Lumiprinsessa

Innostuin pitkästä aikaa ompelemaan. Malli Ottobre 6/2011, kangas sama kuin mallissa, tilattu Ottobren Etsy-kaupasta. Päällä ulkoilukangas, välissä vanu ja sisäpintana fleece.

Pidän Ottobren malleissa erityisesti työohjeista. Viimeistelyt ja yksityiskohdat on kohdallaan! Takissa on pukemista helpottamassa puolivuori ja tyttären mieltä ilahduttamassa ripaus vaaleanpunaista. Ohjeesta poiketen lisäsin takkiin paikkataskut.

Hihansuita värkätessäni muistin, miksi lastenvaatteiden ompelu on toisinaan huomattavasti haastavampaa kuin vastaavien täysikokoisten. Siinä on taiteilemista, kun hihansuussa on kaksinkertainen karva, tikkikangas ja vuori, eikä ympärysmitta riitä ompelukoneen vapaavarren ympärille...

Kysynpähän vaan

Tyttären takki on valmis. Kukahan siivoaisi jäljet?

Kirjontaa

Tarvikepaketti Vuorelmalta, tarttui mukaan Tampereen messuilta.

Hauska tehdä ja lopputulos mieluinen. Miksi mulle jäi kuitenkin koko hommasta huijaamisen maku? Valmiiksi valitut materiaalit ja värit, valmiiksi piirretylle pohjalle, valmiiksi mietityillä pistoilla. Neuloessa valitsen kuitenkin vähintään värit, yleensä lankalaadunkin itse vaikka valmista ohjetta muuten noudattaisinkin. Vaan kelpo tyyny tästä vielä tulee, kunhan jaksan kaivaa ompelukoneen esille.

Porttisukat

Soile suunnitteli syksyn neuleretriittin nimikkosukat, tai paremminkin sarjan kuvioita, joita sukissa voisi käyttää. Portti 2011 sukkareseptillä syntyi minun käsissäni tällaiset sukat.

Lanka Cascade Heritagea.

Hiirulainenkin  suosittellee.

Linssilude eli villasukkia kotihiirelle

Tämä kaveri ansainnee ihan oman postauksen. Osa kuvista on minun ottamia, osa pojan, 9 v.

"Hei mitäs täällä tapahtuu?"

"Jaa mää vai?"

"Saanks määki sovittaa?"

"Vähän isot?"

"Nämä on kyllä aika tylsän väriset näin hiirulaisellekin."

"Oikein sopiva!"

Samaparieriparisukat

Poika tahtoi sukat, valitsi itse värit. Äidin ehdottama malli otettiin riemulla vastaan: samaparieriparisukat!

Nappivalinta lapselle, joka tykkää käyttää eriparisukkia. Lankana Regiaa (keltainen) ja Cascaden Heritagea (turkoosi).

Ja bonuksena mallissa tarpeeksi haastetta äidille.

Nämä sukat aloitetaan kantapäästä. Ensimmäisen kantapään tein varmaan kolme kertaa ennenkuin silmukkaluvut täsmäsivät kantapään jälkeen. Ei ehkä ollut hyvä idea aloittaa leffaa katesellessa. :D No toisen sukan kantapää menikin sit jo ilman ohjetta kun oli hyvin harjoiteltu ja sisäistetty.

Alkuperäistä mallia muokkasin sen verran, että lisäsin spiraalit kantapään lisäksi myös päkiälle ja varteen.

Japanese Tattoo

Laitetaanpä väliin vähän kehräilyjä.
Corriedalea, Friday studios, väri Japanese tattoo.

Topsi jaettu pituussuunnassa kahtia, navajo-kerrattu.

Grammoja kummassakin vyydissä 55,
metrejä toisessa 172, toisessa 174. 

Aika hyvin vaikka itse sanonkin.

Terra

(Köh. Kuten kuvista voi päätellä , nämä kuvat eivät ole ihan tuoreita...)

Huivi sen sijaan on aivan ihana, harteilla nytkin. Tämä on ensimmäinen kolmiohuivi, johon olen varauksettomasti ihastunut ja tyytyväinen. Sopivan kokoinen, lämmittää sohvan nurkassa tai keittiöjakkarallla läppärin ääressä kököttäessä juuri sopivasti. On helppo heittää hartioille, kietoa tiukemmin, avata tai ottaa pois lämmitystarpeen mukaan.

