Aikakin pysähtyy

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ainakin yksi sellainen harrastus, johon uppoutuessa tuntuu että aikakin pysähtyy. Tänä aamuna heräsin hieman ennen kahdeksaa, nappasin kupillisen kahvia ja istahdin kehräämään. Kuitua oli kiertynyt rullalle jo hyvän matkaa ja lähdin hakemaan kahvikuppiini täydennystä.

Valitettavasti talouden muut kellot eivät olleet samaa mieltä.

Sävy sävyyn

Värjäys: Louhittaren luola, Hopeasäie, kuraeteisen ovi.

Kysynpähän vaan

Tyttären takki on valmis. Kukahan siivoaisi jäljet?

Ruuvit löysällä

Siinä minä istuin, kaikessa rauhassa, viimeistelemässä kuopuksen mekkoa. (Hei, se ompelee!) Kun aivan äkkiarvaamatta - klops - tipahti pöydälle jotain.

Ja vielä lähikuva:

Tutkimusryhmälle ei ole vielä selvinnyt tipahtiko se ompelukoneesta vai allekirjoittaneen päästä. Ompelu jokatapauksessa onnistuu edelleen. Tutkimusryhmä olisi kovin kiitollinen, mikäli jollakulla olisi hyviä arvauksia, mistä tuo voisi olla peräisin.

Muumikaruselli

Täällä ylhäälläkin voi pyöriä.

38

Virallinen valvoja assistentteineen on suorittanut laskennan,

löytänyt jotain vaaleanpunaista,

ja ottanut lopuksi roopeankkamaisen villasukkakylvyn.

Perusteellisen laskennan lopputulema on 38 paria. Täysin oikein veikkasivat Stricker ja Kata. Onneksi olkoon!

Muutamat sukat vois vaikka neuloa... (arvonta!)

OK, kuvan saavissa on pesua odottamassa myös muutama villapaita eli ihan 30 litraa sukkia siinä ei ole. Toisaalta osa sukista on puhtaana kaapissa.

Arvaa kuinka monet käsinneulotut sukat minulta löytyy ja voit voittaa itsellesi neulomani sukat tai sukka-aiheisen tarvikepaketin!

Voittaja saa esittää koko-, materiaali- ja mallitoiveita, viimeinen sana on kuitenkin allekirjoittaneella. Jätä arvauksesi kommentteihin yhteystietoinesi (sähköposti, blogi tai ravelry nikki), osallistumisaikaa on lauantai-iltaan saakka. Viimeistään sunnuntaina 30. 1. suoritan laskennan ja julistan voittajan. Ja mukaan lasketaan siis vain omat sukkani, ei lasten eikä siipan käpälänlämmittimiä.

Spin in public

Huomenna vietetään kansainvälistä julkikehruupäivää eli Spin in Public -päivää. Oulussa kehrätään Lumoavassa Langassa klo 10 - 15. Tule mukaan kehräämään, kyselemään, tutustumaan tai vaikka vain ihan ohimennen ihmettelemään!

 

Mukana ainakin edellisen postauksen siniset, navajokertausta, käsinkehrättyä lankaa ja jotain itsekehrätystä neulottua.

Syksyn tuntua ilmassa

Alkaa olla syksyn tuntua ilmassa. Aamullisella blogikierroksella tuli kovin houkuttelevan näköisiä sukkia vastaan. Neuloinhan minä toki kesälläkin parit sukat (kts. edelllinen postaus), mutta ne olivat enemmän sellaista täytetekemistä.

Takapihalla (naapurin metsäähän se oikeesti on) häärii moto. Hieman uudenlaista tunnelmaa luvassa siis noihin iänikuisiin takapihan neulekuviinkin. Ensimmäinen rivi on harvennettu eilen ja maisema avartui huomattavasti. Lisää ilmaa näyttäis olevan luvassa tänään.

Uuteen nousuun

Tänään ajattelin vihdoin tarttua kameraan ja kuvata viimeaikoina valmistuneita neuleita. Sitä odotellessa päivitin ulkoasua. Ehkä vähän liian tumma? Joko siihen silmä tottuu, tai sitten vielä vaalennan.

