Kuka on vienyt vuorokaudesta tunnit ja viikosta päivät? Neulerintamalla tapahtuu hidasta edistymistä, mutta bloggaaminen on jäänyt hyvin vähille.
Kiitoksia kovasti edellisen postauksen ohjepohdiskeluja kommentoineille. Ehkäpä tarjoan siis ohjetta Ullaan. Siellä se on tosiaan hyvässä tallessa ja myös muiden kuin blogini lukijoiden löydettävissä. Itsestä tuntuu välillä, että kannattaako noin yksinkertaista ohjetta edes julkaista, mutta miksipä kaiken pitäis olla niin monimutkaista? Kaikki meistä eivät tosiaan ole neuloneet kymmeniä vuosia ja joskus on vapauttavaa tehdä yksinkertaistakin mallia jonkun toisen valmiiksi miettimästä ohjeesta. Itse rakastan kyllä monimutkaisten palmikoiden ja kirjoneuleiden tekemistä, mutta käyttöön pääsevät yleensä ne yksinkertaiset ja simppelit mallit.
Luulin kommentoineeni tätä aihetta jo aiemmin Villapallon blogiin, mutta eipä siellä kommenttia näkynyt, mihin lie päätyi se kommentti. :( Yksinkertainen ja helppo neule voi olla myös hyvän näköinen. Toisinaan tuntuu täysin aloittelijoiden aliarvioimiselta, että helpot neuleet ovat kovin tylsiä myös lopputulokseltaan, säkkimäisiä, huonosti istuvia ja usein myös väritykseltään ankeita tai mielikuvituksettomia. Katsokaapa vaikka Phildarin kuvastoja: sieltä löytyy monta tosi hyvännäköistä neuletta merkattuna"Facile a tricote" leimalla eli helppo neuloa.
Käsillä tekemisen riemua; neulontaa ja muita käsitöitä. Tasapainoilua jossain harrastuksen ja pakkomielteen rajamailla.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Neige
Tässä männäviikolla valmistui sukat työnimellä Neige. Jos lausut nimen ranskalaisittain se tarkoittaa lunta. Jos et niin sitten ei. Minä käytän kumpaakin muotoa.
Enemmän tai vähemmän perussukat ranskalaisella kantapäällä ja nauhakavennuksella (tai ainakin jotain sen tapaista).
Lanka näissä on Sandnesin Sisu. En oo ihan varma tykkäänkö Sisusta sukkalankana, esimerkisi tällähetkellä puikolla olevaan Regiaan verrattuna se on aika löyhäkierteistä. Lasten neuleissa olen sitä käyttänyt paljonkin ja tykännyt.
Huvikseni aloin kirjoitella näistä ohjetta ylös harjoitellakseni ohjeen kirjoitusta ja julkaisua. Julkaisukelpoisen ohjeen kirjoittaminen osoittautui yllättävän hankalaksi ja mahdollisia julkaisutapojakin on niin monia. Blogiin, Raverlyyn, Ullaan, webbisivuna, PDF:änä, suomeksi, englanniksi, perusteellisena ohjeena, kevytversiona tyyliin 'neulo mieluisesi kantapää', omalla nimellä, nimimerkillä,...
Mulla olis plakkarissa monta muutakin ohjetta, joita voisin harkita julkaisevani (monia niistä on kyseltykin), mutta pitäis jotenkin päästä tuon julkaisukynnyksen yli. Sama vika siinä sny:n haasteessa. Se osoittautuikin visaisemmaksi kuin arvasinkaan: itse suunittelu on se helppo osuus...
Vaikka tiedänkin että kysymys on täysin henkilökohtaisista mieltymyksistä, kysyn kuitenkin minkälainen julkaisuformaatti sinua miellyttää?
Enemmän tai vähemmän perussukat ranskalaisella kantapäällä ja nauhakavennuksella (tai ainakin jotain sen tapaista).Lanka näissä on Sandnesin Sisu. En oo ihan varma tykkäänkö Sisusta sukkalankana, esimerkisi tällähetkellä puikolla olevaan Regiaan verrattuna se on aika löyhäkierteistä. Lasten neuleissa olen sitä käyttänyt paljonkin ja tykännyt.
Huvikseni aloin kirjoitella näistä ohjetta ylös harjoitellakseni ohjeen kirjoitusta ja julkaisua. Julkaisukelpoisen ohjeen kirjoittaminen osoittautui yllättävän hankalaksi ja mahdollisia julkaisutapojakin on niin monia. Blogiin, Raverlyyn, Ullaan, webbisivuna, PDF:änä, suomeksi, englanniksi, perusteellisena ohjeena, kevytversiona tyyliin 'neulo mieluisesi kantapää', omalla nimellä, nimimerkillä,...Mulla olis plakkarissa monta muutakin ohjetta, joita voisin harkita julkaisevani (monia niistä on kyseltykin), mutta pitäis jotenkin päästä tuon julkaisukynnyksen yli. Sama vika siinä sny:n haasteessa. Se osoittautuikin visaisemmaksi kuin arvasinkaan: itse suunittelu on se helppo osuus...
Vaikka tiedänkin että kysymys on täysin henkilökohtaisista mieltymyksistä, kysyn kuitenkin minkälainen julkaisuformaatti sinua miellyttää?
