Calvert, kamala

Näyttää mallinuken päällä jokseenkin siedettävältä, mutta valitettavasti ei mun.

Tämä on pitkä ja surulinen tarina. Melkein ei viitsis kirjoittaa ollenkaan, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Vaikka onnellista loppua odotellessa.

Malli on Norah Gaughanin Calvert. Ihastuin siihen kesällä ja sehän oli pakko saada. Silloin jo tosin arvelutti kaksi juttua, takakappaleen rypytykset ja vajaamittaiset hihat, mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä täysin ohjeen mukaan.

Langaksi ostin kesälomareissulta Debbie Bliss Primaa (80% bambu, 20 % merino). Ihanan pehmeää, kaunis kiilto ja jumalaiset värit. Lanka oli kaikenkaikkiaan mukavaa neulottavaa, vaikka solmuja siinä oli kyllä aivan liikaa, jopa useita solmuja 50 g kerässä. 12 kerään ei tainnut sopia montaakaan kerää jossa ei olisi ollut yhtään solmua.

Takki valmistui kohtuu nopeasti, mutta onnetar käänsi selkäänsä viimeistelyvaiheessa. Tyttäreni kävi pyyhkimässä räkäisen nenänsä takkiin kun päättelin langanpäitä. Niinpä heitin takin pesukoneeseen.

Ensimmäinen ajatus oli kun otin takin koneesta, että se huopui. Ei apua! Ei 30 hienopesussa (ohjeen mukainen pesu) voi huopua, eihän?! Venyttelin ja vanuttelin ja sain takin suurinpiirtein sopivaksi mallinuken päälle. Jatkoin venyttelyä vielä kuivumisen aikana. Tarkemmin ajateltuna luulen, että takki ei niinkään huopunut, vaan kutistui, niinkuin bambu tekee. Ja kuivui järkyttävän hitaasti, pitkittäen piinaani. Takki oli jokatapauksessa pörröinen ja ihana kiilto kadonnut. Otin käyttöön vaateharjan, kuvassa näkyy osa siitä nukasta, joka takista harjaamalla irtosi.

Tässä tilassa se sai lojua melkein pari kuukautta kunnes päätin lopulta antaa sille vielä tilaisuuden ja ompelin napit (heh, kaikki kolme) paikoilleen. Purkaakaan sitä ei oikein pesukatastrofin jälkeen voi.

Istuakseen mun päälle takakappaleen yläosan pitäis olla selvästi pidempi. Samoin etukappaleisiin kaipaisin lisää pituutta (oi miksi jätin ne rintalaskokset tekemättä ?!). Ja hihoihin. En tiedä oliko pituutta tarrpeeksi ennen pesua, mutta nyt ei ainakaan ole.

 

 
Jopa tuon mallinuken päällä etukappale nousee hieman ylös, minä näytän siltä kuin olisin viimeisilläni raskaana.

Luulen kuitenkin että tämä vois sopia ihan hyvin jollekin hieman erilaisen ruumiinrakenteen omaavalle. Uutta kotia etsii siis hän.

Kilpikonna

Jos pikkusisko saa kerta hepan, pitäähän isoveljenkin  saada jotain. Yhdessä surffailtiin Ravelryssä ja valinta oli selvä: Sheldon. Kuvat on sit kaikki pojan (7v) itsensä ottamia.

Lanka Vuorelman Vetoa (vaaleampi, n. 30 g) ja Novitan Nallea (tummempi n. 20 g), täytteenä vanu. Työkaluina 3 mm puikot ja virkkuukoukku. Pituutta pikkukaverilla on n. 25 cm.

Matkalla kylpyn?

Kiva että tällaiset pehmoturtletkin kelpaa eikä kaikkien tarvi olla jotain huutavia ja räyhääviä teini-ikäisiä mutantti ninja sellaisia.

