkuin bambu tekee. Ja kuivui järkyttävän hitaasti, pitkittäen piinaani. Takki oli jokatapauksessa pörröinen ja ihana kiilto kadonnut. Otin käyttöön vaateharjan, kuvassa näkyy osa siitä nukasta, joka takista harjaamalla irtosi.



Tässä tilassa se sai lojua melkein pari kuukautta kunnes päätin lopulta antaa sille vielä tilaisuuden ja ompelin napit (heh, kaikki kolme) paikoilleen. Purkaakaan sitä ei oikein pesukatastrofin jälkeen voi.

Istuakseen mun päälle takakappaleen yläosan pitäis olla selvästi pidempi. Samoin etukappaleisiin kaipaisin lisää pituutta (oi miksi jätin ne rintalaskokset tekemättä ?!). Ja hihoihin. En tiedä oliko pituutta tarrpeeksi ennen pesua, mutta nyt ei ainakaan ole.
 
 
Jopa tuon mallinuken päällä etukappale nousee hieman ylös, minä näytän siltä kuin olisin viimeisilläni raskaana.



Luulen kuitenkin että tämä vois sopia ihan hyvin jollekin hieman erilaisen ruumiinrakenteen omaavalle. Uutta kotia etsii siis hän.

10 kommenttia:

MariL kirjoitti...

No voihan kökkö! Takki on kyllä muuten hienon näköinen ja siinä on varmasti ollut iso työ. Harmi, ettei sovi sinulle - vaikka se riski on aina otettava, kun tekee itselle neulevaatteen, sitä kun ei voi oikein sovittaa muuten kuin valmiina. Toivottavasti takille löytyy uusi omistaja!

Tiina kirjoitti...

No voi itku. Niin kauniin värinen ja mallinen. Kyllä varmaan harmittaa! En ole edes vahingoniloinen, vaikka itse kuulun tähän 'pesussapilanneisiin'-ryhmään. Mutta hyvää tietoa laitoit langasta.

AnniKainen kirjoitti...

Voi harmi. Näyttää todella kauniilta, väri, malli ja kaikki. No, jospa sille koti jostain :)

Soile kirjoitti...

No voi iso HÖH! Tosi kivan näköinen se on kyllä kuvissa. Ilkeä, tuhma lanka!

kaisa kirjoitti...

Voi harmi! Näyttää kuvissa hyvältä, ja ihastelin varsinkin tasaista jälkeä. Miten saatkin noin tasaista?

Gabriella kirjoitti...

Voi kuinka ihana ja kaunis! Voi kun olisinkin sopivan kokoinen ja muotoinen niin lunastaisin tuon itselleni ihan milloin vain! Upea on!

Nunt kirjoitti...

Minä neuloin ihanan ribbipaidan Knitting Lingerie Style -kirjasta, aivan ihanasta silkki-merinosekoitteesta.

Harmi vaan, että lanka nukkaantui jo tekovaiheessa ja valmista paitaa on taidettu pitää kerran, kun se on niin kaamean näköinen :(

Että otan osaa tuskaasi.

helena kirjoitti...

No voihan vitsi miten kävi! Ei muuta kuin että otan lämpimästi osaa... Hauska tuo sun tunniste "metsään meni" :)

Marika kirjoitti...

Höh! Ei oo reiluu ison työn jälkeen =(

Villikissa kirjoitti...

No voi hitsi! Noin kaunis ja isotöinen työ ja käy noin... :(