Lapset kasvaa

Tässä vaiheessa lienee aika tunnustaa itsellekin, että takana on ne ajat, kun lasten neuleet oli helppoja ja nopeita tehdä, sellaisia pieniä välipalatöitä. Siis ainakin kun puhutaan omista lapsista.

Pojalle tein alkuvuodesta villapaidan. Mitat siihen otettiin mun puserosta.

Tytölle aloitin villapaitaa. Hieman ohjetta ohuempi lanka ja napakampi tiheys: silmukkaluvut tuli lopulta naisten S-koon neuleesta. Jatkuvasti on sellainen tunne, että nyt taidan kyllä liioitella, mutta edellinen yritys pienemmillä puikoilla ja XS:n silmukoilla näytti johtavan makkarankuorivaatteeseen. Mitoiltaan juuri sellaiseen, joita yritän pikkuhiljaa liian pieninä kierrosta poistaa.

On siinä kasvamisessa toki hyviäkin puolia. Muunmuassa se, että minulla on tällä hetkellä kotona oikean kokoinen elävä sukkamalli.

Mun

Ostin eilen itselleni uuden läppärin.

Ihan ikioman. Ei työnantajan, ei perheen. Ihan vaan mun.
Työnantajan nykyisen politiikan mukaan työkoneelta ei saa oikeastaan kopioida mitään ulos, ja kaikesta tällaisesta epäilyttävästä toiminnasta voi joutua tekemään erillisen selvityksen. Välttääkseni selvittämästä miksi kopioin omalla kamerallani vapaa-ajallani ottamani neulekuvan ulkoiselle kovalevylle tai verkkoon päädyin hankkimaan tähän tarkoitukseen oman vehkeen.

Niin että pitäiskö mun nyt taas alkaa blogaamaan, kun on sitä varten kerta konekin hankittu. ;-)

Lisää pituutta heti

Helma on hyvä, yläosa on hyvä, mutta keskelle kaivattaisiin viitisen senttiä lisää pituutta, vähän kumpaakin väriä. Sitä saa mitä tilaa: pitkästi silmukoitavaa.

Huhtikuun tekniikkahaaste

Huhtikuun tekniikkahaasteena oli uudenlainen kantapää. Aika monenlaista on tullut vuosien varrella kokeiltua, mutta vielä löytyi jotain uuttakin kokeiltavaksi.

Ensimmäinen kantapäämalli löytyy Ravelrystä nimellä Autopilot sock recipe.

Kuvassa näyttää ihan kivalta, mutta seuraava kuva paljastaa karmean totuuden. Sukat on liian suuret ja kantapään istuvuus surkea. Sitä en mene vannomaan onko vika mallissa vai toteutuksessa, lopputuloksesta en kuitenkaan pidä. Nilkan etupuolelle tulee ikävä kurttu aina kun nilkka ei ole ojennettuna. Balleriinasukat?

Lanka sinäänsä on ihan kaunis, käsinkehrättyä Lincolnia Lanitium ex Machinalta. Tässä vielä kantapään rakenne lähikuvassa.

Epäonnistumisesta suivaantuneena aloitin seuraavat. Tälläkertaa otin kantapään mallia Show-off stranded sockseista ja lankana Meilenweit merino. Mii laiks.

 

Istuu kuin sukka. Ja tuo väri. Kaikenlaiset pätkävärjäykset on yleensä mulle kauhistus, mutta tää on todella kaunis. Toiseen sukkaan vähän lätäköityi nuo punaiset tuohon jalkapöydän päälle, mutta kaikenkaikkiaan kivan hillitty.

Kantapää lähikuvassa.

Tätä mallia joutuu todennäköisesti kokeilemaan toistekin. Niinkuin kuvistakin varmasti näkyy, nämä sukat ovat puolestaan todella napakat. Toivonkin niiden näinollen käyttäytyvän jalassa oikein mallikkaasti.

Vappuaamuna

Tähän väliin rohkea veto kuvata omaa meikitöntä naamaansa Vappuaamuna. Onneksi on tullut opiskeluaikoina juhlittua Vappua sen verran perusteellisesti, että nykyään voi jo hyvillä mielin ottaa vähän rauhallisemmin.

Malli: Viajante (Martina Behm)
Lanka: Wollmeise Lace-Garn / Dunkle Kirche

Perinnesukkaa

Suuren sukkahaasteen maaliskuun tekniikkahaasteena haettiin perinnesukkaa. Tällä kertaa jätin Ryysyrannan Joosepin harmaat pässinpökkimät ja mummun seiskaveikkasukat väliin ja suuntasin merta edemmäs kalaan. Kierreraitaa ja kirjoneulekuvioita on käsittääkseni jonkin verran käytetty myös Suomessa, mutta ainakin minä miellän nämä enemmän Virolaiseksi neuleperinteeksi.

