maanantai 23. maaliskuuta 2009

Värileikki

Uusi Ulla on pihalla. Tai ei siis pihalla vaan ulkona. Ei kun siis julkaistu. Minä mukana leikkimässä väreillä.

Idea syntyi jo viime syksynä kun lähikauppias oli laittanut Mambot hyllyyn niin kertakaikkiaan herkulliseen järjestykseen etten voinut niitä ohittaa. Ei vaikka 8 mm puikot ja akryyli-sekoite eivät juuri minun normaalivalikoimaani kuulukaan. Tämä elokuun auringossa otettu kuva tarjoilee värihehkua talven pimeydessä otettuja puserokuvia paremmin, valitettavasti ei täydellisesti sekään. Sääli että Novita on päättänyt lakkauttaa Mambon.


Sen verran erikoisesta lankavalinnasta kärsin, että eka yritys meni purkuun ja purkutuomiota odotellessa projekti viivästyi muutamalla kuukaudella. (Eka versio eteni puikoilla niin joutuin, että siitä unohtui vyötärömuotoilut. Hetken aikaa uskottelin itselleni että ei se haittaa ja jatkoin vain menemään. Takakappaleen verran sain sitä tehtyä.)

Tämä kakkosversio on tehty ylhäältä alkaen täysin saumattomasti. Näin paksua lankaa käsitellessä siitä on sekä hyötyä että haittaa: paksuun lankaan tulee paksut saumat, mutta toisaalta hihoja tikutellessa työllä on jo kokoa ja painoa melkoisesti.

Tämä heijastin hihamerkki löytyi samaisesta lähikaupasta kuin langatkin (tosin puoli vuotta myöhemmin). Minusta siinä on jotain ihanan ristiriitaista. Kuvaa mainiosti suhtautumistani väreihin. Rakastan kirkkaita värejä mutta päädyn kuitenkin usein pukeutumaan mustaan.


Koska tämän puseron valmistumisesta on jo toista kuukautta aikaa, kirjoitan tuomioni samointein. Kannatti. Olen yllättäen käyttänyt tätä paljon. Alkuun kyllä epäilytti näin paksun neuleen käyttökelpoisuus, mutta toimii sekä kotikäytössä sisällä että takin alla lasten kanssa ulkoillessa. Keväämmällä luutavasti myös takin korvikkeena kauppareissuilla. Toistaiseksi en ole vielä pessyt, mutta nyt alkais olla aika. Saas nähdä kuinka käy.

Jos jotain tekisin toisin, niin kaulus sais olla vähän korkeampi, mutta puolustuksekseni sanon, että käytin langan viimeistä metriä myöten.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Mallitilkkuja

Niina kirjoitteli blogissaan muistiinpanoista ja mallitilkuista. Mulla on kans laatikossa läjä mallitilkkuja ja muistiinpanot hukassa. Tiedän kyllä kuinka monta silmukkaa ja kerrosta on jossain mallitilkussa 10 cm kohden, mutta en tiedä millä puikoilla tai minkälaisen käsittelyn jälkeen tulos on saavutettu. Langan osaan sentään useinmiten arvata. Olen usein mietiskellyt, että pitäis kirjoittaa strategiset tiedot pikkuiselle paperilapulle ja nitoa/ ommella/ solmia kiinni siihen mallitilkkuun.

Osa näistä mallitilkuista on sellaisia, että langat on jo neulottu tai ainakin se päätyö mitä niistä oli tarkoitus tulla.

Osa taas on tehty varastosta löytyneistä epämääräisistä keristä neulojan ihmetellessä mitä niistä langoista vois tehdä. Typillisesti niitä on liian vähän mihinkään kiinnostavaan, mistä lie meille kulkeutuneet. En vaan tahdo keksiä mitä tehdä 150 - 200 g jotain lankaa.

Osa taas on sellaisia, että lankaa on ostettu 1 kerä kokeilua varten. Haluan kokeilla langan käyttäytymistä puikoilla ennen kuin ostan isompaa erää, varsinkin jos on kyseessä minun neulomistottumuuksini epätyypillinen lanka ja muutenkin vähän epäilyttää. Aika harvoin tulee muuten tällaisia lankoja sitten ostettua enempää. Mutta tulipahan kokeiltua. Lapsillekin aina sanon, että pitää maistaa ennenkuin saa sanoa että ei tykkää. (Siis ruokaa ei lankaa.)


Jossain vaiheessa aloin säilömään näitä mallitilkkuja. Tuli villi ajatus, että haluan kasata niistä mosaiikin, torkkupeiton. Epämääräiset lanka nyssykät vois tikutella sit siihen täytteeksi. Jotain "tilkkuja" (esim. puoleen väliin ehtinyt lapsen villapaidan etukappale) vois myös ehkä leikata sopivan muotoiseksi/ kokoiseksi ja saumuroida reunat.

