Alkuperäinen Kummituskukkahuivi valmistui huhtikuussa. Jo silloin ajattelin tarjoita ohjetta Ullaan, mutta harmitti, kun en tullut mitanneeksi lankaa sen tarkemmin. Jotenkin tuntui tyhmältä kirjoittaa "sopivasti jotakin lankaa". Ohjelappunenkin tuli sutaistua niin epämääräisesti, että epäilytti, josko siitä ohjetta saisi aikaiseksi kun mallikappalekin lähti maailmalle. Mietin useaan otteeseen matkan varrella huivin neulomista uudelleen, mutta jotenkin en vaan saanut tartuttua härkää sarvista.
Kunnes se kuuluisa dead-line tai määräaika alkoi häämöttää. Keskiviikkona hyppäsi huivi puikoille. Perjantai-iltana päättelin. Lauantaina värkkäsin kukkaset ja pingotin huivin. Ohjeen viimeistely ja kukkakoristeen kasaaminen tänään iltapäivällä. Illansuussa vielä muutama kuva. (Hei, mihin se koko viikonlopun paistanut aurinko katosi!?) Tarkempia speksejä kesän Ullassa.
Huomaattekos muuten mikä mulla on kädessä? Se on Canon RC-1, joka muutti meille torstaina. Ihan liian helppoa.
9 kommenttia:
No niinpä. Onneksi se viimetippa on olemassa.
Ihana huivi, tuo pitänee joskus toteuttaa. Mullakin oli yksi ajatus Ullaa varten, mutta se hukkui sinne viimetipan pohjalle... :D
Kaunis huivi! :) Heh, mulle viimetippa on jotain ihan muuta, esim. kun kummitytölläni on rippijuhlat 19.7., niin lahjojen valmistumisen deadline on kesäkuun loppuun mennessä... ;) Mutta meitä on tosiaan joka lähtöön. :)
On se vaan niin kaunis! Onneksi on viimetippa olemassa, harmittais jos olis jäänyt tekemättä.
Kaunis huivi!
Ja ilman viimetippaa olis multa niiiin moni asia jäänyt kesken...
WAU! upea.
Huivi on kaunis.
Hyöty vehje se "viime tippa". Ilman sitä ei koskaan, ikinä, milloinkaan saisi mitään valmiiksi. Ainakaan minä.
Hiphei! Tuo pääsee varmasti puikoille, kunhan kesän Ulla ilmestyy. Tykkäsin jo alkuperäisestäkin versiosta, mutta tämä valkoinen huivi on aivan ihana.
Huivi on erittäin kaunis ja ainakin minun to do-listalleni se pääsee varmasti.
Upea huivi!
Lähetä kommentti