Kuvaa klikkaamalla Ravelryn projektisivulle

Esikuvana näihin sukkiin toimi Merike's socks Nancy Bushin Folk Socks kirjasta. Muokkasin kuitenkin mallin enemmän omaan makuuni sopivaksi: pidempi varsi, kirjoneulekuvion muokkaus paremmin uusiin mittasuhteisiin sopivaksi, ranskalainen kantapää ja niin edelleen.

Kierreraita oli minulle uusi tekniikka, uusi siis siinä mielessä, että en ole sitä mihinkään mallitilkkua enempää ennen käyttänyt. Muutamasta suomalaisesta lähteestä olen nähnyt kierreraitaa käytettävän niin, että lankajuoksut menevät peräkkäisillä kerroksilla aina samaan suuntaan (esimerkkinä Tuuteri-lapaset Ullasta). Nuolikuvio syntyy kun neulotaan peräkkäiset kerrokset vaihtamalla lankojen kiertosuuntaa

Ravelryssä Kahelit KALit ryhmässä pyörivän suuren sukkahaasteen helmikuun tekniikkahaasteena oli neuloa sukat, joihin tulee helmiä.

Alunperin tarkoituksenani oli neuloa Franconian Beadwork sukat, mutta materiaalivalintani ei etukäteiskokeiluista huolimatta osunut ihan nappiin.

Kyllähän siitä erottaa, että helmiä on, mutta kaunis kuvio kyllä hukkuu taustaan. Ei siis millään muotoa vaivan arvoinen. Purkuun meni.

Alunperin hankin kolmenlaisia helmiä, kun en ollut varma mitä haluaisin. Ensimmäisen mönkään menneen yrityksen jälkeen päätin pistää kaikki kolme samaan työhön. Syntyi tällaista jälkeä:

Ensimmäistä kertaa neuloin helmiä niin, että helmet laitettiin lankaan etukäteen. Pikkuruisten helmien (9/0 ja 10/0) pujottelu virkkuukoukulla olisikin ollut aivan mahdotonta, jopa tarpeeksi pienisilmäisen neulan löytäminen oli haastavaa. Onneksi varastosta löytyi helmeilyyn tarkoitettu neula. Milloin - ja mihin tarkoitukseen - lienen hankkinut, avaamattomassa paketissa kuitenkin oli.

Ensin laitettiin ompelulanka kaksin kerroin neulansilmään, niin että siitä jäi pieni lenkki, josta varsinainen sukkalanka pujotettiin läpi. Helmet neulaan, siitä ompelulangan kautta sukkalangalle. Muutaman helmen jouduin hylkäämään, kun ei kertakaikkiaan suostunut siirtymään kaksinkertaiseen sukkalankaan. Helmiä piti tietysti pujotella oikea määrä ja oikeassa järjestyksessä, jotta kuvion sai neulottua oikein. Ikävimpänä koin silti sen, että koko helmipötköä piti neuloessa liuttaa langassa pois edestä. Osa helmistä oli edelleen niin tiukkoja, että pötkö ei aina likunut kovin kevyesti, vaan piti siirtää pienissä osissa.

Hauska tätä oli kuitenkin tehdä ja lopputuloskin aika veikeä.

Vielä yksi huomio noista helmistä. Violetit helmet olivat selvästi korkeampia kuin harmaat ja punaiset. Ne olivat liian korkeita asettuakseen kauniisti päällekäin ja siitä syystä niillä tehdyt pystysuorat linjat kiemurtelevat.  Mutta kuten kuvasta näkyy, sukan varsi on mulla kuitenkin pääsääntöisesti makkaralla eli sinne uppoaa ja unohtuu pikku kiemurtelut.

Asusteita

Viimeaikoina puikoilta on tipahdellut asusteita.

Huivi käsinkehrätystä suomenlammas-silkistä. Siis tuo violetti noissa kahdessa eka kuvassa. Ensimmäisessä kaverina Rikke-pipo käsinkehrättyä merinoa Lanitium ex Machinalta. Pituutta Rikellä on vähän vähemmän kuin ohjeessa.

Toinen pipo on Rowanin felted tweediä. Malli syntyi vähän vahingossa, kun piirtelin tuota kuviota ihan muuta käyttötarkoitusta varten. Tässä kuvassa näkyy hyvin, että tuo styroks-pää on pienempi kuin omani. Pitäis laittaa sille vaikka peruukki päähän, niin näyttäis pipot kuvissa enemmän samanlaisilta kuin omassa päässä. Tästä piposta mun tekis mieli tehdä vielä toinen kappale, johon vois vähän hioa noita teknisiä yksityiskohtia. Mutta mitä ihmettä tekisin kahdella samanlaisella pipolla?! Tietysti jos pohjavärin vaihtaa toiseksi se on jo ihan eri pipo.

