Kuten kuvasta näkyy en ole edelleenkään saanut aikaiseksi pestä mummun rukkia. Villarasvat kehrässä on siis todella vuosikertakamaa. Itseopiskelussa ja säätötouhuissani olen sen sijaan edennyt melkoisesti. Missä on möykyt, missä on köyden vahvuinen siansaparo?Joskus kevättalvella muksut onnistuivat polkemaan narun poikki ja vasta viimeisellä lomaviikolla laitoin uuden. Surffailtuani aikani tajusin löysyttää nyöriä ja johan alkoi sujua. Nyt mun ei tarvi enää kiskoa sormilla vastaan estääkseni langan kiertymistä rullalle, sormet ei kipeydy eikä lanka katkea. Lanka tekee vielä tuollaisen ylimääräisen lenkin kehrän ympäri. Jostain luin, että siitä olis apua ohuen langan kehräyksessä, ei kuulemma katkea niin helposti. Tiedä sit onko siinä mitään taikaa.
Tarkoitus olis saada kasaan huivilangat. Cocktailissa on viittä eri väriä merinoa hitaasti väristä toiseen liukuen, tähtäimessä kaksi about samanlaista säiettä jotka vois kerrata keskenään. Jännittää!
Haaveilen myös uudesta rukista. En kuitenkaan koskaan, ikinä voisi luopua kokonaan tuosta mummun vanhasta, enkä oikein osaa perustella itselleni mihin tarvitsisin kahta rukkia. Tällainen on mun etäihastus. Voi kun pääsis edes joskus kokeilemaan.
1 kommentti:
Huh, miten ohutta lankaa! Melkein suurennuslasilla pitää katsoa.
Lähetä kommentti