Pitäis vaan jaksaa useammin neuloa mallitilkut "kauniiseen loppuun". Monesti tulee tehtyä vähän matkaa sievää tasaista pintaneuletta, sitten alan jostain nurkasta kokeilemaan lisäyksiä tai kavennuksia tai jotain erityistä mallineuletta ja tilkusta tulee jonkinsortin avaruushämähäkki, 8 silmää, 13 lonkeroa ja kyttyrä. Ei istu peittoon ei. Tai mistä sen voi tietää. (Maista.)

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Oih ja voih


Paljon näitä on kolmessa kuukaudessa pidetty, muttei sentään ihan näin paljon. Ensikerralla en kyllä jätä sitä ohutta säiettä kantapään kohdalle. Varsinkin kun mun sukat tahtoo muutenkin mennä rikki juuri tuosta kantapään takaa.

On. Parsittu.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Miksköhän mulla tekee mieli suklaalakua?


Mustaa lankaa oli ensimmäisen sukan jälkeen 24 g. Mun vaaka punnitsee 2 g tarkkuudella eli hyvinkin saattaa riittää tai sitten ei. Aloitin varmuuden vuoksi virkkausaloituksella ja teen varren resorin viimeiseksi.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Tuli niistä sittenkin säärystimet

Seuraavaksi esittelyssä omituinen projekti. Leijuvat säärystimet.

Eiku...

Kaikki lähti siitä, että mietiskelin mitä kaikkea noista varastossa lojuvista langoista vois tehdä ja yhtenä ajatuksena tuli mieleen säärystimet. Periaattessa tykkään moisesta asusteesta, mutta en oikein tahdo osata käyttää - yleensä on jalassa kuitenkin villasukat joiden pitkät varret ajaa jokseenkin saman asian.

Sitten näin mallin ja ihastuin, menin ruokakauppaan ja ostin langat. Lähestulkoon harkitsematta. Ei siis jämälankoja vaan ihan uutta. Ja vielä seiskaveikkaa, ei edes mitään ihanaa luksuslankaa. Jo kotimatkalla alkoi kaduttaa.

Langat oli kuitenkin hankittu, joten päätin käyttää ne mahdollisimman nopeasti pois. Eka säärystin oli noin puolivälissä kun se alkoi väittää olevansa paljon parempi villapaidan hiha kuin säärystin. Ihan liian leveäkin olisi ja lörppö ja tylsän värinen ja mitä vielä. Hammasta purren jatkoin sen loppuun. Ja harkitsin vakavasti purkamista. Mutta sitten mulla olis ollut 1 kerä purettua seiskaveikkaa sen yhden kokonaisen seurana. Ei houkutellut sekään ajatus. Lisää irvistystä ja toinenkin kappale puikoille. Vielä senkään valmistuttua ei ollut mikään voittaja fiilis.

Mutta sitten ruma ankanpoikanen pääsi höyrytys/ venytyskäsittelyyn ja kas - jos ei joutsen niin ainakin nätti ankka. Liika lörppöys karisi pituussuuntaisen venytyksen ansiosta ja neulepinta paljasti kauniin sielunsa. Ehkä pidän nämä sittenkin itse enkä anna naapurin koiralle leikkikaluksi.

Malli: Mosey (Knittystä)
Lanka: 7 veljestä, 270 g
Puikot: 4,5 mm

Tälläkertaa vaan näitä myttykuvia. Jos haluatte nähdä in action, niin käykää katsomassa ohjetta. Näyttää jalassa just samalta.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kummituksista UFOihin

Jos oli edellisessä postauksessa kummituksia liikkeellä niin tämä on kyllä jo kaikkien kummitusten ja UFOjen äiti, oikein emoalus.
Ja tämä täti kävi sen kimppuun rohkeasti ja päättäväisesti. Aseenaan upouusi viipsinpuu, joka löytyi "melkein paikallisesta" eli Taitoshop Maakarista Oulusta. Olin todella iloisesti yllättynyt moisesta löydöstä. Myyjä sanoikin, että joku asiakas sellaisen oli pyytänyt tilaamaan ja samalla oli tilattu muutama kappale hyllyyn. Ei kuulemma himuinen ole menekki. Mutta tämä olis nyt onnellinen.

Niin, se UFO. Kyseessä on neuletakki Kotiväestä, aloitettu keväällä 2001 ja jäänyt kesken esikoisen ilmoiteltua tulostaan. Niukkalinjainen takki ei olisi enää mahtunut pyöristyvien muotojen päälle. Jossain vaiheessa jatkoin sitä sitten siihen vaiheeseen, että enää nappilistat puuttuivat.

Pari vuotta sitten FUFO tempauksen aikoihin kaivoin takin jälleen esille ja neuloin hihanpyöriöt uusiksi. Parani huomattavasti. Mutta ei muuttanut sitä tosiasiaa, että rintavalle ihmiselle ei mielestäni sovi tiukka ribbineuleinen takki. Rintavarustus kun oikein pomppaa esille, kun joustimet venyy ja paukku niiltämain. Väristäkään en ollut oikein varma. Sinne vaan takaisin laatikon pohjalle.

Kunnes kevään Phildarin kansikuvaneule iski kuin sata volttia.

Mallitilkku on jo neulottu ja purkulangat odottelevat narulla kuivumistaan.

