Suklaalakusukat

Suklaalakusukat on vihdoin valmiina. Hidasta on ollut näiden valmistuminen, Ravelryn mukaan aloitettu jo tammikuun 4. päivä. Saaneet väistyä milloin minkäkin projektin tieltä.

Ihmettelen miksi. Tykkään näistä sukista ja pidän villasukkia joka päivä. Varsinkin näitä ohuita, joita pidän ainoina sukkina töissäkin pitää myös olla riittävästi kun niitä joutuu pesemäänkin välillä. Ja kuluvatkin kengissä.

Lähes joka kerta kun tartun 2,5 mm sukkapuikkoihin ja hyvään perus-sukkalankaan tuntuu todella hyvältä - nämä istuu mun käteen, ja kuitenkaan ei meinaa tulla valmista. Lieneekö syynä se, että tällaista perussukkaa neuloessa ei tule sitä matkan varrella iskevää jännitystä ja epäilystä että tuleeko näistä sittenkään hyvät, ei mitään hirvittävää halua nähdä ne äkkiä valmiina kun jo aloittaessa tietää millaiset niistä tulee. Eikä nämä mitenkään erityisen mediaseksikkäätkän ole, tuskin viitsii edes blogata yhtä sukkaparia.

Lanka Regia 4-fach, puikot 2,5 mm. Kulutus 76 g, mustaa täysi kerä, ruskeaa vähän reilu puolikas. Kohtuu hyvin marinoituja lankoja ovat nämä ja päätyvät lopulta huhtikuun saldoon.

Silkkivillasetti

Nyt olis siis esittelyvuorossa se edellisessä postauksessa mainostettu silkkivilla. Tältä se näytti kerällä.


Jälkimmäisen kuidut on ostettu Juulilta. Aivan ihanaa! Valitettavasti tätä herkkua ei ollut tarjolla enempää. Vähän oli hankaluuksia pitää tasavahvuisena, meinasi väkisin tulla liian ohutta. Neuloessa sitten pätkinkin lankaa moneen kertaan ja neuloin niitä ohuimpia kohtia kaksinkertaisena. Lopputulos on kuitenkin yllättävän tasaisen oloinen. Olen aiemmin kehräillyt enimmäkseen ohuempaa säiettä, joita olen sit kertaillut 2 tai 3 säikeiseksi. Tämä yksisäikeinen oli kuitenkin ihan hauska tuttavuus ja sitä pitänee jatkossa harjoitella lisää.

Sitten vain neulomaan vuorotellen 2 krs raitoina. Ensin pipo ja lopuista langoista kauluri. Joka on siis ihan vaan suora putki.

Ja vielä toinenkin kuva kun en osannut päättää kumman pistäisin.

Lopuksi vielä tammikuun pipotrio yhteispotretissa. Nyt ei pitäis päätä palella. Mikä on sinun suosikkisi?

Otos 2

Tämä huvi hyppäsi puikoille samaan aikaan kuin tuo edellinenkin. Myöskin jämälangoista. Toisin kuin tuo edellinen, tämä on hyvä huivilanka. Valitettavasti sitä vaan oli kovin vähän (72 g). Lanka on ostettu pari kesää sitten Ranualta, eläinpuiston viereisestä matkamuistomyymälästä ja oli muistaakseni jotain paikallista, lappuset olen valitettavasti hukannut. Mikäli joku osaa arvata mistä/ kenen langasta voisi olla kyse lisätietoja otetaan mielellään vastaan. Väri on eläväinen luonnonharmaa, jotain tuon ruskeaksi jääneen ja salaman polttaman väliltä. Tuo värin elävyys näkyy ehkä parhaiten ylimmässä kuvassa. Nam. Lanka on ohutta 3-säikeistä kampavillaa, pehmoista ja sileää. Nam.

Huivintekele lähti matkaani työreissulle ja istuinkin erinäisiä tunteja lentokoneessa huivikirjan, ruutupaperin ja huivintekeleeni kera. Neuloin ensin kummatkin päädyt keskeltä päätyyn päin ja lopuksi keskiosan, jotta saisin vähäisen langan käytettyä mahdollisimman tarkkaan hyväksi. Pomin siis toisesta aloitusreunasta (provisional cast-on, mikä lie suomeksi) silmukat puikoille ja lopuksi silmukoin toisen pään kiinni keskiosaan.

Kokeilin matkan varrella vähän yhtä sun toista, välillä (kanssamatkustajien kauhuksi -ilmeistä päätellen) purin ja tein uudelleen. Alunperin päissä oli vielä pitsireunukset, mutta lopulta purin ne ja muutin hapsuiksi.


Keskiosan pitsi on Knitted Lace of Estonia kirjasta "poollehekiri " ja päädyn raidat tutut edellisessä postauksessa esitellystä huivista. Timanttikuvio syntyi omasta päästä soveltaen. Vähän jäi lyhyeksi, mutta silti - tykkään!

Seuraava pitsineulekirja on tilausstatuksen mukaan lähtenyt tänään Englannista kohti Haukipudasta...

Hullu joulukuu

Huh huh, kylläpä on vierähtänyt aikaa viimeisimmästä päivityksestä. Oli koko blogi jo häipynyt selaimen välimuistista...

