Vappuaamuna

Tähän väliin rohkea veto kuvata omaa meikitöntä naamaansa Vappuaamuna. Onneksi on tullut opiskeluaikoina juhlittua Vappua sen verran perusteellisesti, että nykyään voi jo hyvillä mielin ottaa vähän rauhallisemmin.

Malli: Viajante (Martina Behm)
Lanka: Wollmeise Lace-Garn / Dunkle Kirche

Perinnesukkaa

Suuren sukkahaasteen maaliskuun tekniikkahaasteena haettiin perinnesukkaa. Tällä kertaa jätin Ryysyrannan Joosepin harmaat pässinpökkimät ja mummun seiskaveikkasukat väliin ja suuntasin merta edemmäs kalaan. Kierreraitaa ja kirjoneulekuvioita on käsittääkseni jonkin verran käytetty myös Suomessa, mutta ainakin minä miellän nämä enemmän Virolaiseksi neuleperinteeksi.

Kuvaa klikkaamalla Ravelryn projektisivulle

Esikuvana näihin sukkiin toimi Merike's socks Nancy Bushin Folk Socks kirjasta. Muokkasin kuitenkin mallin enemmän omaan makuuni sopivaksi: pidempi varsi, kirjoneulekuvion muokkaus paremmin uusiin mittasuhteisiin sopivaksi, ranskalainen kantapää ja niin edelleen.

Kierreraita oli minulle uusi tekniikka, uusi siis siinä mielessä, että en ole sitä mihinkään mallitilkkua enempää ennen käyttänyt. Muutamasta suomalaisesta lähteestä olen nähnyt kierreraitaa käytettävän niin, että lankajuoksut menevät peräkkäisillä kerroksilla aina samaan suuntaan (esimerkkinä Tuuteri-lapaset Ullasta). Nuolikuvio syntyy kun neulotaan peräkkäiset kerrokset vaihtamalla lankojen kiertosuuntaa

Ravelryssä Kahelit KALit ryhmässä pyörivän suuren sukkahaasteen helmikuun tekniikkahaasteena oli neuloa sukat, joihin tulee helmiä.

Alunperin tarkoituksenani oli neuloa Franconian Beadwork sukat, mutta materiaalivalintani ei etukäteiskokeiluista huolimatta osunut ihan nappiin.

Kyllähän siitä erottaa, että helmiä on, mutta kaunis kuvio kyllä hukkuu taustaan. Ei siis millään muotoa vaivan arvoinen. Purkuun meni.

Alunperin hankin kolmenlaisia helmiä, kun en ollut varma mitä haluaisin. Ensimmäisen mönkään menneen yrityksen jälkeen päätin pistää kaikki kolme samaan työhön. Syntyi tällaista jälkeä:

Ensimmäistä kertaa neuloin helmiä niin, että helmet laitettiin lankaan etukäteen. Pikkuruisten helmien (9/0 ja 10/0) pujottelu virkkuukoukulla olisikin ollut aivan mahdotonta, jopa tarpeeksi pienisilmäisen neulan löytäminen oli haastavaa. Onneksi varastosta löytyi helmeilyyn tarkoitettu neula. Milloin - ja mihin tarkoitukseen - lienen hankkinut, avaamattomassa paketissa kuitenkin oli.

Ensin laitettiin ompelulanka kaksin kerroin neulansilmään, niin että siitä jäi pieni lenkki, josta varsinainen sukkalanka pujotettiin läpi. Helmet neulaan, siitä ompelulangan kautta sukkalangalle. Muutaman helmen jouduin hylkäämään, kun ei kertakaikkiaan suostunut siirtymään kaksinkertaiseen sukkalankaan. Helmiä piti tietysti pujotella oikea määrä ja oikeassa järjestyksessä, jotta kuvion sai neulottua oikein. Ikävimpänä koin silti sen, että koko helmipötköä piti neuloessa liuttaa langassa pois edestä. Osa helmistä oli edelleen niin tiukkoja, että pötkö ei aina likunut kovin kevyesti, vaan piti siirtää pienissä osissa.

Hauska tätä oli kuitenkin tehdä ja lopputuloskin aika veikeä.