Ja vielä yksi kauluri. Tunnistitteko langan alkuperän?

Oheistoimintaa

Useat puhelinpalaverit kaipaavat jotain keskittymistä edistävää oheistoimintaa. Neulominen on vanha konsti, mutta näköjään lankojen keriminenkin käy hyvin siihen tarkoitukseen.

 

Käsinkehrätty ja keritty Linconln, kuidut Lanitium ex Machinalta.

Lenni lempipupu

Tammikuussa käytiin kuopuksen kanssa viettämässä tyttöjen viikonloppua Helsingissä. Yhtenä ohjelmanumerona oli vierailu Villavyyhdissä, tyttärelle ratikkakyytiä ja äidille... no, sitä itseään.

Tytär bongasi hyllystä tekemispakkaukset ja mukaan valikoitui lopulta pupu. Äiti laitettiinkin samoin tein töihin. Pari viikkoa sai kuitenkin muuten valmis pupu odotella kasaamista. Kunnes eräänä sunnuntaiaamuna mulle kannettiin syliin pupun palaset ja komennettiin tomerasti ompelupuuhiin.

Kovasti söpöhän siitä tuli. Ja niin mieluinen, että ei voinut laskea kädestä edes kuvaamisen ajaksi.

Tein periaatteessa ihan ohjeen mukaan - mitä nyt eri kieliversioissa oli hieman eri määrä kerroksia ynnä muuta pientä eroa. Ja suuri ärsytykseni (ja syy minkä takia aloin eri kieliversioita tavata): paketin kuvissa oleva pupu ei ollut missään nimessä syntynyt täsmälleen paketissa olevilla ohjeilla. Ei minkään kieliversion mukaan. Samassa paketissa oli siis ohjeet englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja hollanniksi. Kahta ensimmäistä osaan sujuvasti, auttavasti luen kahtaa jälkimmäistäkin

Hieman piti valitettavasti myös purkaa matkan varrella. Tein korvat viimeisenä ja valkoinen lanka loppui kesken. Jalkaterien reunasta sain tarvittavan määrän valkoista vaihtamalla värit toisiksi. Tältä ongelmalta olis tietty välttynyt, jos olis tehnyt korvat ennen jalkoja ja älynnyt siinä vaiheessa valkoisen värin olevan vähissä.

Täysi

Täydellisen värinen villatopsi ja muita postiyllätyksiä

Katsokaapas mitä posti toi mulle tällä viikolla: täydellisen värinen villatopsi. Mä niin näen tässä kaulurin/ tuubihuivin.

Ehkä mä kuitenkin kehrään ja neulon sen ennenkuin otan käyttöön. Jos maltan. Lanitium ex Machina on velho tuon värin takana.

Lisäksi posti toi yhden kirjan. Kovasti jännä oli avata sitäkin pakettia: muistin kyllä tilanneeni Book Depositorystä jonkun neulekirjan, mutta mulla ei ollut enää paketin saapuessa mitään muistikuvaa minkä...

Lempisukat

Onhan tämä tavallaan vähän noloa, mutta ei sille mitään voi, nää nyt vaan on mun uudet lempisukat.

Sellaiset tavalliset sukat, joita ei tarvi sääliä eikä säästellä, mutta omalla tavallaan oikein hyväntuuliset. Mulla taitaa olla joku juttu noiden raitojen kanssa, en tunnu saavan niistä millään tarpeeksi.

 

Neuloutuivatkin melkein itsekseen. Lauantaina aloitin ja maanantaille jäi enää muutama sentti jäkimmäistä sukkaa.

Sata salamaa

Joskus ei voi kuin ihmetellä. Ensin sitä tikuttelee ohuesta sukkalangasta 2,25 mm puikoilla upeat kirjoneulesukat. Joo, ihan kivat, ronsujakin. Ei edes huvita blogata. Ja sit iskee jostain takavasemmalta kuin sata salamaa - raitasukat seiskaveikasta. (Paitsi että oikeasti ne ei ole seiskaveikkaa vaan Jannea.) Tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle kuinka hienot sukat sitä onkaan neulonut. Ei ole hommassa päätä eikä häntää, ei. Raitasukat odottaa vielä kuvaamista, mutta sitä erinomaisuutta odotellessa ne ronsut.

Lankakauppakierroksella

Kävin tänään lankakauppakierroksella. Ihan vaan ihmettelemässä, mitään erityisemmin etsimättä.