Kiirusta on pitänyt ihan kotitarpeiksi ja vähän olis kyllä ollut varaa muillekin lainata. Jos jotain hyviä puolia haetaan, niin eipähän ole ainakaan joulustressi päässyt vaivaamaan. Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa piirtymään tajuntaan, että siihenhän ei ole enää kuin viikko aikaa.

Niin kiire ei onneksi ole ollut, että ei puikkoihin olisi ehtinyt tarttua. Sellaista pientä näpertämistä ja allekirjoittaneelle aika epätyypillisellä tavalla monta työtä kesken yhtäaikaa. Yleensä mulla on työn alla korkeintaan 2-3 neuletta kerrallaan: yksi iso, yksi (läppäri)laukkuun sopiva, yksi sopivan aivoton ja yksi vähän haasteellisempi - edellämainittuja kriteerejä vaihtelevasti sekoittaen.

Ulla 3/08 jo esittelikin Sirja-kämmekkäät.


Oikeastaan noita keltaisia ei ole vasta kuin yksi, eli keskeneräinen sekin. Mustia löytyy sentään molempiin käsiin. Enemmän niitä tulee kyllä rannekkeina käytettyä, jotenkin tuo kämmenen ympärillä oleva osa ahdistaa, jos pitää jotain (näpy, näpy) käsillä tehdä. Ja ulkona pitää olla hanskat. En taida oikein olla kämmekäsihmisiä, mutta tulipahan tehtyä. Siis ainakin melkein kaksi paria.

Lisäksi ravelryn kirjanpito kertoo valmistuneeksi pari joululahjaneuletta ja yhdet sukat. Noro Kureyon Sock, väri S150. Aika hauska lanka.


Ilmeisesti langan rakenne (yksisäikeinen ja epätasainen) aiheutti sen, että lopputulos oli tavanomaista löysempää. 100 grammassa on saman verran metrejä kuin näissä tutummissakin sukkalangoissa (Regia, Opal, Fabel...), mutta samalla puikkokoolla (2,5 mm) ja silmukkamäärällä (60 s) näistä tuli kyllä vähän isot. No ei se mitään, tuskin jäävät kuitenkaan käyttämättä. Ensi kerralla kokeilen kyllä pienempiä puikkoja. Muistaakseni omistan 2 mm sukkapuikot vaikken niitä ole tainnut koskaan mihinkään käyttääkään.

Molemmat edellämainitut menevät kategoriaan "laukkuun mahtuva ja alkuun päästyä suhteellisen aivoton". Se "iso" onkin sitten ollut työn alla jo maaliskuusta lähtien... purin sunnuntai-iltana vielä kerran nappilistan ja korjailin huppua - jokohan kohta sais esitellä jotain valmista? Väliin tosin kiilasi pari muuta jutta tämän kirjan innoittamana...

Auts

Reissussa rähjääntyy, sanotaan. Kierrettyään pari viikkoa pitkin poikin Pohjanmaata mun reissuneule näytti tältä. Onneksi olin kuitenkin kotona onnettomuuden havaitessani eikä itse neuleelle ollut aiheutunut suurta vahinkoa.

Nyt tikuttelen 25 cm leveää huivia 120 cm pyöröpuikolla.

LA Laine ja lahjalapasia x 3

Sarjassamme "Travelling knitter" tai kotimaisittain "neuloja reissussa": terveisiä Etelä-Kaliforniasta. Aivan, en taaskaan ehtinyt nähdä juuri mitään muuta kuin toimiston ja hotellihuoneen. Ensimmäisessä ei saanut kuvata, siispä kuva jälkimmäisestä.



Pitkät lentomatkat sujuivat rattoisasti nukkuen ja neuloen. Kyllä jokaisen kaksivuotiaan "tehosekoittimen" äidin pitäisi silloin tällöin saada tuollainen puolipakollinen istumishetki. :)

Valmista esiteltävää ei ole, sillä unohdin kuvata ryhmiksen hoitajille kiitoslahjaksi tekemäni Target Wave Mittens:it. Kirjailen kuitenkin tännekin reseptin muistiin. Lankana 7 Veljestä ja puikkoina 4 mm pyöröt.

Ensimmäisen parin tein ohjeen mukaan tasona, mutta sauma tuntui jotenkin inhottavan paksulta. Seuraavat kaksi paria tein pyörönä ja lopulta päätin tehdä vielä yhden parin pyörönä. Sitä varten jouduin toisin purkamaan puolet toisesta ensin tehdyistä lapasista jotta sain langan riitämään. (Joo, jämälangat kehissä.) 8 lapasta neulottuani mulla on siis jäljellä 1½. Mitähän niillä tekis?

Yksi lapanen söi 24 g pääväriä ja 8 g kontrastiväriä. Silmukoita oli 40 ja peukussa 14/ 16 (16 oli parempi). Sopivat isohkoon naisen käteen, jopa nahkahanskojen päälle. (Vielä varoituksen sana, että mulla on sit tiukka käsiala eli jos joku meinaa noita silmukkalukuja hyödyntää niin kannattaa varmaan varata ainakin 0,5 mm pienemmät puikot.)

Loppukevennyksenä jotain, joka tarttui matkaan Ravelrystä:

How can you tell that an engineer is extroverted?
* They look at YOUR feet when they’re talking to you…