Vielä yksi huomio noista helmistä. Violetit helmet olivat selvästi korkeampia kuin harmaat ja punaiset. Ne olivat liian korkeita asettuakseen kauniisti päällekäin ja siitä syystä niillä tehdyt pystysuorat linjat kiemurtelevat.  Mutta kuten kuvasta näkyy, sukan varsi on mulla kuitenkin pääsääntöisesti makkaralla eli sinne uppoaa ja unohtuu pikku kiemurtelut.

Asusteita

Viimeaikoina puikoilta on tipahdellut asusteita.

Huivi käsinkehrätystä suomenlammas-silkistä. Siis tuo violetti noissa kahdessa eka kuvassa. Ensimmäisessä kaverina Rikke-pipo käsinkehrättyä merinoa Lanitium ex Machinalta. Pituutta Rikellä on vähän vähemmän kuin ohjeessa.

Toinen pipo on Rowanin felted tweediä. Malli syntyi vähän vahingossa, kun piirtelin tuota kuviota ihan muuta käyttötarkoitusta varten. Tässä kuvassa näkyy hyvin, että tuo styroks-pää on pienempi kuin omani. Pitäis laittaa sille vaikka peruukki päähän, niin näyttäis pipot kuvissa enemmän samanlaisilta kuin omassa päässä. Tästä piposta mun tekis mieli tehdä vielä toinen kappale, johon vois vähän hioa noita teknisiä yksityiskohtia. Mutta mitä ihmettä tekisin kahdella samanlaisella pipolla?! Tietysti jos pohjavärin vaihtaa toiseksi se on jo ihan eri pipo.

Ja vielä yksi kauluri. Tunnistitteko langan alkuperän?

Lempisukat

Onhan tämä tavallaan vähän noloa, mutta ei sille mitään voi, nää nyt vaan on mun uudet lempisukat.

Sellaiset tavalliset sukat, joita ei tarvi sääliä eikä säästellä, mutta omalla tavallaan oikein hyväntuuliset. Mulla taitaa olla joku juttu noiden raitojen kanssa, en tunnu saavan niistä millään tarpeeksi.

 

Neuloutuivatkin melkein itsekseen. Lauantaina aloitin ja maanantaille jäi enää muutama sentti jäkimmäistä sukkaa.

Sata salamaa

Joskus ei voi kuin ihmetellä. Ensin sitä tikuttelee ohuesta sukkalangasta 2,25 mm puikoilla upeat kirjoneulesukat. Joo, ihan kivat, ronsujakin. Ei edes huvita blogata. Ja sit iskee jostain takavasemmalta kuin sata salamaa - raitasukat seiskaveikasta. (Paitsi että oikeasti ne ei ole seiskaveikkaa vaan Jannea.) Tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle kuinka hienot sukat sitä onkaan neulonut. Ei ole hommassa päätä eikä häntää, ei. Raitasukat odottaa vielä kuvaamista, mutta sitä erinomaisuutta odotellessa ne ronsut.

Ihan itse

Mun tekis mieli laittaa ainakin kakskymmentä kuvaa tästä paidasta, mä niin tykkään siitä. Koitan kuitenkin hillitä mieleni ja rajoittaa kuvien määrää. Päättömiä kuvia, kun - köh - joku ei viitsinyt vapaapäivänä kammata tukkaansa...

Malli on omaa hengentuotosta ja langat on itse kehrätty. Ainoa mistä en voi ottaa täyttä kunniaa on noi värjätyt osuudet: värjäyksestä vastaa Three Waters Farm. (Siellä on taas muuten kauppa pullollaan ihanuuksia - ei suositella sortumisherkille.) Tumma väri on luonnonväristä corridealea, värjätyissä pohjana BFL.

Lämmin, mukava.

Täydellinen mukavuuspaita talvipakkasille.

Haluaisin tehdä näitä lisää. Kokeilla ostolankoja (esim. Kureyon + Cascade 220), kehrätä raitalangat niin, että hihoihin tulis myös kapeampia raitoja, laittaa itseraidottuvien tilalle yksiväriset.