Malli on Jared Floodin Terra. Lanka käsinkehrättyä corriedalea (Ashford Corriedale plum duff,  Wollincehnilta). Lankaa meni huiviin n. 425 g / 640 m. 5,5 mm puikoilla neuloin.

Laiminlyöty blogiparkani

Tekis mieli selitellä, mutta kun en kenellekään ole selityksiä velkaa. En edes itselleni.

Mutta kyllä, se valmistui!

En kyllä vieläkään ole tästä ihan vakuuttunut. Vaan kun sivusaumat on saksittu ja saumuroitu, ei sitä purkaakaan voi.

Suomalaisen rokkarin sanoin: "Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen." Halusin ihan sellaisen tavallisen simppelin neuleen. Sitä tämä kyllä on. Lukuunottamtta ehkä langan kirjavuutta - jota en kyllä ihan täysin ole sulattanut. Tykkäisin enemmän yksivärisestä. Että saa muistuttaa kun seuraavan kerran hipellän tai vilkuilen sillä silmällä Wollmeisen lankoja. Juuri nyt käyn itseni kanssa keskustelua Malabrigon worstedista, onko sekin kirjavaa?

Sävy sävyyn

Ravelryn stashia varten piti napata pikaisesti pari kuvaa.

Pianon päällä oli hyvä valoisa paikka,

ja vanha toivelaulukirja. 

Sävy sävyyn.

Perfektionistin vikaa?

Paljon parempi, mutta vielä pitäis osata päättää mitä näille tehdään.

Saksia? Saumuria? Pretend they do not exist? En todellakaan meinaa purkaa kainaloihin saakka neuloakseni uudestaan, enhän?


Olen minä ennenkin leikellyt sivusaumoja sopivammaksi. Aina se vaan hirvittää. Se lopullisuus. Lanka on sit pätkinä, eikä sitä uudelleen neulota jos ei tullutkaan hyvä. Toisaalta se on vaan lankaa. Sitä saa lisää.

Seuraavaksi

Outi kysyi kommentissaan, että mitä seuraavaksi. No sitä seuraavaksi, että nyt se on liian leveä. Pesussa kävi just niinkuin pyöreälle (monisäikeiselle) superwashlangalle tuppaa käymään: venähti. Tai jos kauniimmin sanotaan, niin rentoutui ja kasvoi pesussa. Hihoihin tuli juuri sopivasti lisää mittaa, helma on liian leveä.

Ois tuon leveysongelman voinut kyllä huomata jo kahdessa edellisessä yrityksessä, mutta kun en ilmeisesti vaan halunnut sitä myöntää. Kesällä oli vähän turvonnut olo ja tuli varattua vähän liikaa kasvunvaraa tuohon helman. Pah. Säkki. Muotoiltu, mutta silti säkki.

Valokuvaan sen sais vielä asettumaan kauniisti, mutta kun ei tunnu päällä kivalta. Mitäpä sitä ihminen sellaisella villapaidalla tekisi. Nyt harkitaan steekkaanko vai puranko.

Never ending story

Viitaten edelliseen. Nyt se on liian pitkä.

Mielenmuutoksia

Vielä viikko sitten tässä oli karmea mörvelö, kaikkien aikojen tyhmin villapaita, jossa ei ollut mitään muuta hyvää kuin istuva hartialinja.

Nyt siinä on taas lupaava tapaus. Purin 7 senttiä helmasta ja aloin neuloa sitä uudelleen. Yhtäkkiä lankakaan ei enää ole euroopan ruminta ja sitä on ihan miellyttävä neuloa. Tyhjä pää pursuaa taas ideoita. Pähkäily purkamisen ja roskiin heittämisen välillä vaihtui valinnan vaikeuteen toinen toistaan mielenkiintoisempien ideoiden välillä.

Tuo keltainen on vielä harkinnassa.

Ja mikä siinä 7 cm oli sit vikana? Mittasuhteet. Ristiriita neuleen ja vartaloni välillä.

