lauantai 9. helmikuuta 2008

Onnistumísen iloa (tai sen puutetta)

Tuo edellisessä merkinnässä mainitsemani pusero valmistui vielä samana päivänä, ja tuli kuvattuakin heti seuraavana. En ole vain saanut aikaiseksi esitellä sitä, kun en oikein tiedä mitä siitä ajattelisin. Periaatteessa se on ihan kiva ja olen jopa muutaman kerran käyttänyt sitä, mutta...

Katselin paidasta räiskittyjä kuvia, ja totesin, että se saa minut näyttämään monissa kuvissa huomattavasti paksummalta kuin mitä myönnän olevani. (Joulumässäilyllä ei ehdottomasti ole asian kanssa mitään tekemistä...) OK, kuvat on 6-vuotiaan ottamia, ja suurimmassa osassa niistä näkyi kyllä äidin naama, mutta ei juurikaan villapaitaa, jota kuitenkin oli tarkoitus kuvata. (Tai totuuden nimissä taisin kyllä sanoa, että ota äidistä kuvia, ja poikahan teki työtä käskettyä.)

Yleensä minulla on henkilökohtainen ongelma, että hihat on liian lyhyet. Tällä kertaa taisin tosin hieman liioitella - vähän lyhyemmätkin olis riittäneet.

Myös paidan helma on liian pitkä. Se taitaa olla suurin syy siihen paksulta näyttämiseen: helma yltää juuri lantion leveimmälle kohdalle. Vastaavasti jos helman nostaa hieman ylemmäs, vatsan kohdalle tulee pussi. Tyhmintä tässä on se, että huomasin jo takakappaletta neuloessani, että olin kutonut vahingossa liian pitkästi suoraa ennen vyötärökavennuksia, mutten viitsinyt purkaa vaan aloitin kavennukset myöhemmin! (Ei enää ikinä.)

Kaula-aukko on periaattessa kaunis ja sellainen kuin suunnittelin, muttei kuitenkaan sellainen, jota tykkäisin käyttää.

Resorit eivät suostu käyttäytymään kunnolla edes pesun jälkeen. Silmukat kallistuvat itsepäisesti erisuuntiin oikean ja nurjan puolen kerroksilla. (Kaulus on neulottu pyörönä ja siinä tätä ongelmaa ei esiinny.) Tavallisessa 1o, 1n neuleessa toi vois vielä menetellä, mutta tässä on käytetty 1n, 1o, 1n, 2o ribbiä, joka näyttää erittäin epätasaiselta eikä ollenkaan sellaiselta kuin oli tarkoitus. Ei käynyt mielessäkään, että kastelu ei auttaisi.

Hihojen istutus on sellainen, että jostain syystä tuo mallineule hihassa tahtoo saada aikaan puhviefektin olkapäälle. Irroitus ja uudelleen kiinnitys vois auttaa.

Edellen pohdin jätänkö tämän kotikäyttöön (ihanan lämmin ja käytännöllisen mallinen toppavaatteiden alle) vai suoritanko sarjan pikkufiksauksia: resorit uusiksi, helmasta ja hihoista 5 cm pois, poolokaulus, ehkä hihojen uudelleen kiinnitys. Suhteellisen paljon hommaa. Ja lopulta kuitenkin käyttäisin sitä kotona/ pihalla toppavaatteiden alla.

Mutta toisaalta, silloin tästäkin työstä vois saada irti sen jokaisen neuleprojektin kruunun, onnistumisen ilon. Nautin neulomisesta prosessina; suunnittelusta, tasaisen tylsästä tikuttamisesta, kutkuttavan jännistä yksityiskohdista, kokeilemisesta, haasteista, luomisesta. Omalla tavallaan palkitsevaa on myös se, että saa jotain valmiiksi, pääsee siirtymään eteenpäin. Ja vaikka pyrinkin aina neulomaan käytännöllisä vaatteita, ei se yksin saa minua syttymään. Viimeisen silauksen antaa onnistumisen ilo, se että on saanut luotua jotain ainutlaatuisen kaunista ja ihanaa.

4 kommenttia:

Altocumulus kirjoitti...

Kivannäköinen paita, harmi kun et ollut itse täysin tyytyväinen. Minäkin monesti sorrun jatkamaan vaan vaikka purkaa kannattaisikin. Pikkuhiljaa olen yrittänyt purkaa enemmän tai siis päättää purkamisen vaikka virhe ei olisi suuren suuri.

SNY kirjoitti...

Paketti on haettu, näemmä :) Toivottavasti keksit jotain vinkeää siitä keltaisesta langasta. Se 50 gramman näyte-erä on tarkoitettu lähinnä tosiaan mallitilkun tekoon, että voit suunnilleen laskea minkä verran tarvitsisit lisää...

Jään odottamaan mitä keksit! :D

tiinaf kirjoitti...

Minustakin näyttää oikein hyvältä paidalta! Kuulosti kovin tutuilta nuo tarinontisi paidan neulomisesta :-)

Toivottavasti saat värkättyä paidasta mieluisen, käyttöpuseron. Ison työn olet tehnyt. Entäpä tosiaan se poolokaulus ja paita mukavaan arkikäyttöön?!! Itse kaipaisin juuri sellaista pooloa talvitakin alle...löytyisiköhän jostain sellaiseen valmis ohje...

jantta kirjoitti...

Minusta tuo pusero on kyllä ihan älyttömän kaunis.