Perinnesukkaa

Suuren sukkahaasteen maaliskuun tekniikkahaasteena haettiin perinnesukkaa. Tällä kertaa jätin Ryysyrannan Joosepin harmaat pässinpökkimät ja mummun seiskaveikkasukat väliin ja suuntasin merta edemmäs kalaan. Kierreraitaa ja kirjoneulekuvioita on käsittääkseni jonkin verran käytetty myös Suomessa, mutta ainakin minä miellän nämä enemmän Virolaiseksi neuleperinteeksi.

Kuvaa klikkaamalla Ravelryn projektisivulle

Esikuvana näihin sukkiin toimi Merike's socks Nancy Bushin Folk Socks kirjasta. Muokkasin kuitenkin mallin enemmän omaan makuuni sopivaksi: pidempi varsi, kirjoneulekuvion muokkaus paremmin uusiin mittasuhteisiin sopivaksi, ranskalainen kantapää ja niin edelleen.

Kierreraita oli minulle uusi tekniikka, uusi siis siinä mielessä, että en ole sitä mihinkään mallitilkkua enempää ennen käyttänyt. Muutamasta suomalaisesta lähteestä olen nähnyt kierreraitaa käytettävän niin, että lankajuoksut menevät peräkkäisillä kerroksilla aina samaan suuntaan (esimerkkinä Tuuteri-lapaset Ullasta). Nuolikuvio syntyy kun neulotaan peräkkäiset kerrokset vaihtamalla lankojen kiertosuuntaa

Ravelryssä Kahelit KALit ryhmässä pyörivän suuren sukkahaasteen helmikuun tekniikkahaasteena oli neuloa sukat, joihin tulee helmiä.

Alunperin tarkoituksenani oli neuloa Franconian Beadwork sukat, mutta materiaalivalintani ei etukäteiskokeiluista huolimatta osunut ihan nappiin.

Kyllähän siitä erottaa, että helmiä on, mutta kaunis kuvio kyllä hukkuu taustaan. Ei siis millään muotoa vaivan arvoinen. Purkuun meni.

Alunperin hankin kolmenlaisia helmiä, kun en ollut varma mitä haluaisin. Ensimmäisen mönkään menneen yrityksen jälkeen päätin pistää kaikki kolme samaan työhön. Syntyi tällaista jälkeä:

Ensimmäistä kertaa neuloin helmiä niin, että helmet laitettiin lankaan etukäteen. Pikkuruisten helmien (9/0 ja 10/0) pujottelu virkkuukoukulla olisikin ollut aivan mahdotonta, jopa tarpeeksi pienisilmäisen neulan löytäminen oli haastavaa. Onneksi varastosta löytyi helmeilyyn tarkoitettu neula. Milloin - ja mihin tarkoitukseen - lienen hankkinut, avaamattomassa paketissa kuitenkin oli.

Ensin laitettiin ompelulanka kaksin kerroin neulansilmään, niin että siitä jäi pieni lenkki, josta varsinainen sukkalanka pujotettiin läpi. Helmet neulaan, siitä ompelulangan kautta sukkalangalle. Muutaman helmen jouduin hylkäämään, kun ei kertakaikkiaan suostunut siirtymään kaksinkertaiseen sukkalankaan. Helmiä piti tietysti pujotella oikea määrä ja oikeassa järjestyksessä, jotta kuvion sai neulottua oikein. Ikävimpänä koin silti sen, että koko helmipötköä piti neuloessa liuttaa langassa pois edestä. Osa helmistä oli edelleen niin tiukkoja, että pötkö ei aina likunut kovin kevyesti, vaan piti siirtää pienissä osissa.

Hauska tätä oli kuitenkin tehdä ja lopputuloskin aika veikeä.

Vielä yksi huomio noista helmistä. Violetit helmet olivat selvästi korkeampia kuin harmaat ja punaiset. Ne olivat liian korkeita asettuakseen kauniisti päällekäin ja siitä syystä niillä tehdyt pystysuorat linjat kiemurtelevat.  Mutta kuten kuvasta näkyy, sukan varsi on mulla kuitenkin pääsääntöisesti makkaralla eli sinne uppoaa ja unohtuu pikku kiemurtelut.

Lempisukat

Onhan tämä tavallaan vähän noloa, mutta ei sille mitään voi, nää nyt vaan on mun uudet lempisukat.

Sellaiset tavalliset sukat, joita ei tarvi sääliä eikä säästellä, mutta omalla tavallaan oikein hyväntuuliset. Mulla taitaa olla joku juttu noiden raitojen kanssa, en tunnu saavan niistä millään tarpeeksi.

 

Neuloutuivatkin melkein itsekseen. Lauantaina aloitin ja maanantaille jäi enää muutama sentti jäkimmäistä sukkaa.