Pipo on hiukkasen nafti koska lankaa oli niin vähän. Eka versio oli muutaman silmukan leveämpi, mutta jäi liian lyhyeksi joten se meni purkuun. Toinen oli jo sopivampi pituuden puolesta, mutta korvaläppien paikkaa sovittelin muutamaan kertaan. Niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo ja nyt olen tähän hyvinkin tyytyväinen. Tupsuihin lankaa ei enää riittänyt, mutta koska halusin ne, piti odotella lisää villaa. (Päälaella on muuten samanlainen tupsu vaikkei se kuvassa näykään.)
Ilokseni huomasin, että kehitystä on tapahtunut: lisälankoja kehrätessäni piti jo tahallaan tehdä vhän paksumpaa ja epätasaisempaa kuin mihin olisi pystynyt.
Tässä vielä yhteispotrettia villapalleroista:
6 kommenttia:
Tulee kyllä niin lujaa rispektiä täältä. Kehrääminen on jotain mikä menee mulla täysin yli käsityskyvyn. Ihanan näköstä lankaa sait aikaseks, neulepinta on tosi kauniin näköstä!
Kaunis lakki:)
Kivan mallinen pipo, nuo letit on hauskat. Neulepinta ihanan eläväistä.
Olen neulonut parit paraphernaliat putkeen, kiitos mukavan addiktoivasta ja mielenkiintoisesta sukkaohjeesta.
Itse kehrättyä lankaa, mahtavaa!
Lakki näyttää myös hyvän malliselta.
Minunkin paraphernaliat ovat lähes valmiit, enää yksi kompastuskivi -silmukointi. Ei meinaa onnistua, ei sitten millään. Ohje on kiva ja todella mukava neulottava -kunhan alkuun pääsee.
Sun kehruushommathan ovat lähteneet hienosti liikkeelle! Pipo näyttää vallan mainiolta. Millaista tuo Laurilan punainen villa on?
Soile: punainen odottelee edelleen laatikossa, en ole vielä kokeillut sitä.
Lähetä kommentti