Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Pitkiin aikoihin en ole muistanut tehdä arviota neulomuksistani ja niiden käyttöasteesta. Otetaanpa tähän väliin kooste itselle tehdyistä kesäneuleista, aloitusjärjestyksessä tällä kertaa.

Kesäkauden avasi Phildarin pitsineuletakki. Ja se valmistui - tai paremminkin viimeistelyityi - hitaasti. Ja on lähes käyttämätön. Liekö kertaakaan ollut päällä. Pistän tähän oikein kuvan muistuttamaan itselleni, että saa kaivaa kaapista päälle.


(Jälleen kerran hämmästyttää oman vaatekaapin yksipuoleinen väritys.)

Muita kesän neuleita ei kaapista sit löydykään. Likapyykkikoria en sentään ala kuvaamaan.

Seuraavana oli vuorossa värikylvetetty t-paita. Tätä on pidetty, joskaan ei ihan hirvittävästi. Paita on venynyt käytössä jonkin verran ja sais olla vähän tiukempi/ kapoisempi. Katsotaan palautuuko pesun jälkeen parempiin mittoihin. Pestyhän tätä on toki värjäysvaiheessa moneenkin kertaan, mutta ei käyttöönoton jälkeen.

Seuraava aloitus oli hamppumekko. Tätä on pidetty, pesty, rakastettu. Ehdottomasti yks tämän kesän suosikkivaatteita. Farkkujen kanssa, legginssien kanssa, ilman, lyhythihaisella t-paidalla, pitkähihaisella t-paidalla, ilman. Näitä lisää?

Väliin kiilasi Kummituskukkahuivi, kun piti saada ohje kirjoitettua Ullaan. Täysin käyttämätön, mutta kenties kunhan kelit viilenevät. Tämähän ei ole mikään varsinainen kesäneule.

Ja entäs sit kukkanen? Aivan ihana. Aivan ihana. Sanoinko jo, että ihana?

Nimihirviöpaitakin päätyi epäilyistä huolimatta käyttövaatteeksi.

Kaikenkaikkiaan siis aika hyvä saldo. Se, mikä oikeasti vähän harmittaa on, että viimekesän neuleet on tänä kesänä jääneet lähes käyttämättä. Mulla taitaa olla näitä liikaa?

(Toiseksi) viimeinen tuomio

Tomtenihan se siinä edellisen postauksen kuvassa tosiaan köllötteli. Tavaallan tämä takki oli ihana, mutta kuitenkin täysin käyttämätön. Hieman iso (painava takki ainaoikein neuletta venyy ihan kiitettävästi), liian kuuma sisälle, ulkokäytössä ei pidä tuulta.


Takin kuivuttua voin todeta, että hihan pituus riittää, eikä tullut liian peltinen - vaikkakin tavoite olikin vähän vähemmän huopunut. Vartalonympärys on hieman nafti, nappeja ei laita oikein mielellään kiinni. Vaikka takki auki tulee muutenkin yleensä juostua, olis kiva tietää, että tarvittaessa sen saa myös kiinni. Harkitsen vielä vetoketjua, se lisäisi kyllä käyttömukavuutta huomattavasti. Tai sit kastelen ja venyttelen vielä kerran. Tai molempia. Tarina jatkuu?

Tämän päivän sää on kuin tehty tälle vaattelle. Kolea ja harmaa. Ilman pinkkiä aluspaitaa ja mustia housuja maastoutuisin lähes täydellisesti tuohon takapihan metsikköön.

Ihana, lämmin.

Ristiinnaulittu

Ristiinnaulittu, mutta toivottasti ei kuitenkaan tuhoon tuomittu. Nakkasin koneeseen 40 pesuun. Odottelee kuvassa kuivumista ja ankaran venyttelyn vaikutusta - vieläkö mahtuu päälle.

Ai niin, nuo tikut on sit päällystetty teipillä. Parin pingotuksen kokemuksella voin sanoa, että toimii: ei tule ruostetahroja ja teipit on pysyneet paikallaan.

Värileikki

Uusi Ulla on pihalla. Tai ei siis pihalla vaan ulkona. Ei kun siis julkaistu. Minä mukana leikkimässä väreillä.

Idea syntyi jo viime syksynä kun lähikauppias oli laittanut Mambot hyllyyn niin kertakaikkiaan herkulliseen järjestykseen etten voinut niitä ohittaa. Ei vaikka 8 mm puikot ja akryyli-sekoite eivät juuri minun normaalivalikoimaani kuulukaan. Tämä elokuun auringossa otettu kuva tarjoilee värihehkua talven pimeydessä otettuja puserokuvia paremmin, valitettavasti ei täydellisesti sekään. Sääli että Novita on päättänyt lakkauttaa Mambon.


Sen verran erikoisesta lankavalinnasta kärsin, että eka yritys meni purkuun ja purkutuomiota odotellessa projekti viivästyi muutamalla kuukaudella. (Eka versio eteni puikoilla niin joutuin, että siitä unohtui vyötärömuotoilut. Hetken aikaa uskottelin itselleni että ei se haittaa ja jatkoin vain menemään. Takakappaleen verran sain sitä tehtyä.)

Tämä kakkosversio on tehty ylhäältä alkaen täysin saumattomasti. Näin paksua lankaa käsitellessä siitä on sekä hyötyä että haittaa: paksuun lankaan tulee paksut saumat, mutta toisaalta hihoja tikutellessa työllä on jo kokoa ja painoa melkoisesti.

