Punainen

Kolmaskin sitten valmistui. Ja on ainoa, joka voi esitellä, kaksi eilen illalla valmistunutta menivät vielä kylpyyn ja kuivuvat parhaillaan olohuoneen lattialla. (Oikeassa yläkulmassa näette kesän edistymisen merkkejä takapihamme arktisella vyöhykkeellä: kohta kukkii pihlaja. Muualla Oulun seudulla ne on jo täydessä kukassa, osittain kai ohikin.)


Mikähän tämä vaatekappale olis? Tekis mieli koko ajan kutsua mekoksi, mutta on enemmän paitapituinen. Kai se on sitten ristittävä tunikaksi vaikka jotenkin inhoan koko sanaakin. Minusta se ei tarkoita oikein mitään, niin erityyppisiä vaatekappaleita olen kuullut tunikaksi kutsuttavan. (Pikkutytön perusasu: tunika ja legginssit - vaatteina tosi kätevät, sanat kammottavia.)

Neulottu koneella, lankana Novitan Bambu, kuten ensimmäisessäkin. Takakappale on sileä ja tähän tein taakse pienen halkion pääntielle. Ja sitä ainokaista nappia sitten piti odottaa kuukauden päivät. Hihat yrittää olla puhvimalliset, mutta leveämmät olis näköjään saanut tehdä.

Monenlaista koristeluakin kerkesin tähän suunnitella. Nauha tuohon eteen sauman päälle, ommeltava kangasmerkki, kirjottuja kukkasia, perhosia, tähtiä, omppu... lopulta päätin, että yksinkertainen on kaunista. Tai sitten vain iski laiskuus. Mutta jääpähän tuunattavaa.

Ja lopuksi, ahkeruuteni on palkittu.

Projektisuunnittelua

Miten niin mulla on ongelma...? (Kuvakaappaus Ravelryn projekteistani)


Ennen seuraavia lankaostoksia pitää vähintän 2 näistä olla 100%. Pisimmällä on tuo Punainen, tunika josta puuttuu yksi nappi. Nimetön (ja näistä ainoa kuvallinen) kaipaa myös nappeja, muutama langanpääkin on vielä valtoimenaan. Mekko kaipaa taskunpohjien kiinnitystä ja lankojen päättelyä. Numerohirviön kappaleet on kaikki tehty, vaatii kokoamista.

Mutta sitä ennen pitää siivota keittiö. Siitä en uskalla laittaa kuvaa, koska lukijoiden joukossa saattaa olla henkilöitä, joille tämä näky olisi liikaa. Silkkaa K-18 kamaa. Jos ei musta kuulu mitään muutamaan päivään olen luultavasti hautautunut tiskivuoreen.

Edit. klo 18:50 Tiskivuori selätetty!

Edit2. klo 23:55 Joku lähtee huomenna lankakauppaan!! (2/4 selätetty ja huomenna haen kaupasta yhden punaisen napin.)

Protoilua

Ihastelin tässä taannoin Punasen lasimerkkejä. Kaivelin vähän laatikoita ja tekaisin muutaman mallikappaleen.

Mutteri killuu ketjussa jonka päähän on tehty koukku, ledi päätyi roikkumaan tuplarenkaaseen ja regulaattori sai seurakseen papukaijalukon. Ledi ja mutteri yksilöissä on käytetty pienempiä välirenkaita jotka olivat aika pehmeitä, saa nähdä kestääkö käytössä. Eihän näissä periaattessa tietysti roikuta, mutta käytännössä voi tietysti tarttua kiinni johonkin. Toisaalta ehkä parempi että merkki antaa periksi ennemmin kuin neule.

(Toiseksi) viimeinen tuomio

Tomtenihan se siinä edellisen postauksen kuvassa tosiaan köllötteli. Tavaallan tämä takki oli ihana, mutta kuitenkin täysin käyttämätön. Hieman iso (painava takki ainaoikein neuletta venyy ihan kiitettävästi), liian kuuma sisälle, ulkokäytössä ei pidä tuulta.