Kummitukset kiertoon

Yllytyshulluna osallistuin.

Ja tämä lähti parilleni tuhottavaksi:


Täysi kerä Teddyä ostettu joskus - en muista mitä oli mielessä, mutta yhteen kerään jäi. Mallitilkkua siitä on pariinkin kertaan neulottu, mutta sittemmin purettu pois. Muutama muukin kerä mulla on samaa sarjaa eli olen kokeeksi ostanut yhden kerän jotain lankaa ja todennut että ei mulle kiitos. Sinäänsä harmi etten tälle langalle ole oikein keksinyt käyttöä, sillä Teddyssä on ollut tosi kivoja värejä. Upeita, voimakkaita värejä.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

How to make i-cord on interchangeables


Ensin harmittelin ettei sattunut mukaan lyhyempiä puikkoja i-cordia varten. Vaan käyhän se näinkin.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Moderne Baby Blanket

Saanko esitellä: Volvo V70 penkinlämmitin.


Ensimmäisessä kuvassa vielä keskeneräisenä.

Meidän keski-euroopantuontiauto ei sisällä sellaista ylellisyys(?)varustetta kuin penkinlämmittimet. Nahkapenkki on muuten pakkasella kylmä! Lapsilla on sentään turvaistuimet jotka lämmittää. Ja mulla on nyt siis oma penkinlämmitin.


Tämä oli uskomattoman hauska projekti. Tehty erilaisista varastosta löytyneistä värjäämmättömistä villalangoista, ja ohjetta onkin säädetty hieman langan riittämisen mukaan. En ole ikinä ollut varsinaisesti mikään ainaoikeinneuleen ystävä, mutta tästä pidän. Kuin hullu puurosta.

Malli on Moderne Baby Blanket (pdf download), kokoa 78 * 113 cm, painoa 510 g.

Hyvin tämä sopis meidän sisustusväreihinkin.

Kaiken lisäksi jokainen gramma menee marinadilankojen vähennysprojektiin, 474 g helmikuulle, 36 g maaliskuulle.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Vaila

No eipä ollut stailauksesta kauheasti apua kun mallin ilmeet oli kuin suoraan jostain kauhugalleriasta. Ei tullut sit katsottua siitä kameran näytöltä kovin tarkkaan. Sit oli sarja niitä, joissa värit heitti häränpyllyä, otokset epätarkkoja (itseensä on hankala kohdistaa kun seisoo kameran takana), sit loppu salamasta patterit ja mitä vielä. No näihin on tyytyminen. Paita on ollut jo monta päivää päällä, eli nyt siitä ei ainakaan saa kovin edustavia kuvia.

Olkoon kuvat mitä on, mutta paita itsessään on ihana.


Malli on Vaila talven Twist Collectivesta. Muutoksia tein lopulta aika paljon. Mietitääs.
1) Lanka valinta: Novita Samos (silmukkatiheys melko lähellä, kerrosmäärä jokseenkin mettässä - tässä mallissa ei kovinkaan kriittistä.)
2) Neuloin paidan erillisinä kappaleina enkä pyörönä. Piti saada mukana kannettava työ ja varmistaakseni valmistumisen lankahamsterikuun aikana keskityin aluksi vain tähän.
3) Kuvio on vain etukappaleella. En halua että mua tuijotellaan selkään. (Anteeksi vain kaikille niille joita minä tuijottelen. Mitähän esimerkisi se yks mies työpaikan ruokalassa tänään mahtoi miettiä kun yritin dekoodata sen selkäpalmikkoa. Kaunis oli, se palmikko.)
4) Helma on pidempi, ihana, melkein mekko. Tää tykkäis.

Muuta:
- hihat on ehkä pari senttiä liian pitkät, taisin hieman liioitella suhteellisen mahtavaa gorillakerrointani. Katotaan eka pesun jälkeen jos vielä häiritsee, niin pitää lyhentää.
- Helman resori neulottiin puoli milliä paksummilla puikoilla. Jos tekisin toisen tekisin toisin. Ainakin tällä langalla.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Neulekuvausta

Eilen vihdoin ryhdistäydyin ja päättelin langanpäät lankahamsterineuleestani. Varsinainen neulomisosuus oli valmis jo pari viikkoa sitten, mutta saumojen ompelu ja langanpäiden päättely on odotellut inspiraatiota. Onneksi lankahamsterisääntöjen mukaan työn saa raportoida vasta kun langanpäätkin on päätelty.

Ja sitten kiireesti napsimaan muutama kuvan, jotta saan raportin kehiin.

Kuvat oli yllättävänkin hyviä (kevät aurinko jee!), asennot ja ilmeet kohtuu onnistuneita, mutta... stailaukseen olis kannattanut kiinnittää hieman enemmän huomiota. Kalsarit, kampaamaton tukka ja ympärillä lojuvat tavararöykkiöt eivät varsinaisesti tee näistä kuvia, joita haluaisin maailmalle esitellä.

Tänään on luvassa mahdollisesti uusi kuvaussessio, mutta sitä odotellessa yksi kurkistuskuva.