Heppahommia

Kuopukseni, heppatyttö on ratsastellut ties millä luudanvarsilla ja pölyhuiskilla, selvästikin keppihevosen tarve siis. Lelulikkeessä katselin kauniita kiiltäväturkkisia hepoja, mutta jostain syystä ei iskenyt, jotenkin niin teollisen oloisia.

Pohjana perussukka Novitan Woolista, ainoana poikkeuksena eri suuntaan kulkevat kiilakavennukset. Puikot 3 mm ja menekki tasan 50 g. Harja Opalin 6-fach Hundertwasseria (jämät näistä sukista) ja täytteenä vanua.

 

Äiti ja tytär onnesta soikeina.

Huomenna isoveljen uusi lemmikki.

Ulla 3/09

Uusi Ulla on ilmestynyt!

Minä olen mukana sukkaohjeella (vieläpä kannessa!) sekä sen muokkaamiseen liittyvällä artikkelilla. Artikkelissa lupasin avata blogiini kommenttilootan. Olkaapas hyvät.

Kysymyshän kuului: Oliko neuvoista apua? Kaipaatko johonkin kohtaan tarkennusta? Onko sinulla jokin erityinen ongelma, johon haluaisit minun paneutuvan seuraavassa Ullassa? Luonnollisesti myös muunlaista palautetta otetaan mielellään vastaan.

Pikku prinsessa

Pikku prinsessa Victoria. Sievä kuin sika pienenä ja kaiken lisäksi tuntuu olevan oikein hyvätapainen. Meistä tuli heti kaverit!

Tositoimiin pikkuprinsessa pääsi jo eka iltanaan ja ensitöikseen surruutteli 96 m lisää tätä lankaa. Niin kiva kuin toi pinkki onkin, valmiissa huivissa se ei mun mielestä toimi niinkuin pitäis eli ajattelin sen vielä siitä poistaa ja jatkaa niillä muilla väreillä eli harmaalla ja sinisellä. Myttykuvassa vielä OK, mutta tekee muuten aika hillittyyn huiviin typerän kirkkan raidan.

Vielä muutama sanaen siitä Victoriasta. Alunperinhän olin sitä mieltä, että en tarvitse varsinaisesti matkamallia ja haaveilin Victorian isosiskosta, Juuliasta. Haaveilin, ja haaveilin, en saanut aikaiseksi tilata eli ehkä se ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä halusin?

Nyt olen rehellisesti sitä mieltä, että tuo kokoontaitettavuus on loistava ominaisuus myös kotikäytössä. Vanhan rukin kanssa sai aina vähän jännittää, mitä lapsukaiset on saaneet aikaan, jos ketruukset jäi rullalle kesken. Tästä nappaan kehrän pois ja rukin laukkuun. Ja jatkan seuraavalla kerralla siitä mihin jäin. Lapset tykkäävät siis myös tästä rukista.

Odotusta (välihuomautus)

Meille on tulossa uusi asukki. Pieni ja sievä, valmistaja on sille antanut nimen Victoria S95.

Pitkään haaveilin sen isosiskosta Juliasta, mutta jokin nyrjähti kun näin Soilen kehräilevän käsityömessuilla toisella pikkusöpöläisellä. Sen verran pääsin sitä itsekin kokeilemaan, että tiedän edessä olevan melkoista uudelleen opettelua ja totuttelua. Ei ole modernit neitoset kuin mummun vanhat rukkirrähjät.

Edit. 13. 10.
Villa Laurilan tilausseuranta näyttää:



 
Edit. 15. 10. Odotus on ohi! Ei kestänyt 9 kuukautta, ei edes yhdeksää päivää. Lisää raporttia ehkä viikonloppuna. Mikäli maltan.

Sukat

Alussa oli superwash merin0 70%, Seacell 30%.

Siitä tuli 320 m/ 100g. 3 säiettä, tiukalla kierteellä, navajokerrattu.


2,5 mm puikoilla perussukkaa.

Tykkään!