Tuokokuinen kehruupäivä

Toukokuu oli ja meni, mutta pitää vielä laittaa muutamia kuvia, kun vihdoinkin sain ne tuolta kamerasta ladattua koneelle. Toisethan raportoi heti tuoreeltaan.

Kehrääjä tauolla (ai että oli muuten taas hyvät eväät)

Herraseuraa (hieman kukkoilevaa sorttia)

Hienostunutta hopeaa

 Verratonta väri-iloittelua 

 Tuo viimeinen on mun.

Neulekassi

Kunnia tästä oivalluksesta kuuluu meidän siivoojalle: Kassi se on kassi keskeneräisenäkin.

Päiväni keijukaisena

Meinasin sanoa, että viimeistelykeiju kävi kylässä. Ja se mitään käyny. Itte jouduin kaikki langanpäät päättelemään ja saumat ompelemaan. Eilisen päivän saldo: kolmet sukat viimeistelty, yksi keskeneräinen purettu ja yhden neuletakin viimeistely edennyt hyvän matkaa. Aika hyvin. Kuvia sit joskus myöhemmin. (Jahka saan ne otettua.)

Lasten suusta

"Äiti, tässä on reikä!"
"Tuota... teitkö sä sen ihan tahallaan?"

Joulusiivous

Siirtelin vihdoin kuvia kamerasta koneelle ja tällaistakin sieltä löytyi. Kuvat on otettu joulukuun puolivälissä.
Jos ei joulusiivous muuten maistu, niin ainahan voi järjestellä lankavarastojaan. Etikettikin sattui kohdalleen.

Ostin mutaman lisälaatikon ja siinä ne nyt on. Tai itseasiassa tarkemmin katsottuna tuosta kuvasta sain vielä kaksi laatikkoa vähemmäksi. Nuo kaksi lehtikoteloa puolestaan pitää sisällään lankojen värikarttoja.

11 laatikkoa (á 14/ 15 litraa). Sisältää langat ja kehruuvillat. Eli n. 160 litraa/ 12 kiloa ja 35 km.

Insinöörin hätävara

Mitä sinulla on työpöydän alalaatikossa?

Xylitolipurkkaa, dödöpurkki, hätäsalmiakkia, kuivamuonaa, hammaslankaa, sukankutimet... koskaan ei tiedä millainen tarve iskee päivän aikana.

Calvert on muuten jo matkalla kohti uutta kotia. Sormet kyynärpäätä myöten ristissä, että se olisi sopiva ja mieluisa.

Ulla 3/09

Uusi Ulla on ilmestynyt!

Minä olen mukana sukkaohjeella (vieläpä kannessa!) sekä sen muokkaamiseen liittyvällä artikkelilla. Artikkelissa lupasin avata blogiini kommenttilootan. Olkaapas hyvät.

Kysymyshän kuului: Oliko neuvoista apua? Kaipaatko johonkin kohtaan tarkennusta? Onko sinulla jokin erityinen ongelma, johon haluaisit minun paneutuvan seuraavassa Ullassa? Luonnollisesti myös muunlaista palautetta otetaan mielellään vastaan.

Lankalaatikko

Olen osallistunut vuoden alusta Ravelryn Lankalaatikko ryhmään. Ryhmän ideana on painiskella kasvavia lankavarastoja vastaan kukin osallistuja omilla säännöillään. Lähdin liikkeelle tavoitteella vähentää marinadilankojen määrää vähintään 300 g kuukaudessa, ostokieltoa ei ollut. Alku lähti lupaavasti käyntiin, mutta kesän kuluessa tuo tavoite alkoi maistua puulta, ja aloin keksiä itselleni jos jonkinlaisia porsaanreikiä saadakseni tavoitteen täyteen. Jos keskeneräisestä villatakista laskee puuttuvat 128 g kesäkuulle ja 248 g heinäkuulle, niin paljonko jäisi elokuun saldoon? Pitääkö nuo edellisten kuukausien saldot muistaa vähentää ja paljonkos ne nyt olikaan...? Heh, itsensä huijaaminen on jokseenkin tyhmää.

Nyt tuli sitten sellainen olo, että on aika pistää säännöt uusiksi.

