Seuraavaksi

Outi kysyi kommentissaan, että mitä seuraavaksi. No sitä seuraavaksi, että nyt se on liian leveä. Pesussa kävi just niinkuin pyöreälle (monisäikeiselle) superwashlangalle tuppaa käymään: venähti. Tai jos kauniimmin sanotaan, niin rentoutui ja kasvoi pesussa. Hihoihin tuli juuri sopivasti lisää mittaa, helma on liian leveä.

Ois tuon leveysongelman voinut kyllä huomata jo kahdessa edellisessä yrityksessä, mutta kun en ilmeisesti vaan halunnut sitä myöntää. Kesällä oli vähän turvonnut olo ja tuli varattua vähän liikaa kasvunvaraa tuohon helman. Pah. Säkki. Muotoiltu, mutta silti säkki.

Valokuvaan sen sais vielä asettumaan kauniisti, mutta kun ei tunnu päällä kivalta. Mitäpä sitä ihminen sellaisella villapaidalla tekisi. Nyt harkitaan steekkaanko vai puranko.

Mielenmuutoksia

Vielä viikko sitten tässä oli karmea mörvelö, kaikkien aikojen tyhmin villapaita, jossa ei ollut mitään muuta hyvää kuin istuva hartialinja.

Nyt siinä on taas lupaava tapaus. Purin 7 senttiä helmasta ja aloin neuloa sitä uudelleen. Yhtäkkiä lankakaan ei enää ole euroopan ruminta ja sitä on ihan miellyttävä neuloa. Tyhjä pää pursuaa taas ideoita. Pähkäily purkamisen ja roskiin heittämisen välillä vaihtui valinnan vaikeuteen toinen toistaan mielenkiintoisempien ideoiden välillä.

Tuo keltainen on vielä harkinnassa.

Ja mikä siinä 7 cm oli sit vikana? Mittasuhteet. Ristiriita neuleen ja vartaloni välillä.

Isohko mallitilkku

Mittailin kyllä matkan varrella, kun epäilin liian pieneksi, venyttelin ja yritin vakuutella itselleni, että on se hyvä. Vaan kun ei ole. Kainaloiden kohdalla huomasin, että kappale todellakin on 10 silmukkaa liian kapea. Siis 10 silmukkaa vähemmän, mitä olin alunperin laskenut. Ja alusta asti, koko matkan.

Yritän ajatella positiivisesti. Mieluummin iso mallitilkku kuin epäonnistunut kappale. Onneksi vain etukappale, eikä koko vartalo-osa pyörönä. Onneksi älysin sentään nyt, eikä sit kun yritän kiskoa valmista makkarankuorta päälleni.

Niinpä niin

Ihan kiva kuvio... ja vain 12 silmukkaa väärässä kohdassa.

Retorinen kysymys

Kumpi harmittaa enemmän: viikon työ hukkaan vai kahden kuukauden työ hukkaan?

Niinpä. Taitaapi mennä purkuun...

Calvert, kamala

Näyttää mallinuken päällä jokseenkin siedettävältä, mutta valitettavasti ei mun.

Tämä on pitkä ja surulinen tarina. Melkein ei viitsis kirjoittaa ollenkaan, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Vaikka onnellista loppua odotellessa.

Malli on Norah Gaughanin Calvert. Ihastuin siihen kesällä ja sehän oli pakko saada. Silloin jo tosin arvelutti kaksi juttua, takakappaleen rypytykset ja vajaamittaiset hihat, mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä täysin ohjeen mukaan.

Langaksi ostin kesälomareissulta Debbie Bliss Primaa (80% bambu, 20 % merino). Ihanan pehmeää, kaunis kiilto ja jumalaiset värit. Lanka oli kaikenkaikkiaan mukavaa neulottavaa, vaikka solmuja siinä oli kyllä aivan liikaa, jopa useita solmuja 50 g kerässä. 12 kerään ei tainnut sopia montaakaan kerää jossa ei olisi ollut yhtään solmua.

Takki valmistui kohtuu nopeasti, mutta onnetar käänsi selkäänsä viimeistelyvaiheessa. Tyttäreni kävi pyyhkimässä räkäisen nenänsä takkiin kun päättelin langanpäitä. Niinpä heitin takin pesukoneeseen.

Ensimmäinen ajatus oli kun otin takin koneesta, että se huopui. Ei apua! Ei 30 hienopesussa (ohjeen mukainen pesu) voi huopua, eihän?! Venyttelin ja vanuttelin ja sain takin suurinpiirtein sopivaksi mallinuken päälle. Jatkoin venyttelyä vielä kuivumisen aikana. Tarkemmin ajateltuna luulen, että takki ei niinkään huopunut, vaan kutistui, niinkuin bambu tekee. Ja kuivui järkyttävän hitaasti, pitkittäen piinaani. Takki oli jokatapauksessa pörröinen ja ihana kiilto kadonnut. Otin käyttöön vaateharjan, kuvassa näkyy osa siitä nukasta, joka takista harjaamalla irtosi.