Takin kuivuttua voin todeta, että hihan pituus riittää, eikä tullut liian peltinen - vaikkakin tavoite olikin vähän vähemmän huopunut. Vartalonympärys on hieman nafti, nappeja ei laita oikein mielellään kiinni. Vaikka takki auki tulee muutenkin yleensä juostua, olis kiva tietää, että tarvittaessa sen saa myös kiinni. Harkitsen vielä vetoketjua, se lisäisi kyllä käyttömukavuutta huomattavasti. Tai sit kastelen ja venyttelen vielä kerran. Tai molempia. Tarina jatkuu?

Tämän päivän sää on kuin tehty tälle vaattelle. Kolea ja harmaa. Ilman pinkkiä aluspaitaa ja mustia housuja maastoutuisin lähes täydellisesti tuohon takapihan metsikköön.

Ihana, lämmin.

Ristiinnaulittu

Ristiinnaulittu, mutta toivottasti ei kuitenkaan tuhoon tuomittu. Nakkasin koneeseen 40 pesuun. Odottelee kuvassa kuivumista ja ankaran venyttelyn vaikutusta - vieläkö mahtuu päälle.

Ai niin, nuo tikut on sit päällystetty teipillä. Parin pingotuksen kokemuksella voin sanoa, että toimii: ei tule ruostetahroja ja teipit on pysyneet paikallaan.

Viimetipassa

Oletko koskaan ajatellut kuinka monta asiaa jäisi tekemättä jos viimetippaa ei olisi? Tai miten eri tavalla ihmiset määrittelevät viimetipan? Tiedän monta ihmistä, joiden mittapuun mukaan tämä huivi ja sen ohje olisi valmistuneet hyvissä ajoin, kun dead-line on tänään ja kaikki oli valmista jo iltapäivällä. Mulle se oli kuitenkin viimetippa.


Alkuperäinen Kummituskukkahuivi valmistui huhtikuussa. Jo silloin ajattelin tarjoita ohjetta Ullaan, mutta harmitti, kun en tullut mitanneeksi lankaa sen tarkemmin. Jotenkin tuntui tyhmältä kirjoittaa "sopivasti jotakin lankaa". Ohjelappunenkin tuli sutaistua niin epämääräisesti, että epäilytti, josko siitä ohjetta saisi aikaiseksi kun mallikappalekin lähti maailmalle. Mietin useaan otteeseen matkan varrella huivin neulomista uudelleen, mutta jotenkin en vaan saanut tartuttua härkää sarvista.

Kunnes se kuuluisa dead-line tai määräaika alkoi häämöttää. Keskiviikkona hyppäsi huivi puikoille. Perjantai-iltana päättelin. Lauantaina värkkäsin kukkaset ja pingotin huivin. Ohjeen viimeistely ja kukkakoristeen kasaaminen tänään iltapäivällä. Illansuussa vielä muutama kuva. (Hei, mihin se koko viikonlopun paistanut aurinko katosi!?) Tarkempia speksejä kesän Ullassa.


Huomaattekos muuten mikä mulla on kädessä? Se on Canon RC-1, joka muutti meille torstaina. Ihan liian helppoa.

Kai... Mei?

Mulla on henkilökohtainen ongelma: pätkävärjätyt langat. Näyttää vyyhdillä ihan kivalta, mutta neuleessa ... no joku ehkä tykkää?

Tää vyyhti olis varmaan ollut parempi suosiolla jättää paijailtavaksi?


Lankalaatikossa on vielä kaksi kerää pätkärääkättyä, toinen lahjaksi saatu, toinen itse ostettu. Ostin sen reilu vuosi sitten, kun päätin avartaa maailmankatsomustani ja selättää pätkävärjäyskammoni. Yksi sukanvarsi siitä on neulottu. Ehkä vielä jonain päivänä. Vähään aikaan en niihin kuitenkaan aijo koskea.

Niin ja nuo sukat. Malli on Kai-Mei Cookie A. Sock innovations kirjasta. Tuli vähän lörpöt mun makuuni, ois kai pitänyt ottaa pienemmät puikot tai säätää silmukkamäärää, kuten aluksi ajattelin. No, tulipahan kokeiltua.