Lisälaitteita

Mun rukissa ei ole kuin yksi puola. Lisäksi mulla on ylimääräisiä puolia joilta lankaa voi kerrata, mutta niille ei siis voi kehrätä. Eli kun säie on kehrätty se pitää jotenkin siirtää varastopuolalle odottamaan seuraa. Tähänastiset paksummat kehräilyt olen kerinyt käsin (ja samalla tasoitellut pahimpia mökkyjä), mutta nyt meni hermo.


Huomattavan paljon nopeampaa ja vähemmän ranteita rasittavaa.

Takaisin toimistoon

Lomat on tältä erää lusittu ja työmaa kutsuu. Mieluummin olisin kyllä jossain muualla. Esimerkiksi näissä puuhissa.

Kuten kuvasta näkyy en ole edelleenkään saanut aikaiseksi pestä mummun rukkia. Villarasvat kehrässä on siis todella vuosikertakamaa. Itseopiskelussa ja säätötouhuissani olen sen sijaan edennyt melkoisesti. Missä on möykyt, missä on köyden vahvuinen siansaparo?

Joskus kevättalvella muksut onnistuivat polkemaan narun poikki ja vasta viimeisellä lomaviikolla laitoin uuden. Surffailtuani aikani tajusin löysyttää nyöriä ja johan alkoi sujua. Nyt mun ei tarvi enää kiskoa sormilla vastaan estääkseni langan kiertymistä rullalle, sormet ei kipeydy eikä lanka katkea. Lanka tekee vielä tuollaisen ylimääräisen lenkin kehrän ympäri. Jostain luin, että siitä olis apua ohuen langan kehräyksessä, ei kuulemma katkea niin helposti. Tiedä sit onko siinä mitään taikaa.

Tarkoitus olis saada kasaan huivilangat. Cocktailissa on viittä eri väriä merinoa hitaasti väristä toiseen liukuen, tähtäimessä kaksi about samanlaista säiettä jotka vois kerrata keskenään. Jännittää!

Haaveilen myös uudesta rukista. En kuitenkaan koskaan, ikinä voisi luopua kokonaan tuosta mummun vanhasta, enkä oikein osaa perustella itselleni mihin tarvitsisin kahta rukkia. Tällainen on mun etäihastus. Voi kun pääsis edes joskus kokeilemaan.

Pull 016 - T8 - 529

Tämä omituinen paitakin valmistui viimein. Paita on neulottu koneella ja kaikki kappaleet taisivat valmistua jo toukokuun puolella. Kasaaminen on vain hieman venynynyt. Osittain varmaan siitäkin syystä, etten oikein tiedä onko tämä susi vai hukka, ei kun kukka.

Jossain vaiheessa meinasin jo irroittaa nuo hihat, mutta jätin kuitenkin. Ehkä tämä tästä kuitenkin. Pitää vielä pistää muutamalla pistolla nuo rullat kiinni tuohon vähän ylemmäs. Kuvanottohetkellä vielä auki, tällä hetkellä kiinnitetty hakaneulalla ja näyttää paremmalta.

Malli on Phildarin ja Pull 016 - T8 - 529 on sen nimi. Lankana Madame Tricote Almina ja sitä kului aika tarkkaan 400 g.

Mitä, sanoiko joku kasari...?

Kukka

Päätön mallimme iloisena esittelee: Kukka (Suunnittelija jälleen kerran Norah Gaughan)

Langaksi valitsin ihanan kesäisen pellavan, Katia Lino ja sitä kului vajaa 300 g. Mallineule on ainaoikeaa kahdella erikokoisella puikolla, mulla tässä 4 ja 5 mm. Tykkään!

Huoh, näinkin voi näköjään käydä kun itseään kuvaa. Aluspaidan pesulappu puoliksi näkyvillä ja kaulakoru niskassa. Takakappaleen malli tästä kuvasta kuitenkin selviää.

Vaihtoehtoisesti liepeet voi solmia myös taakse.