Tässä tilassa se sai lojua melkein pari kuukautta kunnes päätin lopulta antaa sille vielä tilaisuuden ja ompelin napit (heh, kaikki kolme) paikoilleen. Purkaakaan sitä ei oikein pesukatastrofin jälkeen voi.

Istuakseen mun päälle takakappaleen yläosan pitäis olla selvästi pidempi. Samoin etukappaleisiin kaipaisin lisää pituutta (oi miksi jätin ne rintalaskokset tekemättä ?!). Ja hihoihin. En tiedä oliko pituutta tarrpeeksi ennen pesua, mutta nyt ei ainakaan ole.

 

 
Jopa tuon mallinuken päällä etukappale nousee hieman ylös, minä näytän siltä kuin olisin viimeisilläni raskaana.

Luulen kuitenkin että tämä vois sopia ihan hyvin jollekin hieman erilaisen ruumiinrakenteen omaavalle. Uutta kotia etsii siis hän.

Kuningasajatuksen mahalasku ja ihkupostia

Tiedättekö mikä tämä on?

Kuningasajatuksen mahalasku.

Nappasin kirppikseltä mukaan pussillisen (1 kg) mustaa puuvillalankaa. Kerillä (kerijälaitteella keritty), mutta vyötteet mukana: Esiton Virkkuulankaa, nam. Ajatuksena neuloa koneella itselle neuletakki.

Melkein kaksi päivää sen kanssa tappelin. Lanka poikki. Lanka poikki. Lanka poikki. (Ja siihen väliin ne kaikki muut "tavalliset" virheet.) Ja sekin jälki minkä sain neulottua osoittautui surkeaksi: siellä täällä lanka melkein poikki. Lanka oli suurimmaksi osaksi niin haurasta, että meni poikki ihan pienestäkin vedosta. Olikohan se purkulankaa vai muuten vain epäedullisissa olosuhteissa säilytetty? Ja millä ihmeellä saa puuvillan sellaiseksi, että se menee poikki kun ottaa peukuilla ja etusormilla kiinni ja vetää? Ja miksi kestää melkein kaksi päivää tajuta että tämä lanka todellakin on aivan sutta?

Vika ostos siis. Enemmän tähän tuli kyllä aikaa kuin rahaa investoitua, mutta harmittaa silti. Nyt mulla on 600 g kökkölankaa, 300 g roskaa ja 100 g kunnollista lankaa. Taitaa mennä roskiin, huonoon materiaaliin en kyllä työtuntejani tuhlaa.

Onneksi päivällä tuli postissa vastapainoksi jotain ihanaa. Mansikkakakkuun ja perunasiikasnackseihin verhottuna.


Satuin viime torstaina Ilun kauppaan oikeaan aikaan. Itse langasta ei sen enempää, lukekaa ton edellisen linkin takaa, jos ette tiedä mistä on kyse. Mutta tuo paketti. Että voi ihminen tulla hyvälle tuulelle naistenlehteen verhotusta lähetyksestä. "Kirjekuori" koostuui muutamasta aukeamasta (Kodin kuvalehden?) ruokasivuja teipattuna reunoista yhteen. Ja vielä silkkipaperi näiden kaunokaisten suojana.

Tilasin ihan vapaaehtoisesti turkoosia vaikka violettejakin oli tarjolla, voitteko kuvitella!?

Joululahjaneuleet

Ei voi olla totta, liian pieni! (Ei pitäis tehdä sokeesti ohjeesta, täysin ajattelematta.) No, näppärä kummitäti tekaisee uuden. Mutta ei samanlaista. Luultavasti. No, koska samanlaisen tekeminen on tylsää ja lahjojen antaminen on hauskaa.

Ja kaiken tämänhän olis voinut helposti välttää sovittamalla etukäteen. Tämä on nimittäin sopiva meidän tytölle eli selvästikin liian pieni samanikäiselle serkkupojalle. Kyllä mä sen tiesin. Mutta en ajatellut. Nolottaa.

Toivottavasti edes tämä toinen on sopiva. Toiselle kummipojalle siis. Kummatkin mallit on Phildarin (Pithcoun N¤10). Langat on Maijaa ja Nallea.

Aina ei voi onnistua

Siinähän se on, melkein valmis...
Tarkempi vilkaisu toiseen kainaloon paljastaa karmean totuuden: vartalo-osasta on jätetty aivan oikein 16 silmukkaa odottamaan, mutta hihasta vain 8! Kaiken huippu on, että kaarrokkeen ja kauluksen olen neulonut muutenkin melkein kahteen kertaan, kun eka kerralla kaarrokkeen muotoilu ei oikein miellyttänyt.


Purkuun meni. Apuna vapaaehtoista lapsityovoimaa:


Olen näköjään pikkuhiljaa löytämässä rennomman tavan neuloa... mulla kun on ollut tapana tarkastaa ja laskea silmukoita laskemasta päästyänikin moneen kertaan. Siis en todellakaan ole mikään kokeilemalla ja fiiliksellä neuloja vaan tapana on suunnitella ja laskea kaikki hyvin tarkkaan. Mikä ihme sokea piste on tuossa kainalon kohdalla sattunut. *ei vieläkään ymmärrä*

SNY:n haastelangat saavat siis vielä hetken odottaa.