Suloinen myrkynkeittäjä

Tiedättehän tilanteen, kun saa päähänsä tehdä jämälangoista jotain, ja yhtäkkiä niitä ei olekaan tarpeeksi, tai ainakaan tarpeeksi samaa vahvuutta ja oikeita värejä? Työn alla on peitto jämä- ja varastolangoista, kaksinkertaista ohutta sukkalankaa tai yksinkertaista worsted-paksuista. Siihen väliin jää joukko lankoja, jotka ovat yksinkertaisena liian ohuita ja kaksinkertaisena liian paksuja. Kyllä, myönnän olevani hieman rajoittunut noiden eri vahvuisten lankojen sotkemisessa.

Vahvuuksille on vaikeampi tehdä mitään, mutta väriongelmaan olen kehitellyt ratkaisuja: Jaquardin heikkohappovärit. Pari ekaa satsia on värjätty jo pari viikkoa sitten, viimeisin eilen. Ja sitä keitellessä soi päässä tuo Mariskan Suloinen myrkynkeittäjä.

Ensin keittelin vihreät. Vasemmalla pohjana luonnonvalkoinen 100% superwash villalanka, oikealla kaurapuuronvärinen vahvistettu sukkalanka.

Seuraavan satsin kohdalla tuli vähän liioiteltua värimäärän kanssa, kun nuo vihreät jäivät vähän toivottua kirkkaammaksi. Keskimmäisen pohja on valkaistu sukkalanka, vasemmanpuoleisen vaalea ruskea ja oikeanpuoleisen punainen 100% villa.

Tämä viimeinenkin satsi on tosiaan yhdestä padasta. Pohjalankojen värit vasemmalta alkaen: oranssi, punainen ja valkoinen. Näihin olen todella tyytyväinen ja sormia syyhyttäisi päästä jatkamaan kokeiluja.

Varastossa olis yhdet puserolangat (300 g + 300 g), joiden väri ei ole ihan nappi. Uskaltaisikohan...?

Enemmän tai vähemmän tähdellistä asiaa

Bollywoodhousut on vyötärökuminauhaa ja vyönsolkea vaille valmiit. Ne on vielä kaupassa. Hirvittävässä neuletyhjiössäni olen selaillut ohjeita, kerinyt vyyhtikaupalla lankaa, tikutellut varmaan pussillisen mallitilkkuja ja lopulta sorruin näpertelyyn.

Malliin törmäsin - kuinkas muutenkaan - Ravelryssä. Kantaa nimeä Stjärna ja suunnittelija on Karolina Eckerdal.

Lankana käytin 2 säikeistä villaa, joko Virtain Villan 2-säikeistä tai sit ILO-lankaa. Ei voi ihminen enää tietää. Noita mulla on kuitenkin ollut ja jompaa kumpaa oli keränen jäljellä. 3 mm sukkapuikoilla tikuteltu, tähden koko on n. 10 cm.

Onhan ne omalla tavallaan kauniita. Mutta silti: ärsyttävää näpertelyä. Olen paljon enemmän kilometritolkulla sileää oikeaa tyyppi. Ja kuten ensimmäisestä kappaleesta voi päätellä kärsin - toisin kuin moni kanssaneulojani - aloittamisen vaikeudesta. Pieni nopeasti valmistuva työ tarkoittaa, että täyty kohta taas aloittaa uusi.

Multi-purpose project: tiskirätti

Neulotussa tiskirätissä on monia hyviä puolia. Sitä voi käyttää

a) Jämäkerien tuhoamiseen. (Tosin yhteen menee lankaa sen verran vähän, että pelkästään kuvassa olevan pikkuruisen kasan tuhoamiseksi tarvittais toistakymmentä rättiä ...)

b) Mallitilkkuna, siis erilaisten mallineuleiden kokeilemiseen. (Tämä taitaa muuten olla se oikea siihen mun peittoon.)

c) tiskirättinä...

Tosin jokut läsnäolleet epäilivät tänään, että saishan niitä kaupastakin.

Kilpikonna

Jos pikkusisko saa kerta hepan, pitäähän isoveljenkin  saada jotain. Yhdessä surffailtiin Ravelryssä ja valinta oli selvä: Sheldon. Kuvat on sit kaikki pojan (7v) itsensä ottamia.

Lanka Vuorelman Vetoa (vaaleampi, n. 30 g) ja Novitan Nallea (tummempi n. 20 g), täytteenä vanu. Työkaluina 3 mm puikot ja virkkuukoukku. Pituutta pikkukaverilla on n. 25 cm.

Matkalla kylpyn?

Kiva että tällaiset pehmoturtletkin kelpaa eikä kaikkien tarvi olla jotain huutavia ja räyhääviä teini-ikäisiä mutantti ninja sellaisia.

Heppahommia

Kuopukseni, heppatyttö on ratsastellut ties millä luudanvarsilla ja pölyhuiskilla, selvästikin keppihevosen tarve siis. Lelulikkeessä katselin kauniita kiiltäväturkkisia hepoja, mutta jostain syystä ei iskenyt, jotenkin niin teollisen oloisia.

