sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Suloinen myrkynkeittäjä

Tiedättehän tilanteen, kun saa päähänsä tehdä jämälangoista jotain, ja yhtäkkiä niitä ei olekaan tarpeeksi, tai ainakaan tarpeeksi samaa vahvuutta ja oikeita värejä? Työn alla on peitto jämä- ja varastolangoista, kaksinkertaista ohutta sukkalankaa tai yksinkertaista worsted-paksuista. Siihen väliin jää joukko lankoja, jotka ovat yksinkertaisena liian ohuita ja kaksinkertaisena liian paksuja. Kyllä, myönnän olevani hieman rajoittunut noiden eri vahvuisten lankojen sotkemisessa.



Vahvuuksille on vaikeampi tehdä mitään, mutta väriongelmaan olen kehitellyt ratkaisuja: Jaquardin heikkohappovärit. Pari ekaa satsia on värjätty jo pari viikkoa sitten, viimeisin eilen. Ja sitä keitellessä soi päässä tuo Mariskan Suloinen myrkynkeittäjä.


Ensin keittelin vihreät. Vasemmalla pohjana luonnonvalkoinen 100% superwash villalanka, oikealla kaurapuuronvärinen vahvistettu sukkalanka.


Seuraavan satsin kohdalla tuli vähän liioiteltua värimäärän kanssa, kun nuo vihreät jäivät vähän toivottua kirkkaammaksi. Keskimmäisen pohja on valkaistu sukkalanka, vasemmanpuoleisen vaalea ruskea ja oikeanpuoleisen punainen 100% villa.


Tämä viimeinenkin satsi on tosiaan yhdestä padasta. Pohjalankojen värit vasemmalta alkaen: oranssi, punainen ja valkoinen. Näihin olen todella tyytyväinen ja sormia syyhyttäisi päästä jatkamaan kokeiluja.


Varastossa olis yhdet puserolangat (300 g + 300 g), joiden väri ei ole ihan nappi. Uskaltaisikohan...?

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Palmikoitua kainuunharmasta

Minulle jo vähän huomauteltiin tuossa männäviikolla, ettei ole blogi juuri päivittynyt. No eipä niin, vaan koitetaanpa hieman korjata tilannetta. Valmiita neuleita olis kyllä esiteltävänä useammankin postauksen verran.

Joulukuussa käväistiin retkellä Kehräämo Christiinassa ja ostin sieltä itselleni puserolangat. Alkuperäinen ajatus oli sellainen muhkea ylisuuri villis. N. 40 senttiä sellaista neulottuani vaihdoin suunnitelman: eli purkuun ja alusta uusiksi. Kuten ensimmäinenkin yritys, tämäkin on neulottu pyörönä helmasta ylöspäin.


Palmikkokuvio on napattu Norah Gaughanin Cabled Swing Cardi takista. Olen sovitellut sitä moneen neuleeseen, mutta aiemmin ei oikein ole tärpännyt. Pari kertaa lanka on vaan ollut liian ohutta, palmikosta tuli liian pieni. Tämä oli vähän liiankin paksua ja tästä lopullisesta versiosta jäikin ne reunapalmikot pois.


Aivan ensimmäinen suunnitelma taisi olla "tilaan kilon kainuunharmsta ja kehrään puserolangat". Tämä suunnitelma haudattiin kesällä kaikessa hiljaisuudessa (oi järjen riemuvoitto) ja lähdettiin etsimään sopivaa lankaa. Useampaa laatua kävi puikoilla, mutta tämä kainuunharmas karstalanka oli niin lähellä alkuperäistä ajatusta käsinkehrätystä, että siihen oli ihan pakko tarttua. Minun mittapuullani hurjan paksua, neulottu 5,5 mm puikoilla tiheys 15 s / 10cm.



Tämän neuleen kanssa tuli tehtyä aika monta neulo-pura-neulo kierrosta. Kun on paksu lanka = nopea neuloa, ei tarvitse suunnitella kun voi neuloa uusiksi? Hihat olis saaneet olla yläosastaan kapeammat, kun tuo vartalo-osakin on noin tyköistuva. Kaarrokkeen osuus oli vähän haastava neulottava, kun hihasilmukoita meinasi olla liikaa vartalosilmukoihin verrattuna. Raglansaumat ovat vieläkin hieman keskempänä mitä haluaisin. Mutta tällä mennään. Ja tykkään.Katsotaan nyt sit tuleeko näin lämmintä paitaa koskaan pidettyä.