Tämä heijastin hihamerkki löytyi samaisesta lähikaupasta kuin langatkin (tosin puoli vuotta myöhemmin). Minusta siinä on jotain ihanan ristiriitaista. Kuvaa mainiosti suhtautumistani väreihin. Rakastan kirkkaita värejä mutta päädyn kuitenkin usein pukeutumaan mustaan.


Koska tämän puseron valmistumisesta on jo toista kuukautta aikaa, kirjoitan tuomioni samointein. Kannatti. Olen yllättäen käyttänyt tätä paljon. Alkuun kyllä epäilytti näin paksun neuleen käyttökelpoisuus, mutta toimii sekä kotikäytössä sisällä että takin alla lasten kanssa ulkoillessa. Keväämmällä luutavasti myös takin korvikkeena kauppareissuilla. Toistaiseksi en ole vielä pessyt, mutta nyt alkais olla aika. Saas nähdä kuinka käy.

Jos jotain tekisin toisin, niin kaulus sais olla vähän korkeampi, mutta puolustuksekseni sanon, että käytin langan viimeistä metriä myöten.

Oih ja voih

Paljon näitä on kolmessa kuukaudessa pidetty, muttei sentään ihan näin paljon. Ensikerralla en kyllä jätä sitä ohutta säiettä kantapään kohdalle. Varsinkin kun mun sukat tahtoo muutenkin mennä rikki juuri tuosta kantapään takaa.

On. Parsittu.

On täällä neulottukin

On täällä neulottukin, mutta viimeviikkoina tämä rouva on opetellut tekmään käsillään myös jotain ihan muuta. Pari iltaa viikosta menee kansalaisopiston kurssilla.

Puikoilla parhaillaan Vaila. Hieman ristiriitaisin tuntein sitä teen, kun en ole varma vastaako lopputulos mielikuvaani. Teinköhän liian pienen? Ohjeen ja mittojen mukaan en, mutta tuo mielikuvani oli ehkä hieman eri eikä tullut tarkistettua niitä mittoja kunnolla. No kohtahan se nähdään meneekö purkuun enemmänkin kuin takakappaleen yläosa.

Joulukuun neulomuksista tarkasteluvuorossa on Sassymetrical. Kuten jo aiemmin arvelin, se oli minulle liian iso, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan. Äitini pelasti onnettoman kuitenkin purkutuomiolta adoptoimalla sen hyvään kotiin. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Tämä oli neulomiskokemuksena hauska, lanka oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja tavanomaisesta valikoimastani poikkeava, lopputuloskin näyttää edelleen hyvältä mun silmään.


Ei ainakaan kaduta eli vastaus on: kannatti.

Joulukuussa valmistui paljon neuleita, siispä kuukausikatsastelu jatkuu.

Otetaan ensimmäisenä tarkasteluun pitsihuivit.

Miralda's Triangular Shawl on ihana ja olen sitä päinvastasista epäilyistä huolimatta käyttänyt muuhunkin kuin mallinuken lämmitykseen. Tietty ihkulangasta tämä olis vielä ihkumpi. Pääsinpähän samalla eroon jämälangasta, että kai se sitten kannatti.

Kapea pitsihuivi taas puolestaan oli hukassa, kunnes viime viikonloppuna sen löysin. Mallinuken kaulasta Adult Tomtenin alta. Että ei siis ole tullut käytettyä kumpaakaan. Tottapuhuen tuosta pitsihuivista en oikein tiedä päätyykökään ikinä käyttöön - vaikka ihana onkin - mutta annetaanpa sille vielä pari kuukautta armonaikaa muuntautua käyttöneuleeksi... se saattaisi olla parempi keväisempänä asusteena kuin näin talvipakkasilla, kun tekee mieli kääriytyä valtaviin lämpimiin huiveihin. Tuomio: odottaa.


Adult tomten on siis myös edelleen käyttämättä. Sen puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että en kyllä kuvitellutkaan sen olevan varsinainen talvineule. Minusta se on takki ja takkia pidetään ulkona. Paitsi talvella toppatakkia. Kevätaurinkoa odotellessa.

Seuraavaksi esittelyyn päässeekin sitten jotain uutta. Puikoilla on käsinkehrättyä silkkivillaa, puoliksi jaappanialaista, puoleksi Takkurannalla tehtyä. Tulossa: pipotrilogian kolmas osa ja kaulanlämmikettä.

Kuukausikatsastus, vol 1

Viimevuoden lopulla monessa blogissa oli katsaus vuoden aikana valmistuneisiin neuleisiin ja arviota niiden onnistumiesta, miettien onko niitä tullut käytettyä. Minäkin miten sitä samaa, mutta en sillä kertaa jaksanut tarttua haasteeseen. Nyt ajattelin kuitenkin aloittaa kuukausikatsastus tai käyttöönottotarkastuksen omaisesti raportoinnin valmistuneista töistä. Tarkoittaa sitä, että noin kuukausi valmistumisen jälkeen esitän arvioni neuleesta: onko tullut käytettyä ja jos ei niin miksi, mitä tekisin toisin jos nyt olisin tekemässä jne. Niin että Kannattiko?

Ensimmäisenä vuorossa raitasukat Noro Kureyon Sockista.


Arvio: kannatti. Sukat on vähän lörpöt, kuten jo valmistumisvaiheessa totesin, mutta olen pitänyt niitä paljon. Kotona, nukkuessa, töissä, kengissä, toisen sukan kanssa ja ilman. Pestykin on. Villasukat nyppäänty kun niitä pitää kenkien kanssa, mutta näissä se ei pahasti näy, ovat sen verran kirjavaiset ja möykkyiset muutenkin. Saavat minut edelleen hyvälle tuulelle.