Koska mä en osaa käyttää varastolankoja, varaston kerääminen saa luvan loppua. Joko ne varastossa olevat on väärän värisiä tai laatuisia, niitä on liian vähän tai liian paljon tai sit niitä ei vaan raski käyttää, kun niille vois olla jokun muukin käyttötarkoitus. Ja sit ne kaikki suunnitellut jämälankatyötkin ois niin paljon kivempi tehdä uusista langoista, jolloin vois sommitella värit sen mukaan mitä haluaa eikä sen mukaan mitä sattuu olemaan.

Kuten kanssaneuloja asian osuvasti jossain Ravelryn keskustelussa ilmaisi: Elämä on liian lyhyt, jotta kannattaisi neuloa lankaa, josta ei tykkää. Ja itse voisin tuohon vielä jatkaa: tai projekteja joista ei nauti.

Siis ne säännöt.

1. Lankaa ostetaan vain jos se päätyy välittömästi puikoille
Sama pätee kehruuvillaan. Ei ne ihanuudet maailmasta lopu. Ja jos joku loppuu, tilalle tulee aina jotain muuta. Ehkä vielä ihanampaa. Sellaisiin vaihtoihin, joista oletettavasti tulee lankaa saa osallistua vain jos on valmis pistämään langan samointein puikoille. Niin ja postikulut ei sit ole rahaa. Ihan vaan postikuluissa "säästääkseen" ei saa tilata enempää lankaa kuin mitä alunperin oli tarkoitus. Lahjan saa toki ottaa vastaan, vaikka se aivan näitä sääntöjä totteuttaiskaan, mutta vain sellaisen "pyytämätä ja täytenä yllätyksenä" tyylisen. Tilattua lahjaa koskee samat säännöt kuin itse ostettua.

2. Joka toinen työ varastosta
Siis vähintään, enemmänkin toki saa. Koska lankavarastoni viimeisimmän tutkimuksen mukaan sisältää paljon myös houkuttelevia lankoja, pyritään varaston kokoa hillitsemään neulomalla näitä pois. Ja koska ne ihanuudet on pääasiassa ohuita lankoja, mitään grammamääräisiä tavoitteita en tähän aseta.

3. Kaikkia lankoja ei ole pakko neuloa
Jos jokin lanka ei houkuttele, siitä saa luopua. Vaikka se olisi saatu lahjaksi. Vaikka sen olisi itse hyvässä tarkoituksessa ostanut. Jos jämäprojektit ei puhuttele niitä ei ole pakko tehdä. Päiväkodit ja koulut tykkää lankalahjoituksista. Väri joka ei mua miellytä voi olla jollekin toiselle aarre (niin vaikea kuin sitä onkin uskoa). Eikä sitä siivousta ei ole sit pakko tehdä kerralla. Muista, että vähän silloin tällöin piristää joka kerta. Edes mahdollisia hyväntekeväisyysneuleita varten lankaa ei tarvitse säästellä. Niitäkin on kivempi tehdä kivoista langoista.

Nämä säännöt ovat voimassa toistaikseksi. Eli kunnes taas kyllästyn ja alan keksiä porsaanreikiä. Yks hyvä olis kyllä jo valmiiksi mielessä... aloituksen määritelmää ei ole kirjattu eikä keskeneräisten määrää rajoitettu.

Kuningasajatuksen mahalasku ja ihkupostia

Tiedättekö mikä tämä on?

Kuningasajatuksen mahalasku.

Nappasin kirppikseltä mukaan pussillisen (1 kg) mustaa puuvillalankaa. Kerillä (kerijälaitteella keritty), mutta vyötteet mukana: Esiton Virkkuulankaa, nam. Ajatuksena neuloa koneella itselle neuletakki.

Melkein kaksi päivää sen kanssa tappelin. Lanka poikki. Lanka poikki. Lanka poikki. (Ja siihen väliin ne kaikki muut "tavalliset" virheet.) Ja sekin jälki minkä sain neulottua osoittautui surkeaksi: siellä täällä lanka melkein poikki. Lanka oli suurimmaksi osaksi niin haurasta, että meni poikki ihan pienestäkin vedosta. Olikohan se purkulankaa vai muuten vain epäedullisissa olosuhteissa säilytetty? Ja millä ihmeellä saa puuvillan sellaiseksi, että se menee poikki kun ottaa peukuilla ja etusormilla kiinni ja vetää? Ja miksi kestää melkein kaksi päivää tajuta että tämä lanka todellakin on aivan sutta?

