torstai 28. elokuuta 2008

Yksi, kaksi, kolme eli harjoittelua

Aloitin harjoittelun - en polkemalla tyhjää, kuten jossakin neuvottiin, vaan kehräämällä hahtuvaa. Jota sitäkin muuten suositeltiin helpoksi aloitukseksi. Ensimmäinen tuotos, painoa 6 g. Ai että mä olen ylpeä. ;-)

Kuusivuotias poikani pystyi muuten samaan ja kehui touhua älyttömän kivaksi. Kauemminkin olisi jatkanut jos ei äiti olis hätistänyt pois.

Toinen tuotos, edelleen hahtuvasta kehrättynä, mutta nyt onnistuin jo pitämään kierteen maltillisena. Kokonaista 10 g. Tämän vois jo vaikka neuloa mukaan johonkin. Jos raaskis.

Kolmas satsi vielä keskeneräisenä rukin rullalla. Rohkeasti lähdin nyhtämään topsia. Möykkyistä ja kikkuraa, mutta ah niin addiktoivaa. Usko omaan oppimiseen on vahva ja into palava.


Kuten kuvasta näkyy rukkirakkaani kaipaisi hieman puhdistusta ja huoltoa. Vielä ei ole ehtinyt, kun oli niin kiire päästä kokoeilemaan.

5 kommenttia:

Soile kirjoitti...

Hahtuvalla on aikas helppo harjoitella, mutta silti: aivan älyttömän tasasita jälkeä olet saanut aikaiseksi!

Kanerva kirjoitti...

Tää kehrääminen on kyllä vienyt monet mennessään. Taitaa olla addiktoivaa puuhaa.

Tosi kauniita lankanöttösiä olet saanut aikaan.

Matleena kirjoitti...

Täällä ihaillen katselen noita lankanöttösiä!

Mari kirjoitti...

Hienoa, siitä se lähtee! :)

anpali kirjoitti...

Taina, olet aivan väärällä alalla!

Ihania nöttösiä, ei voi kuin ihailla.