Lapset kasvaa

Tässä vaiheessa lienee aika tunnustaa itsellekin, että takana on ne ajat, kun lasten neuleet oli helppoja ja nopeita tehdä, sellaisia pieniä välipalatöitä. Siis ainakin kun puhutaan omista lapsista.

Pojalle tein alkuvuodesta villapaidan. Mitat siihen otettiin mun puserosta.

Tytölle aloitin villapaitaa. Hieman ohjetta ohuempi lanka ja napakampi tiheys: silmukkaluvut tuli lopulta naisten S-koon neuleesta. Jatkuvasti on sellainen tunne, että nyt taidan kyllä liioitella, mutta edellinen yritys pienemmillä puikoilla ja XS:n silmukoilla näytti johtavan makkarankuorivaatteeseen. Mitoiltaan juuri sellaiseen, joita yritän pikkuhiljaa liian pieninä kierrosta poistaa.

On siinä kasvamisessa toki hyviäkin puolia. Muunmuassa se, että minulla on tällä hetkellä kotona oikean kokoinen elävä sukkamalli.