Kohti Porttia

Kirjoneulotuttaa

Phildarilta oli ilmestynyt syksyn kuvastot. Kirjoneuleita näyttää löytyvän niin naisten, lasten, kuin isompien lastenkin kuvastosta. Eniten jäi mieleen kuitenkin kummittelemaan tämä:

Tahtoo kirjoneulehuivin! Pitäiskö tempaista, tilata lehti ja etsiä mallin mukaiset värit? Kuvan värit on kauniit, mutta ei ehkä kuitenkaan minun värejäni. Vai kaivelisko lankalaatikoita ja tekis jotain sinne päin?

Edellisessä kuvassa lankojen paksuudet ja tekstuurit vaihtelee jonkin verran, alla olevat olis kaikki suurinpiirtein samaa vahvuutta ja laatua.

Vai mennäkö vähän värikkäämmälle linjalle? (Kuvassa kohtuu kattava otos mun yksivärisistä sukkalangoista vahvuudessa 420 m/ 100g.)

Frankie

Mihin hävisi kesäkuu? Ja melkein heinäkuukin? Kesäkuusta ja heinäkuun alusta voi varmaan yksinkertaisesti  todeta, että työt haittaa harrastuksia. Ensimmäisen lomaviikon vietin ilman neuletta, ilman nettiä ja nyt olen muutaman päivän koittanut pyykin pesun lomassa ottaa vahinkoa takaisin. Ideoita kuulkaas pursuilee ovista ja ikkunoista. Pitäis varmaan tehdä niistä ihan oma postaus. Nauttia ideoista sillä tavalla, kun en millään ehdi kaikkea kuitenkaan toteuttamaan.

Jotain valmistunuttakin täällä on sentään esiteltävänä.

Malli: Frankie (Kim Hargreaves)
Lanka: BC Garn soft silk, 365 g
Puikot: 3 mm ja 2,5 mm

Tykkään tastä(kin) ihan valtavasti. Silkki ei kuulu varsinaisesti suosikkimateriaaleihini, mutta tämä lanka oli kyllä kiva tuttavuus. Käyttökokemusta ei tosin ole vasta kuin muutaman kerran verran.

Portrait

Malli: Portrait (Norah Gaughan)
Lanka: Drops Merino Extrafine (9 kerää mustaa ja 2 luonnonvalkoista)
Puikot 3,5 mm ja 4 mm
Fiilis: loistava!

Malli oli - useiden tämän suunnittelijan mallien tapaan - muodoltaan minun vartalolleni hyvin epäedullinen, lyhyehkö, hieman a-linjainen. Muokkasin alaosan mieluisekseni, hihat ja vartalo-osa kainaloista ylöspäin on tehty ihan ohjeen mukaan. Pidän usein Norah Gaughanin malleista, mutta tuo muotoseikka niissä kyllä harmittaa.

Etuosan "palmikko" ei ollut todellakaan mitään tv-neulontaa, sillä jokainen silmukka piti katsoa kaaviosta. SYTYCK kisan palkintona tullut magneettinen kaavion pidiketaulu tulikin todella tarpeeseen!

Tämä on muuten ensimmäinen lyhythihainen villapaitani, mutta tuskin viimeinen. Sopii mainiosti viileisiin kevätpäiviin kun kesähepeneissä ei vielä tarkene, mutta pitkähihainen villapaita on vähän liikaa.

Stripe study

Kun tämän huivin ohje ilmestyi Ravelryyn hämmäsetelin mielessäni sen suosiota. Siis raidallinen kolmiohuivi ainaoikeaa? Vasta useamman kymmenen toteutusta nähtyäni tajusin, että se ei olekaan säännöllinen kolmio. Silloin kolahti ja lujaa.

Kyseessä on siis Veera Välimäen Stripe study shawl. Huivin  muoto ja omalaatuinen raidoitus syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Hieman pelkäsin pilaavani mallin itseraidottuvalla langalla, mutta kiva tästä onneksi tuli. Alkuperäisen mallin graafisuus siitä puuttuu, mutta omalla tavallaan tämäkin toimii.

Lankana Drops Alpaca ja käsinkehrätty BFL-silk.

Pingotin - tai oikeastaan en pingottanut, vaan kastelin ja oioin tasoon kuivumaan - huivin melko pitkulaisen malliseksi, kun en ole mikään kolmiohuivien ylin ystävä. Näin se kietoutuu kivasti myös kaulahuiviksi. Leveyttä huiville tuli vähän reilu pari metriä, korkeutta n. puoli metriä.

