tiistai 26. tammikuuta 2010

Marjapuuroa

Kävin tammikuun alussa paikallisessa lankakaupssa etsimässä villapaitalankoja. Päädyin lopulta Sandnesgarnin Alfaan, koska siinä oli ohjeen mukainen neuletiheys ja sopiva väri. Minä epäilin saanko ikinä neulottua mitään niin paksusta langasta ja kauppias epäili osanko muka neuloa jotain valmiista ohjeesta.


Malli on Phildar Création No.003, Fall- Winter 2008/2009 lehdestä ja kulkee Ravelryssä ihastuttavalla nimellä Pull court manches 3/4 #003-T8-015. Oli muuten ensimmäinen englannin kielinen Phildar tässä taloudessa. Yleensä olen ostanut ranskankielisiä, koska niitä on paremmin saatavilla ja ne ovat halvempia. Tätä kyseistä lehteä ei kuitenkaan meinannut löytyä ennnekuin älysin katsoa englanninkielisiä. Taittiinpa siinä vähän Googleakin tarvita ennenkuin moisen älysin. (Kaiken lisäksi lehti oli vielä tarjouksessa.)

Alunperin mun piti noudattaa ohjetta melko tarkasti, ainoina poikkeuksina täyspitkät hihat, rintalaskosten lisääminen ja sileän nurjan vaihtaminen sileäksi oikeaksi. Sit ajattelin, että jos kuitenkin pyörönä ylhäältä alaspäin. Tein kuitenkin ensimmäisen aloituksen kanssa typerän laskuvirheen ja kainaloihin asti päästyäni tajusin tekeväni soputelttaa. Purkuun.

Aloitin uudestaan. Tälläkertaa ohjeen mukaisesti kappaleina ja helmasta, mutta purin senkin. Ei saumoja näin paksuun neuleeseen kiitos. Onnistuin siinä ees taas purkaillessani kehittämään kauhean angstin siitä, että lanka ei riitäkään. Minä kun en yleensä neulo näin paksua lankaa, niin menekin arvoiminen on vähän hankalaa. Tiesin, että samaa värierää ei ollut enempää, joten järkeilin, että aloitan väliaikaisella aloituksella helmasta, jolloin voin neuloa helmaresorin viimeiseksi, tarvittaessa vaikka sillä eri värierällä. (Ylhäältä en enää halunnut aloittaa sen ensimmäisen mokan jälkeen.)




Kainaloihin saakka päästyäni loin hihasilmukat väliaikaisella aloitúksella (virkkausaloitus) ja jatkoin myös yläosan pyörönä. Raglankavennukset tein alkuperäisen ohjeen mukaan ja kaulukseen asti päästyäni purin pois. Tämä uusi versio istuu paljon paremmin. Hihat ja kaulus meni sentään kerralla oikein. Helmaa lyhensin hieman ensimmäisen yrityksen jälkeen.

No paita tuli valmiiksi, ohjeen noudattamisesta luovuin (istuvuuden hyväksi). Pelottavaa tässä on, että lankakauppiaani näyttää tuntevan minut paremmin kuin minä itse.

12 kommenttia:

MariL kirjoitti...

Hieno paita! :) Ja kiva, että kaupasta löytyi kerrankin lankaa ihan paidaksi asti. ;) (muistelen sitä mitä olet neuletapaamisissa kertonut) On kyllä nätti tuo lopputulos!

Epa kirjoitti...

Oikein kaunis paita ja ihana väri! Milloinkohan jaksaisi itse tehdä jotain niin suurta kuin paidan valmiiksi asti :)

Hasbu kirjoitti...

Ihana ja istuu todella hyvin!

Tiina kirjoitti...

Hyvin se kuitenkin onnistui!
Aika jännä miten yksi reikä saa
perusneuleeseen uutta ilmettä =)

Minna kirjoitti...

ihanaa lukea, että joku muukin neuloo, purkaa ja neuloo. tulos on hieno! mitä muuten tarkoitat rintalaskoksilla?

anpali kirjoitti...

Ai, ihanan värinen! Minusta ei ole purkamaan oikein mitään... paitsi, että nyt taitaa olla kolmas tai neljäs versio menossa Vellamon kantapäästä. Sukan pituuden arvioiminen osoittautui yllättävän hankalaksi kärjestä aloitettuna, etenkin kun samalla yrittää optimoida toisen langan riittävyyttä. (eikun minä kuvittelin, etten ole niin ISOjalkainen).

Eikä huvita neuloa itselle mitään isompaa -kaiken pitäisi olla vähintäänkin soputelttakokoa.

Taina kirjoitti...

Minna: rintalaskoksilla tarkoitan lyhennetyillä kerroksilla tehtyä etukappaleen pidennystä = tilaa rintavarustukselle. Siis sama efekti kuin ommellessa rintalaskoksilla. :)

Minna kirjoitti...

kiits tied. taina.

rintalaskoksille olis täälläkin käyttöä.

Iida kirjoitti...

Jotenkin suorastaan hypnoottinen tuo reikä :D Tosi hieno paita!

Eija kirjoitti...

Tosi kivan näköinen pusero ja kiva värikin.

Villanne kirjoitti...

Kaunis pusero!

Hepsi kirjoitti...

Lopputulos on kaunis!