Pohjana perussukka Novitan Woolista, ainoana poikkeuksena eri suuntaan kulkevat kiilakavennukset. Puikot 3 mm ja menekki tasan 50 g. Harja Opalin 6-fach Hundertwasseria (jämät näistä sukista) ja täytteenä vanua.

 

Äiti ja tytär onnesta soikeina.

Huomenna isoveljen uusi lemmikki.

Silkkivillasetti

Nyt olis siis esittelyvuorossa se edellisessä postauksessa mainostettu silkkivilla. Tältä se näytti kerällä.


Jälkimmäisen kuidut on ostettu Juulilta. Aivan ihanaa! Valitettavasti tätä herkkua ei ollut tarjolla enempää. Vähän oli hankaluuksia pitää tasavahvuisena, meinasi väkisin tulla liian ohutta. Neuloessa sitten pätkinkin lankaa moneen kertaan ja neuloin niitä ohuimpia kohtia kaksinkertaisena. Lopputulos on kuitenkin yllättävän tasaisen oloinen. Olen aiemmin kehräillyt enimmäkseen ohuempaa säiettä, joita olen sit kertaillut 2 tai 3 säikeiseksi. Tämä yksisäikeinen oli kuitenkin ihan hauska tuttavuus ja sitä pitänee jatkossa harjoitella lisää.

Sitten vain neulomaan vuorotellen 2 krs raitoina. Ensin pipo ja lopuista langoista kauluri. Joka on siis ihan vaan suora putki.

Ja vielä toinenkin kuva kun en osannut päättää kumman pistäisin.

Lopuksi vielä tammikuun pipotrio yhteispotretissa. Nyt ei pitäis päätä palella. Mikä on sinun suosikkisi?

LA Laine ja lahjalapasia x 3

Sarjassamme "Travelling knitter" tai kotimaisittain "neuloja reissussa": terveisiä Etelä-Kaliforniasta. Aivan, en taaskaan ehtinyt nähdä juuri mitään muuta kuin toimiston ja hotellihuoneen. Ensimmäisessä ei saanut kuvata, siispä kuva jälkimmäisestä.



Pitkät lentomatkat sujuivat rattoisasti nukkuen ja neuloen. Kyllä jokaisen kaksivuotiaan "tehosekoittimen" äidin pitäisi silloin tällöin saada tuollainen puolipakollinen istumishetki. :)

Valmista esiteltävää ei ole, sillä unohdin kuvata ryhmiksen hoitajille kiitoslahjaksi tekemäni Target Wave Mittens:it. Kirjailen kuitenkin tännekin reseptin muistiin. Lankana 7 Veljestä ja puikkoina 4 mm pyöröt.

Ensimmäisen parin tein ohjeen mukaan tasona, mutta sauma tuntui jotenkin inhottavan paksulta. Seuraavat kaksi paria tein pyörönä ja lopulta päätin tehdä vielä yhden parin pyörönä. Sitä varten jouduin toisin purkamaan puolet toisesta ensin tehdyistä lapasista jotta sain langan riitämään. (Joo, jämälangat kehissä.) 8 lapasta neulottuani mulla on siis jäljellä 1½. Mitähän niillä tekis?

Yksi lapanen söi 24 g pääväriä ja 8 g kontrastiväriä. Silmukoita oli 40 ja peukussa 14/ 16 (16 oli parempi). Sopivat isohkoon naisen käteen, jopa nahkahanskojen päälle. (Vielä varoituksen sana, että mulla on sit tiukka käsiala eli jos joku meinaa noita silmukkalukuja hyödyntää niin kannattaa varmaan varata ainakin 0,5 mm pienemmät puikot.)

Loppukevennyksenä jotain, joka tarttui matkaan Ravelrystä:

How can you tell that an engineer is extroverted?
* They look at YOUR feet when they’re talking to you…

Viikonloppukuulumisia

Mitä tekee vaimo, kun mies otta lapset ja lähtee viikonlopuksi mummolaan?

- Omplee keittiön verhot.
- Kuvaa valmistuneita neuleita.
- Tekee hameen. (Moda 5/2007)

Tekee toisen. (Ottobre design Woman 5/2007)
- Neuloo mallitilkkuja. Pesee ne vahingossa 40 sijaan 60:ssä. Heittää soppaan mukaan kangastilkkuja kaapin kätköistä jä ompelee niistä laukun. (Kaavat http://www.ottobredesign.com/)



- Jättää bloggauksen kesken ja unohtaa sen reiluksi viikoksi...

Tämä keltainen oli sitä SNY:n haastelankaa. Tälläerää näyttäis nyt siltä, että lankaa en tarvi lisää, mutta jonkilaisen ohjeen tuohon laukkuun voisin kyllä naputella. (Siitä tuli hauska, joskaan en tiedä mitä sillä tekisin.)

Dream-ish

Teki mieli kokeilla tuollaista ylisuurta pipoa ja jämälankakorista löytyi Mark & Kattens Dreamia (Tästä puserosta). Ihanan pehmeä tästä ainakin tuli! Punaisen asemesta laitoinkin raidan violettia Kamenaa (kaksinkertaisena).

Aloitettu 112 silmukalla, resorin jälkeen lisätty 14 s -> 126 s. Uudelleen jos tekisin, niin käyttäisn jotain 96 -> 120 s. Onneksi tuota harjoittelumateriaalia riittää...