Idea syntyi jo viime syksynä kun lähikauppias oli laittanut Mambot hyllyyn niin kertakaikkiaan herkulliseen järjestykseen etten voinut niitä ohittaa. Ei vaikka 8 mm puikot ja akryyli-sekoite eivät juuri minun normaalivalikoimaani kuulukaan. Tämä elokuun auringossa otettu kuva tarjoilee värihehkua talven pimeydessä otettuja puserokuvia paremmin, valitettavasti ei täydellisesti sekään. Sääli että Novita on päättänyt lakkauttaa Mambon.
Sen verran erikoisesta lankavalinnasta kärsin, että eka yritys meni purkuun ja purkutuomiota odotellessa projekti viivästyi muutamalla kuukaudella. (Eka versio eteni puikoilla niin joutuin, että siitä unohtui vyötärömuotoilut. Hetken aikaa uskottelin itselleni että ei se haittaa ja jatkoin vain menemään. Takakappaleen verran sain sitä tehtyä.)
Tämä kakkosversio on tehty ylhäältä alkaen täysin saumattomasti. Näin paksua lankaa käsitellessä siitä on sekä hyötyä että haittaa: paksuun lankaan tulee paksut saumat, mutta toisaalta hihoja tikutellessa työllä on jo kokoa ja painoa melkoisesti.
Tämä heijastin hihamerkki löytyi samaisesta lähikaupasta kuin langatkin (tosin puoli vuotta myöhemmin). Minusta siinä on jotain ihanan ristiriitaista. Kuvaa mainiosti suhtautumistani väreihin. Rakastan kirkkaita värejä mutta päädyn kuitenkin usein pukeutumaan mustaan.
Koska tämän puseron valmistumisesta on jo toista kuukautta aikaa, kirjoitan tuomioni samointein. Kannatti. Olen yllättäen käyttänyt tätä paljon. Alkuun kyllä epäilytti näin paksun neuleen käyttökelpoisuus, mutta toimii sekä kotikäytössä sisällä että takin alla lasten kanssa ulkoillessa. Keväämmällä luutavasti myös takin korvikkeena kauppareissuilla. Toistaiseksi en ole vielä pessyt, mutta nyt alkais olla aika. Saas nähdä kuinka käy.
Jos jotain tekisin toisin, niin kaulus sais olla vähän korkeampi, mutta puolustuksekseni sanon, että käytin langan viimeistä metriä myöten.