Kummitytölle

Viime lauantaina oli pienen kummityttömme kastepäivä. Lahjaksi lapselle meni suomalaista käsityötä, sekä itsetehtyä, että muualta hankittua.

Ensimmäinen ajatus kun kummiksi pyydettiin oli, että täytyy alkaa neulomaan peittoa! Sen jälkee kuulutin perään hieman reality checkiä, en millään ehtisi kaikkien muiden keskeneräisten lomassa peiton tekoon, eikä sopivia lankojakaan löytyisi varastosta. Tampereen messuilta ostin kuitenkin bambu-puuvillaa vauvan peitto mielessäni. Ajattelin, että josko vaikka sit joululahjaksi, tai ihan muuten vaan vähän myöhemmin, vaikka sitten ensi kesänä kunhan tulevat taas Suomeen.

Yllätin kuitenkin itseni ja tikuttelin tämän peiton kasaan kahdeksassa päivässä, vaikka vietin perinteisesti viikon tehokkaimman neulontaillan eli perjantain pikkujouluissa. Niinpä peitto sujahtikin ristiäispakettiin. Toivottavsti tällainen vähän kevyempi peitto sopii Kalifornian lämpöolosuhteisiin.

Kaula ja hartiat

Tänään olen oppinut mm. sen, että jos haluaa kuvata kaulan ja hartioiden lämmitintä, on eduksi, jos kuvattavalla on kaula ja hartiat. Vähän kehnonlaisesti istuu vaatetorson päällä.

Itselle taas olisi ehkä kannattanut pukea jotain vähän fiksumpaa sen härpäkkeen alle, kenties kammata tukka ja naamaakin vähän pakkeloida. No, sen mitä ei saa rajauksella kuvasta ulos voi onneksi paikata fotoshoppaamalla.

Malli on Cloos, Norah Gaughanin käsialaa ja Berrocon ilmaisohjeita. Lankana hyvän aikaa kaapissa marinoitunut, vaihdosta saatu Mondial Le Perle Alpaca. Lanka on ihanan pehmeää, mutta ehkä sittenkin vähän jämäkämpi lanka olisi ollut paikallaan pitämään kauluksen ryhdikkäämpänä.

Anna

Pitäkäähän tuolista kiinni. Seuraa meinaan käsityöpostaus.

Tämä malli iski niin lujaa, että oli pakko saada heti puikoille. Tilasin kirjan ja lankavalinta perustui puhtaasti mitä sattui ensimmäisenä käteen -menetelmään. Näinkin suuritöiseen pipoon olisi toki voinut valita enemmän oman väriset langat. No, olen kuitenkin pitänyt pipoa päässä, värivalinnasta huolimatta. Varsinkin näin vaalea puoli päälle päin se on kuitenkin aika neutraali. Vähän kyllä himottaisi toistaa harjoitus esimerkiksi jollain harmaa-violetti yhdistelmällä.

Pipo on neulottu onteloneuleena ja on kaksipuoleinen, kääntöpuolella värit ovat peilikuvana. Minun lankavalintani oli aavistuksen paksu tähän malliin, mutta piposta tuli lopulta ihan sopivan kokoinen. Ei pannumyssy, kuten matkan varrella vahvasti epäilin. Mallikuviin verrattuna kuitenkin selvästi isompi.

Talven varalle

Viime viikonloppuna tekaisin tyttärelle uuden pipon talven varalle.(Tarkempia speksejä Ravelrystä kuvaa klikkaamalla.)

Kirjautuessani sisään blogiin jäin tutkimaan tilastoja kävijämääristä, liikenteen lähteistä yms. (näköjään täällä joku käy vaikkei päivitäkään). Top 5 postausten joukosta (viimeisen viikon ajalta) löytyi useampikin vuodelta 2008. Piti käydä niitä itsekin niitä tutkimassa. Kylläpä ovatkin lapset kasvaneet! Koko perheen voimin niitä kuvia ihmeteltiin ja ihasteltiin.

Laitetaan näiden ihmettelyiden innoittamana vielä naamakuvakin tyttärestä, niin saa neljän vuoden päästä taas ihmetellä kuinka aika kuluu ja lapset kasvaa.