Vika ostos siis. Enemmän tähän tuli kyllä aikaa kuin rahaa investoitua, mutta harmittaa silti. Nyt mulla on 600 g kökkölankaa, 300 g roskaa ja 100 g kunnollista lankaa. Taitaa mennä roskiin, huonoon materiaaliin en kyllä työtuntejani tuhlaa.

Onneksi päivällä tuli postissa vastapainoksi jotain ihanaa. Mansikkakakkuun ja perunasiikasnackseihin verhottuna.


Satuin viime torstaina Ilun kauppaan oikeaan aikaan. Itse langasta ei sen enempää, lukekaa ton edellisen linkin takaa, jos ette tiedä mistä on kyse. Mutta tuo paketti. Että voi ihminen tulla hyvälle tuulelle naistenlehteen verhotusta lähetyksestä. "Kirjekuori" koostuui muutamasta aukeamasta (Kodin kuvalehden?) ruokasivuja teipattuna reunoista yhteen. Ja vielä silkkipaperi näiden kaunokaisten suojana.

Tilasin ihan vapaaehtoisesti turkoosia vaikka violettejakin oli tarjolla, voitteko kuvitella!?

Arvonta suoritettu

Paljon tuli "oikeita" vastauksia, muutama uusikin idea. Pannaan nyt tylsästi sama kuva uudelleen, kun en jaksa muutakaan keksiä.


Kuvanottohetkellä pöydällä oli mun mielestä kaksi apupuikkoa ja yksi appupuikoksi soveltumaton klemmari. Tuossa kuvassa avaamattomana olevassa oli liian terävät reunat, silmukat tarttui kiinni. Puikoilla siis jotain johon kuuluu kahden apupuikon palmikonkiertoja.

Tällaiset neuletarvikkeet löytyivät työpaikalta. Joskus olen uhannut, että vien alalaatikkoon hätävaralankaa ja 2,5 mm sukkapuikot. Kerran kävi nimittäin niin, että kahteen päivään ei ollut kudinta mukana ja tietysti sattui sellaisia päiviä, että oli piiitkiä puhelinpalavereja. En mä oikeesti joka päivä ehdi neuloa töissä, välillä leikitään oikeita töitäkin. Ja livetilanteissa en viitsi neuloa, koska se selvästikin häiritsee muita.

Klemmareista voi myös askarrella kaikenlaista, jos ei sitä neuletta satu olemaan käsillä. Jostain syystä klemmarin vääntely ei myöskään häiritse kanssainsinöörejä läheskään yhtä paljon kuin sukankudin. Arvioisin myös, että yli kolmen mittaista ketjua ei kannata muiden läsnäollessa askarrella.

Muita aika tavanomaisia käyttötarkoituksia klemmareille:
- silmukkamekki
- kerrosmerkki
- silmukan pidin (vai miksi sitä nyt sanotaan, sellainen johon silmukat jätetään odottamaan)
- KnitPicksin päiden kiristäminen kiinni kaapeliinkin näillä onnistuu

Uusia ideoita:
- korvikset
- apuvälineinä pingoituksessa

Pidin myöskin seuraavista veikkauksista
- sä keräät niitä! (mä en kerää mitään, mutta jos keräisin, niin klemmarit ois kyllä aika cool keräilykohde)
- väännän asiaa rautalangasta (tähän kyllä tarvitaan yleensä klemmaria pidempi pätkä, mutta voishan niitä koittaa yhdistää)

Ei niinkään käsitöihin liittyvää, mutta kynnenalusia ja näpiksen koloja mä niillä myöskin putsaan. Hammastikuksi sensijaan ovat liian paksuja. Erinäisiä asioita niillä voi myös korjailla, esimerkiksi mun henkilökortti (työpaikan) on klemmarilla kiinnni kaulanauhassa.

Mutta jaarittelut sikseen. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa Villikissa. Onnea!