maanantai 31. elokuuta 2009

Lankalaatikko

Olen osallistunut vuoden alusta Ravelryn Lankalaatikko ryhmään. Ryhmän ideana on painiskella kasvavia lankavarastoja vastaan kukin osallistuja omilla säännöillään. Lähdin liikkeelle tavoitteella vähentää marinadilankojen määrää vähintään 300 g kuukaudessa, ostokieltoa ei ollut. Alku lähti lupaavasti käyntiin, mutta kesän kuluessa tuo tavoite alkoi maistua puulta, ja aloin keksiä itselleni jos jonkinlaisia porsaanreikiä saadakseni tavoitteen täyteen. Jos keskeneräisestä villatakista laskee puuttuvat 128 g kesäkuulle ja 248 g heinäkuulle, niin paljonko jäisi elokuun saldoon? Pitääkö nuo edellisten kuukausien saldot muistaa vähentää ja paljonkos ne nyt olikaan...? Heh, itsensä huijaaminen on jokseenkin tyhmää.

Nyt tuli sitten sellainen olo, että on aika pistää säännöt uusiksi.

Koska mä en osaa käyttää varastolankoja, varaston kerääminen saa luvan loppua. Joko ne varastossa olevat on väärän värisiä tai laatuisia, niitä on liian vähän tai liian paljon tai sit niitä ei vaan raski käyttää, kun niille vois olla jokun muukin käyttötarkoitus. Ja sit ne kaikki suunnitellut jämälankatyötkin ois niin paljon kivempi tehdä uusista langoista, jolloin vois sommitella värit sen mukaan mitä haluaa eikä sen mukaan mitä sattuu olemaan.

Kuten kanssaneuloja asian osuvasti jossain Ravelryn keskustelussa ilmaisi: Elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi neuloa lankaa, josta ei tykkää. Ja itse voisin tuohon vielä jatkaa: tai projekteja joista ei nauti.

Siis ne säännöt.

1. Lankaa ostetaan vain jos se päätyy välittömästi puikoille
Sama pätee kehruuvillaan. Ei ne ihanuudet maailmasta lopu. Ja jos joku loppuu, tilalle tulee aina jotain muuta. Ehkä vielä ihanampaa. Sellaisiin vaihtoihin, joista oletettavasti tulee lankaa saa osallistua vain jos on valmis pistämään langan samointein puikoille. Niin ja postikulut ei sit ole rahaa. Ihan vaan postikuluissa "säästääkseen" ei saa tilata enempää lankaa kuin mitä alunperin oli tarkoitus. Lahjan saa toki ottaa vastaan, vaikka se aivan näitä sääntöjä totteuttaiskaan, mutta vain sellaisen "pyytämätä ja täytenä yllätyksenä" tyylisen. Tilattua lahjaa koskee samat säännöt kuin itse ostettua.

2. Joka toinen työ varastosta
Siis vähintään, enemmänkin toki saa. Koska lankavarastoni viimeisimmän tutkimuksen mukaan sisältää paljon myös houkuttelevia lankoja, pyritään varaston kokoa hillitsemään neulomalla näitä pois. Ja koska ne ihanuudet on pääasiassa ohuita lankoja, mitään grammamääräisiä tavoitteita en tähän aseta.

3. Kaikkia lankoja ei ole pakko neuloa
Jos jokin lanka ei houkuttele, siitä saa luopua. Vaikka se olisi saatu lahjaksi. Vaikka sen olisi itse hyvässä tarkoituksessa ostanut. Jos jämäprojektit ei puhuttele niitä ei ole pakko tehdä. Päiväkodit ja koulut tykkää lankalahjoituksista. Väri joka ei mua miellytä voi olla jollekin toiselle aarre (niin vaikea kuin sitä onkin uskoa). Eikä sitä siivousta ei ole sit pakko tehdä kerralla. Muista, että vähän silloin tällöin piristää joka kerta. Edes mahdollisia hyväntekeväisyysneuleita varten lankaa ei tarvitse säästellä. Niitäkin on kivempi tehdä kivoista langoista.

Nämä säännöt ovat voimassa toistaikseksi. Eli kunnes taas kyllästyn ja alan keksiä porsaanreikiä. Yks hyvä olis kyllä jo valmiiksi mielessä... aloituksen määritelmää ei ole kirjattu eikä keskeneräisten määrää rajoitettu.

3 kommenttia:

pirren kirjoitti...

Aivan mahtavat ohjeet. Pitäis vissiin itsekin noudattaa :-) Tuo väriasia on niin totta. Itselle täysin mahdottomat keltaiset langat saivat rakastavan kodin poikien koulusta. Niistä saa tehtyä monta pääsisäistipua...

Tiina kirjoitti...

Heh, itselläni huijaaminen on mennyt jo sen verran pitkälle, että säännöistäni huolimatta ostan uutta lankaa - mutta 'unohdan' merkitä sen varastoon. Onko järkee vai ei?
Kyllä tämä jonkin asteinen sairaus taitaa olla =)

Villasukka kirjoitti...

Polkupyörän hameverkko pitäisi jotenkin saada kiinni pyörään... Tunnen itseni tosi vanhaksi ;)