sunnuntai 14. elokuuta 2011

Mielenmuutoksia

Vielä viikko sitten tässä oli karmea mörvelö, kaikkien aikojen tyhmin villapaita, jossa ei ollut mitään muuta hyvää kuin istuva hartialinja.


Nyt siinä on taas lupaava tapaus. Purin 7 senttiä helmasta ja aloin neuloa sitä uudelleen. Yhtäkkiä lankakaan ei enää ole euroopan ruminta ja sitä on ihan miellyttävä neuloa. Tyhjä pää pursuaa taas ideoita. Pähkäily purkamisen ja roskiin heittämisen välillä vaihtui valinnan vaikeuteen toinen toistaan mielenkiintoisempien ideoiden välillä.

Tuo keltainen on vielä harkinnassa.

Ja mikä siinä 7 cm oli sit vikana? Mittasuhteet. Ristiriita neuleen ja vartaloni välillä.

3 kommenttia:

mokkakissa kirjoitti...

saanen huomauttaa, että istuva hartialinja on jo aika suuri saavutus.. ylensä se on päin seiniä. siis minulla.

PikkuUnelmia kirjoitti...

Pähkäily kannattaa aina! Olen just sitä mieltä, että kyllä se "ongelmalankakin" jonkun paikan löytää! Onnittelut onnistuneesta suunnanmuutoksesta!
Sinulle on myös tunnustus blogissani!

Soile kirjoitti...

Se keltainen oli kyllä aika nami. Ja passasi kivasti tuon päävärin kanssa. Jos edes pikkasen laitat sitä?