Kasa

Rakkaat ystävä, saanko esitellä: kasa. Ei yhtä ihana kuin Vilmalla, mutta taatusti suurempi.

Kasa aloitti elämänsä hajautettuna ympäri huushollia. Yksi sukka siellä, t-paita täällä. Pikkuhiljaa yksittäiset vaatekappaleet alkoivat vetää toisiaan puoleensa ja syntyi pieniä kasoja. Yksi kylpääriin, toinen vaatehuoneeseen, lisää pikkukasoja lastenhuoneisiin, keittiön nurkkaan, tv-huoneen sohvan alle. Osa koreihin ja pyykkipusseihin, osa ihan vain lattialle.

Lauantaiaamuna lukuisat pikku kasaset suorittivat joukkomuuton kodinhoitohuoneen lattialle ja alkoivat kutsua itseään suureellisesti pyykkivuoreksi.

Huolellisen järjestäytymisen (tässä järjestyksessä värillä on väliä!) jälkeen kasa alkoi pikkuhuiljaa sulloutua pesukoneeseen. Vaihtelevan pituisten karusellikieputusten jälkeen osa siirtyi narulle toipumaan kokemastaan, osa jatkoi hurvittelua kuivausrummussa. Vähä vähältä kasa oli siirtynyt lattialta pöydille. Virkistäytyneenä ja valmiina palaamaan palvelukseen.

Mutta sitä ennen olisi jäljellä vielä viimeinen vaellus ennen hetken lepoa vaatekomeron rauhassa. Kasa siirtyi makuuhuoneeseen sängyn päälle yhteispotrettiin.

Jaa, että mitäkö nelihenkisen perheen kahden viikon pyykit tekee käsityöblogissa? Ilmeisesti varmistaakseen emännän huomion tuppaavat pirulaiset kasautua juuri siihen paikkaan, jossa emäntä pitää ompelukonettaan ja saumureitaan. Eli meidän taloudessa ompelu pitää yleensä aloittaa pyykinpesulla. Seuraavaksi siivotaan sit keittiön työtaso kaavojen piirtämistä ja kankaiden leikkaamista varten... vaihtoehtoisesti voi tietysti käyttää lattiaa, mutta sekin pitää ensin raivata. Arvatkaapa huviksenne miksi olen viimeaikoina keskittynyt enemmän neuleisiin.