Ei jaksa Oulun lankakauppoja enää kiertäää yhtenä päivänä. Helppoahan se silloin oli, kun niitä oli ehkä kolme. Vaan kohta on valitettavasti yksi vähemmän. Osaalistuin Lumoavan hyllyjen tyhjennykseen tämän verran:

Ihan itse

Mun tekis mieli laittaa ainakin kakskymmentä kuvaa tästä paidasta, mä niin tykkään siitä. Koitan kuitenkin hillitä mieleni ja rajoittaa kuvien määrää. Päättömiä kuvia, kun - köh - joku ei viitsinyt vapaapäivänä kammata tukkaansa...

Malli on omaa hengentuotosta ja langat on itse kehrätty. Ainoa mistä en voi ottaa täyttä kunniaa on noi värjätyt osuudet: värjäyksestä vastaa Three Waters Farm. (Siellä on taas muuten kauppa pullollaan ihanuuksia - ei suositella sortumisherkille.) Tumma väri on luonnonväristä corridealea, värjätyissä pohjana BFL.

Lämmin, mukava.

Täydellinen mukavuuspaita talvipakkasille.

Haluaisin tehdä näitä lisää. Kokeilla ostolankoja (esim. Kureyon + Cascade 220), kehrätä raitalangat niin, että hihoihin tulis myös kapeampia raitoja, laittaa itseraidottuvien tilalle yksiväriset.

Kummitytölle

Viime lauantaina oli pienen kummityttömme kastepäivä. Lahjaksi lapselle meni suomalaista käsityötä, sekä itsetehtyä, että muualta hankittua.

Ensimmäinen ajatus kun kummiksi pyydettiin oli, että täytyy alkaa neulomaan peittoa! Sen jälkee kuulutin perään hieman reality checkiä, en millään ehtisi kaikkien muiden keskeneräisten lomassa peiton tekoon, eikä sopivia lankojakaan löytyisi varastosta. Tampereen messuilta ostin kuitenkin bambu-puuvillaa vauvan peitto mielessäni. Ajattelin, että josko vaikka sit joululahjaksi, tai ihan muuten vaan vähän myöhemmin, vaikka sitten ensi kesänä kunhan tulevat taas Suomeen.

Yllätin kuitenkin itseni ja tikuttelin tämän peiton kasaan kahdeksassa päivässä, vaikka vietin perinteisesti viikon tehokkaimman neulontaillan eli perjantain pikkujouluissa. Niinpä peitto sujahtikin ristiäispakettiin. Toivottavsti tällainen vähän kevyempi peitto sopii Kalifornian lämpöolosuhteisiin.

Ihmeellinen väri

Syksyllä 2009 neuloin huivin. Blogista en sitä edes löytänyt, mutta Ravelry kertoi sen valmistuneen 1.1. 2010. Huivi itsessään oli kyllä kovin ihana, mutta kertaakaan en sitä ollut käyttänyt. Syypää siihen oli huivin ihmeellinen väri. Alunperin ajattelin, että neutraali väri sopisi monenlaisen vaatteen kaveriksi, mutta ei tämä. Kaikessa mitättömyydessään kyseinen väri (kulkee näköjään nimellä limestone) söi värit kaikesta muustakin. Huivi itsessään näytti lähinnä likaiselta eikä sen kanssa todellakaan sopinut mikään väri, ei kirkas eikä murrettu.

Tänä syksynä ihana Tuulia otti huivin käsittelyynsä ja katsokaa millaisena se palautui. Täydellinen!

Huivi on päässyt ulkoilemaan jo moneen otteeseen (ristiäiset, pubineulonta, syntymäpäivä juhlat, työpäivä...). Kuin pisteenä iin päälle Tampereen messuilta ostettu huivineula (http://www.hopealuu.fi).

Jos neuloisin kirjoneulelapasia

Jos neuloisin kirjoneulelapasia, ainakin nyt olis malleja mistä valita.

Saattoi olla kohtuuttoman hintainen hankinta siihen nähden, että en oikeastaan käytä, enkä näin ollen myöskään neulo lapasia. Mutta entä sitten, tätä on ihana selailla ja haaveilla. Äidin oma kuvakirja.

Laskimen kanssa pääsee helpommalla

Ihan vaan muistiin itselle vastaisuuden varalle. Että jos meinaa neuloa villapaidan periaatteella “sovittelen ja sovellan sit matkan varrella” kannattais kans sovitella ja soveltaa. Voipi tulla muuten vaikka soputeltta, vähintäänkin purkuhommia. Laskimen kanssa pääsee helpommalla.

No, sittemmin on ensimmäinen yritys purettu, silmukkamäärät laskettu, uusinta kierros hyvällä mallilla ja sehän on suorastaan juurikin sen kokoinen kun oli tarkoitus. Sit ei enää tarvi jännittää kuin langan riittävyyttä.