Hitaasti mutta varmasti

Hitaasti mutta varmasti on edennyt tämä jakkutakkinen - mikälie. Ensimmäinen postaus on jo maaliskuulta.

Suht nopeasti tämän valmistuikin siihen vaiheseen, että vain napit puuttuivat. Joskus toukokuussa taisin saada napit hankittua ja viikko sitten sain viimein ommeltua napit paikoilleen. Sama hitaahko (mutta selvästi kiihtyvä!) tahti jatkui eli keskiviikkona satuttiin auringon kanssa yhtä aikaa kotiin ja takkinen tuli kuvattua. Ja jo nyt saan aikaiseksi bloggailla aiheesta...

Ai niin, odottelihan se siinä välissä niitä helmiäkin, jotka päädyin sit lopulta kuitenkin jättämään pois. Mallin mukaan noihin pitsikuvioihin olis pitänyt ommella jälkikäteen putkihelmiä. En vain oikein keksinyt miten se tehtäis järkevästi ja siististi. Ompelulanka kun ei oikein kestä venyvässä neuleessa - tai sit ne helmet olis pitäinyt ommella jotenkin yksitellen. Nyt tuli mieleen, että kuminauhalankaa olis voinut kokeilla. Tuunausidea?

Mutta, mutta, mitähän tuosta toteais... melkein hyvä? Väri on vähän turhan haalea makuuni. (Toinen niistä syistä jonka takia alkuperäinen UFO ei koskaan valmistunut.) Koko on hiukan nafti, nyt on vähän sellainen fiilis, että pitää kiskoa pitsiä auki vielä päällä ollessakin. En tiedä onko tämäkin sit kokoon liittyvä, vai ihan vaan malliin, mutta mun rintavarustus tahtoo tulla kovin tyrkylle kun reunoja ei saa pysymään järkevästi paikoillaan edessä.

Napitusratkaisuun olen todella tyytyväinen ja tulen varmasti soveltamaan jatkossakin. Napituslistoissa ei ole lainkaan napinläpiä, vaan virkkasin toiseen reunaan kiinteitä silmukoita ja napinläviksi ketjusilmukkalenkkejä.

Lankahan oli siis Novitan Kotiväkeä, väri jostain vuosituhannen alusta. 3.0 ja 3.5 mm puikoilla tikuttelin ja lankaa kului n. 240 g. Malli Phildarin.