Raiun

Eilen vietettiin KIP päivää oululaisittain, alkuun "Knit In Patio" ja ilman viiletessä jatkettiin sisätiloissa "Knit In Pub".

Uusi kesätakkini valmistui juuri sopivasti ja osoittautui oikein päteväksi vaatteeksi niin terassille kuin kotimatkallekin. Lämmittää ja suojaa kivasti olematta kuitenkaan kuuma. Tämä vaate ei varmasti jää kaappiin. Jos jotain miinusta haetaan, niin hyttyset söivät kovin helposti harvan neuloksen läpi.

Lisäksi olen lapsellisen innostunut näistä kuvista. Varokaa vaan ystävät, saatan lainata teitä kuvauspuuhiin toistekin!

雷雲 | RAIUN Japanese (Romanji) for (n) thunder cloud. Pron. “ray-UHN.”

Unelmanpehmeä kietoutumishuivi

Jos normikokoinen parisänky ei tahdo riittää pingoittamiseen, voisiko päätellä, että tuli ehkä vähän liioiteltua sen huivin koon kanssa? Niin tai näin, mutta tämä on Ihana. Lanka on käsin kehrättyä Polwarthia (Southern Cross Fibers, "Wombat"), malli Cardiff uusimmasta Ullasta. Samaan aikaan viltti ja unelmanpehmeä kietoutumishuivi, lämmin mutta kevyt. Siipiväli yli 2 metriä, korkeuttakin metrin verran, painoa 180 g.

Raitapaita

Raitapaita ulkoilutettiin tänään KIP:in (Knit In Public) merkeissä sekä Haukiputaalla että Oulussa.

Sellainen laatikko.

Tylsä puhelinpalaveri

Tylsä puhelinpalaveri. Kokeilin toimisko läppärin kamera neulekuvaukseen.

Ei ehkä vielä kannata laittaa kameraa myyntiin.

Palmikoitua kainuunharmasta

Minulle jo vähän huomauteltiin tuossa männäviikolla, ettei ole blogi juuri päivittynyt. No eipä niin, vaan koitetaanpa hieman korjata tilannetta. Valmiita neuleita olis kyllä esiteltävänä useammankin postauksen verran.

Joulukuussa käväistiin retkellä Kehräämo Christiinassa ja ostin sieltä itselleni puserolangat. Alkuperäinen ajatus oli sellainen muhkea ylisuuri villis. N. 40 senttiä sellaista neulottuani vaihdoin suunnitelman: eli purkuun ja alusta uusiksi. Kuten ensimmäinenkin yritys, tämäkin on neulottu pyörönä helmasta ylöspäin.

Palmikkokuvio on napattu Norah Gaughanin Cabled Swing Cardi takista. Olen sovitellut sitä moneen neuleeseen, mutta aiemmin ei oikein ole tärpännyt. Pari kertaa lanka on vaan ollut liian ohutta, palmikosta tuli liian pieni. Tämä oli vähän liiankin paksua ja tästä lopullisesta versiosta jäikin ne reunapalmikot pois.

Aivan ensimmäinen suunnitelma taisi olla "tilaan kilon kainuunharmsta ja kehrään puserolangat". Tämä suunnitelma haudattiin kesällä kaikessa hiljaisuudessa (oi järjen riemuvoitto) ja lähdettiin etsimään sopivaa lankaa. Useampaa laatua kävi puikoilla, mutta tämä kainuunharmas karstalanka oli niin lähellä alkuperäistä ajatusta käsinkehrätystä, että siihen oli ihan pakko tarttua. Minun mittapuullani hurjan paksua, neulottu 5,5 mm puikoilla tiheys 15 s / 10cm.

Tämän neuleen kanssa tuli tehtyä aika monta neulo-pura-neulo kierrosta. Kun on paksu lanka = nopea neuloa, ei tarvitse suunnitella kun voi neuloa uusiksi? Hihat olis saaneet olla yläosastaan kapeammat, kun tuo vartalo-osakin on noin tyköistuva. Kaarrokkeen osuus oli vähän haastava neulottava, kun hihasilmukoita meinasi olla liikaa vartalosilmukoihin verrattuna. Raglansaumat ovat vieläkin hieman keskempänä mitä haluaisin. Mutta tällä mennään. Ja tykkään.Katsotaan nyt sit tuleeko näin lämmintä paitaa koskaan pidettyä.