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
SNY postia
SNY:ltä tuli jälleen ihana paketti: Punokset puikoille ja kyytipojaksi vähän suklaata. Suklaa oli ja meni, kirjasta riittää iloa pitkään. Kiitos!
Ai niin, ne postimerkit oli huiput. Poika tykkäsi. :)
Ai niin, ne postimerkit oli huiput. Poika tykkäsi. :)
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Viikonloppukuulumisia
Mitä tekee vaimo, kun mies otta lapset ja lähtee viikonlopuksi mummolaan?
- Omplee keittiön verhot.
- Kuvaa valmistuneita neuleita.
- Tekee hameen. (Moda 5/2007)
- Jättää bloggauksen kesken ja unohtaa sen reiluksi viikoksi...
Tämä keltainen oli sitä SNY:n haastelankaa. Tälläerää näyttäis nyt siltä, että lankaa en tarvi lisää, mutta jonkilaisen ohjeen tuohon laukkuun voisin kyllä naputella. (Siitä tuli hauska, joskaan en tiedä mitä sillä tekisin.)
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Dream-ish
Aloitettu 112 silmukalla, resorin jälkeen lisätty 14 s -> 126 s. Uudelleen jos tekisin, niin käyttäisn jotain 96 -> 120 s. Onneksi tuota harjoittelumateriaalia riittää...
Vortex street eli vaikeuksien kautta voittoon
Malli on hieman modifioitu Vortex Street Norah Gaughanin Knitting Nature kirjasta. Ohjeessa kuvio neulotaan erillisenä kappaleena ylhäältä alas ja sit ommellaan kiinni etureunoihin. Myös etu- ja takakappaaleet oli tehty erillisinä ja yhdistetty vasta kaarrokkeen neulomisvaiheessa. Höh sanoin minä ja neuloin pyörönä alhaalta ylös (hihat myös). Tämä tarkoitti sitä, että mallikuvio piti kääntää ylösalaisin ja lukea sitä aavistuksen soveltaen.
Kaarrokken neuloin siis kolmeen kertaan. Ensimmäisen, hylätyn version tein ohjeen mukaan. Tyhmä minä. Vaikka silmä sanoi kuvan perusteella, että aivan liian pitkä. Purin puoleen väliin kaarroketta ja kaventelin nopeammin: toinen yritys oli jo ihan kohtuullinen. Mutta kuinkas sitten kävikään... Kolmanteen yritykseen jouduin purkamaan koko kaarrokkeen ja jatkoin samointein vartalo-osaa ja hihoja 5 cm ennen kaarrokkeen aloitusta. Nyt se on hyvä.
Kainaloon lisäsin pienet saumat (16s eli 8% - Elizabeth Zimmermanin systeemin mukaan), jotka silmukoin yhteen. Kaarrokkeessa en kuitenkaan seurannut EZ:n systeemiä, sillä halusin resorin alkavan alempaa, eikä aivan kaulanjuuresta kuten EZ:n saumattomassa kaarrokeneuleessa.
Aktiivipalvelukseen tämä ihanuus kuvittelee pääsevänsä uudeksi kotipaidakseni tai ainakin vähintään tuuraamaan nykyistä (7-veljestä sekin...) kotiasuani. Onni on talo, jossa voi pitää sisällä villapaitoja. Kaksi edellistä asuntoa on olleet niin kuumia, että sisällä piti olla aina t-paitaisillaan.
Lankana tässä on Prisman tarjousseiskaveikka, jota meni karvan verran yli 4 kerää eli hinnaksi komeudelle tuli 15 EUR ja loppulangoista saa vielä sukat.
Kaarrokken neuloin siis kolmeen kertaan. Ensimmäisen, hylätyn version tein ohjeen mukaan. Tyhmä minä. Vaikka silmä sanoi kuvan perusteella, että aivan liian pitkä. Purin puoleen väliin kaarroketta ja kaventelin nopeammin: toinen yritys oli jo ihan kohtuullinen. Mutta kuinkas sitten kävikään... Kolmanteen yritykseen jouduin purkamaan koko kaarrokkeen ja jatkoin samointein vartalo-osaa ja hihoja 5 cm ennen kaarrokkeen aloitusta. Nyt se on hyvä.
Kainaloon lisäsin pienet saumat (16s eli 8% - Elizabeth Zimmermanin systeemin mukaan), jotka silmukoin yhteen. Kaarrokkeessa en kuitenkaan seurannut EZ:n systeemiä, sillä halusin resorin alkavan alempaa, eikä aivan kaulanjuuresta kuten EZ:n saumattomassa kaarrokeneuleessa.
Aktiivipalvelukseen tämä ihanuus kuvittelee pääsevänsä uudeksi kotipaidakseni tai ainakin vähintään tuuraamaan nykyistä (7-veljestä sekin...) kotiasuani. Onni on talo, jossa voi pitää sisällä villapaitoja. Kaksi edellistä asuntoa on olleet niin kuumia, että sisällä piti olla aina t-paitaisillaan.
Lankana tässä on Prisman tarjousseiskaveikka, jota meni karvan verran yli 4 kerää eli hinnaksi komeudelle tuli 15 EUR ja loppulangoista saa vielä sukat.
lauantai 8. maaliskuuta 2008
Kaakaopuu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