Katsokaapa vielä kerran tuota ensimmäistä kuvaa. Muistaako kukaan niitä 80-luvun loppupuolen holkkihihaisia jättiteepaitoja, jotka huolettomasti sitaistiin solmulle vyötärölle...?

Maailmalle matkannutta

Pistetäänpä tähän väliin pari jo maailmalle matkannutta tekelettä.

Kesäkuun loppussa lähti tämä kassi Ravelryn väriteemavaihdon myötä Tiiiulle.

Materiaalina tämä, viininpunainen puuvilla, vaalea puuvillapolyesteri (vuorikangas) ja välissä vanuvuori. Sisällä vetskaritasku ja avainlenkki. Pitkästä aikaa siis omepelukonehommia. Piti levittää ompelukone keittiön pöydälle, kun kodinhoitohuoneen pöydällä on neulekone. Tarvii isomman askrteluhuoneen!

Toinen lähtijä on blogiarvonnan palkintona Villikissalle matkannut huivi.

Lankana Floricaa ja Nallea. Isot pylpyrät on kaikki Floricaa, pienemmistä osa on Florican loputtua neulottu Nallella. Kumpainenkin lanka pitkään varastossa marinoituineita jämiä.

Malli on nimeltään Astrid ja sen on suunnitellut Norah Gaughan joka on ehdottomasti yksi lempisuunnittelijoistani. Ravelryn Lankalaatikko ryhmässä haastettiin neulomaan kirjahyllystä eli ohjeita joita löytyy kotoa. Sopii mulle kuin nenä päähän - uusia ohjeita, kirjoja ja lehtiä on niin kiva hankkia, mutta harvoin ehtii niistä mitään toteuttamaan ja usein puikoille päätyykin kuitenkin jotain itsesuunniteltua. Lisää tätä sarjaa on tulossa.

Kuningasajatuksen mahalasku ja ihkupostia

Tiedättekö mikä tämä on?

Kuningasajatuksen mahalasku.

Nappasin kirppikseltä mukaan pussillisen (1 kg) mustaa puuvillalankaa. Kerillä (kerijälaitteella keritty), mutta vyötteet mukana: Esiton Virkkuulankaa, nam. Ajatuksena neuloa koneella itselle neuletakki.

Melkein kaksi päivää sen kanssa tappelin. Lanka poikki. Lanka poikki. Lanka poikki. (Ja siihen väliin ne kaikki muut "tavalliset" virheet.) Ja sekin jälki minkä sain neulottua osoittautui surkeaksi: siellä täällä lanka melkein poikki. Lanka oli suurimmaksi osaksi niin haurasta, että meni poikki ihan pienestäkin vedosta. Olikohan se purkulankaa vai muuten vain epäedullisissa olosuhteissa säilytetty? Ja millä ihmeellä saa puuvillan sellaiseksi, että se menee poikki kun ottaa peukuilla ja etusormilla kiinni ja vetää? Ja miksi kestää melkein kaksi päivää tajuta että tämä lanka todellakin on aivan sutta?

Vika ostos siis. Enemmän tähän tuli kyllä aikaa kuin rahaa investoitua, mutta harmittaa silti. Nyt mulla on 600 g kökkölankaa, 300 g roskaa ja 100 g kunnollista lankaa. Taitaa mennä roskiin, huonoon materiaaliin en kyllä työtuntejani tuhlaa.

Onneksi päivällä tuli postissa vastapainoksi jotain ihanaa. Mansikkakakkuun ja perunasiikasnackseihin verhottuna.


Satuin viime torstaina Ilun kauppaan oikeaan aikaan. Itse langasta ei sen enempää, lukekaa ton edellisen linkin takaa, jos ette tiedä mistä on kyse. Mutta tuo paketti. Että voi ihminen tulla hyvälle tuulelle naistenlehteen verhotusta lähetyksestä. "Kirjekuori" koostuui muutamasta aukeamasta (Kodin kuvalehden?) ruokasivuja teipattuna reunoista yhteen. Ja vielä silkkipaperi näiden kaunokaisten suojana.

Tilasin ihan vapaaehtoisesti turkoosia vaikka violettejakin oli tarjolla, voitteko kuvitella!?