Mekko vol.2

No nyt neiti tempas sen mekon päälleen, ennen mitään suunniteltuja korjauksia. Kuten kuvasta näkyy, tyttö ja mekko ovat hieman eri kaliberia noin niinkuin leveytensä puolesta.

Suunnittelin mekon kaventamista ottamalla reilusti sivusaumoista sisään. Toiseen sivusaumaan vois samalla lisätä vetoketjun pukemisen helpottamiseksi. Olkaimia pitäis ainakin lyhentää. Toisaalta tuollainen soputeltta on helppo pukea ja riisua, vetoketjun kanssa tarvii jo helposti apua, mistään nappiratkaisuista puhumattakaan.

Mekon kaava on Ottobre 3/2006 essumekosta muokattu. Kankaan ostin Löytöpalasta, pakan päällä luki Rami, 100% pellava. Että kumpaakohan lienee? 

Kirjontakuvio löytyy Ottobre 1/2009 lehdestä. Tykkään! Kaivelin jo laatikoista tuohon keskelle kukkaan sopivia helmiä, mutta ne kyllä hankaloittavat silittämistä siinä määrin, että taidan kuitenkin jättää ne pois.

Prinsessalle mekko

Pitkästä aikaa innostuin taas ompelelmaan ja ilokseni huomasin, että tämähän onnistuu! Lapset ovat kasvaneet sen verran, että eivät vaadi ihan jatkuvaa valvomista ja seuran pitoa.

Kaavat Ottobre 3/2008. Ohjeesta poiketen laitoin taakse solmiamisnauhojen tilalle vetoketjun.
Ja sit vielä toinen kuva, kun en osannut päättää, kumman laittaisin. Prinsessaa en valitettavasti saanut poseeraamaan mekossaan.

Leveähän tämä meidän neitille on, niinkuin Ottobren kaavat yleensäkin. Kuvien ottamisen jälkeen kaula-aukkoa on hieman kiristetty eli kaitale irti ja 4 cm lyhyempänä takaisin. Vieläkin olis voinut pari senttiä enemmän nipistää, vaan kyllä se päällä pysyy. Mekot on kiitollisia ommeltavia, kun eivät ole kovin kranttuja tuon koon suhteen.

Seuraava mekkokin on jo melkein valmis ja kankaat odottamassa kolmanteen. Mulla tahtoo aina kangaskaupassa karata mopo käsistä... Sen jälkeen vois siirtyä suunnittelemaan kesämekkoja itselle?

Lisätään vielä. No nyt se mekko nro. 2 on valmis, mutta... ihan liian leveä. Pitänee ottaa sivusaumoista reilusti sisään ja lisätä vetoketju tai napit pukemista helpottamaan. Ja mitä tästä (toivottavasti) opimme? Olis pitänyt sovittaa ennen tikkauksia.

Ruuvit löysällä

Siinä minä istuin, kaikessa rauhassa, viimeistelemässä kuopuksen mekkoa. (Hei, se ompelee!) Kun aivan äkkiarvaamatta - klops - tipahti pöydälle jotain.

Ja vielä lähikuva:

Tutkimusryhmälle ei ole vielä selvinnyt tipahtiko se ompelukoneesta vai allekirjoittaneen päästä. Ompelu jokatapauksessa onnistuu edelleen. Tutkimusryhmä olisi kovin kiitollinen, mikäli jollakulla olisi hyviä arvauksia, mistä tuo voisi olla peräisin.

Väriä elämään eli ei mikään mustasukkainen

Pieni väripläjäys.

Alkuvuoden tuotoksia. Pääasiassa Regiaa, Steppiä, Sisua, vähän Fortissima Alpakkaa ja Cascaden Heritagea. Itselle, lahjaksi, lapsille.

Uusi lelu

Retriitissä tutkailin erilaisia leluja. Villakammat pääsivät pois ostoslistalta, mutta tämä ei.

Louet Junior on se. (Villa Laurilasta tilasin).

Olohuoneen lasipöydällä poseeraamassa. Nuorimmainen illalla jo koepyöritteli ja siitäkös kuulkaas riemua riitti.

Siis lisää tällaisia tulossa?