Samaparieriparisukat

Poika tahtoi sukat, valitsi itse värit. Äidin ehdottama malli otettiin riemulla vastaan: samaparieriparisukat!

Nappivalinta lapselle, joka tykkää käyttää eriparisukkia. Lankana Regiaa (keltainen) ja Cascaden Heritagea (turkoosi).

Ja bonuksena mallissa tarpeeksi haastetta äidille.

Nämä sukat aloitetaan kantapäästä. Ensimmäisen kantapään tein varmaan kolme kertaa ennenkuin silmukkaluvut täsmäsivät kantapään jälkeen. Ei ehkä ollut hyvä idea aloittaa leffaa katesellessa. :D No toisen sukan kantapää menikin sit jo ilman ohjetta kun oli hyvin harjoiteltu ja sisäistetty.

Alkuperäistä mallia muokkasin sen verran, että lisäsin spiraalit kantapään lisäksi myös päkiälle ja varteen.

Terra

(Köh. Kuten kuvista voi päätellä , nämä kuvat eivät ole ihan tuoreita...)

Huivi sen sijaan on aivan ihana, harteilla nytkin. Tämä on ensimmäinen kolmiohuivi, johon olen varauksettomasti ihastunut ja tyytyväinen. Sopivan kokoinen, lämmittää sohvan nurkassa tai keittiöjakkarallla läppärin ääressä kököttäessä juuri sopivasti. On helppo heittää hartioille, kietoa tiukemmin, avata tai ottaa pois lämmitystarpeen mukaan.

Malli on Jared Floodin Terra. Lanka käsinkehrättyä corriedalea (Ashford Corriedale plum duff,  Wollincehnilta). Lankaa meni huiviin n. 425 g / 640 m. 5,5 mm puikoilla neuloin.

Laiminlyöty blogiparkani

Tekis mieli selitellä, mutta kun en kenellekään ole selityksiä velkaa. En edes itselleni.

Mutta kyllä, se valmistui!

En kyllä vieläkään ole tästä ihan vakuuttunut. Vaan kun sivusaumat on saksittu ja saumuroitu, ei sitä purkaakaan voi.

Suomalaisen rokkarin sanoin: "Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen." Halusin ihan sellaisen tavallisen simppelin neuleen. Sitä tämä kyllä on. Lukuunottamtta ehkä langan kirjavuutta - jota en kyllä ihan täysin ole sulattanut. Tykkäisin enemmän yksivärisestä. Että saa muistuttaa kun seuraavan kerran hipellän tai vilkuilen sillä silmällä Wollmeisen lankoja. Juuri nyt käyn itseni kanssa keskustelua Malabrigon worstedista, onko sekin kirjavaa?

Frankie

Mihin hävisi kesäkuu? Ja melkein heinäkuukin? Kesäkuusta ja heinäkuun alusta voi varmaan yksinkertaisesti  todeta, että työt haittaa harrastuksia. Ensimmäisen lomaviikon vietin ilman neuletta, ilman nettiä ja nyt olen muutaman päivän koittanut pyykin pesun lomassa ottaa vahinkoa takaisin. Ideoita kuulkaas pursuilee ovista ja ikkunoista. Pitäis varmaan tehdä niistä ihan oma postaus. Nauttia ideoista sillä tavalla, kun en millään ehdi kaikkea kuitenkaan toteuttamaan.

Jotain valmistunuttakin täällä on sentään esiteltävänä.

Malli: Frankie (Kim Hargreaves)
Lanka: BC Garn soft silk, 365 g
Puikot: 3 mm ja 2,5 mm

Tykkään tastä(kin) ihan valtavasti. Silkki ei kuulu varsinaisesti suosikkimateriaaleihini, mutta tämä lanka oli kyllä kiva tuttavuus. Käyttökokemusta ei tosin ole vasta kuin muutaman kerran verran.