Luovaa työkalujen käyttöä

Olen erittäin laiska nuppineulojen käyttäjä. Kaavoja piirtäessä ja kankaita leikatessa käytän painoina mitä sattuu käden ulottuville. Tänään mm. tietokoneen hiiri, pari lääkepulloa ja korkin avaaja.

Tuo kangas on muuten väriltään melkoinen kameleontti. Kaupasta ostin sen oliivinvihreänä. Kotona totesin, että kaupan valoissa sopivan värinen ompelulanka ja vetoketju olivatkin ihan väärän värisiä. Ruskeahan tämä kangas on eikä mikään vihreä!. Onneksi löytyi kotoa sopivan väristä lankaa.

Sävy sävyyn

Värjäys: Louhittaren luola, Hopeasäie, kuraeteisen ovi.

Värikylpyjä ja koneneulontaa

Aloitetaan väristä. Lankalaatikossa on pyörinyt kolme kerää farkunsinistä Novitan Bambua ja pari kerää vaaleanpunaista. (Tosin niitä vaaleanpunaisia olis muistin mukaan pitänyt myös olla kolme, mutta kaksi niitä vain löytyi. Olenko tosiaan voinut neuloa parin vuoden aikana kokonaisen kerän mallitilkuiksi ihmetellessäni mitä noista langoista vois tulla?) Periaatteessa ihan kauniita värejä, mutta ei kuitenkaan mun. Ja 150 g - mihin se muka riittää? Yhdistettynä? Periaattessa toimiva väriyhdistelmä, mutta vielä vähemmän mua.

Pesukoneeseen Dylonin Intense Violet pesukonevärin kanssa ja lopputulos on todella hyvän värinen.


Melko tarkkaan 200 g lankaa söi tämä mekko ja loput 50 g meni enemmän tai vähemmän neulekoneeseen tutustelussa. Haikailin neulekoneen perään ja ihana ystävä hommas mulle lainasellaisen - anopiltaan. Lainakoneessa on se hyvä puoli, että kun kyllästyttää sen voi palauttaa ja välttyy varstointiongelmilta. ;-)

Malli on omasta päästä ja siitä tuli oikein passeli. Tykästyin tuohon kolttuun siinä määrin, että kauppareissulta tarttui mukaan muutama kerä punaista Bambua, joka on myös jo neulottu ja odottelee kokoamistaan.

Tätä mekkoa tehdessä tuli väistämättä mieleen vanha sanonta: onko kiire vai tehdäänkö (tieto)koneella. Harjoituskappale nro 2 valmistuikin sitten jo huomattavasti nopeammin mitä käsinneuloen olisin saanut aikaan.

Edit. Harvoin tulee harrastettua linkkailua mihinkään, mutta nyt on ihan pakko. Vähänkö ois röhee tällaset vaikka kaula- tai korvakoruinakin. Silmukkamerkit pitäis ainakin vaihtaa lasihelmistä ja sydämistä abikoliittimiin, transistoreiin tai elektrolyyttikondensaattoreihin!

Vihertää

Ulkona on vielä täysi talvi, hankikanto parhaimmillaan. Sisällä sen sijaan versoo kevään ensivihreät.

Pitkä oli itämisaika näillä kasveilla. Raitalanka (Austermann Step) on kevään 2007 SNY kierroksen satoa, lisävihreäkin (Sandnesgarn Sisu) ostettu toista vuotta sitten. Pari kertaa olen jopa aloitellut/ jotain mallitilkun tapaista neulonut, mutta ei vaan ole ottanut tuulta alleen.


Varret on tarkoituksella vähän liian tiukat asettuakseen kauniisti pohkeen kohdalta. Pidän näitä kuitenkin todennäköisimmin ensimmäisen kuvan tapaan ruttusukkina, joten liika väljyys ei ole hyväksi. Ja jos tulee vetäistyä ylös lämmittämään niin pysyypähän paremmin ylhäällä.

Lopuksi heitetään vielä tassut taivasta kohti ja ihastellaan taustalla näkyvää sontaania taidetta. Kolmevuotias graffititaiteilijamme on pistänyt näköjään puumerkkinsä myös kodinhoitohuoneen seinään. Tällä kertaa onneksi ihan vaan puuväreillä.


Vihreä on mulle selvästi kausiväri. Neulon sitä lähestulkoon ainoastaan keväällä, vielä tarkemmin rajattuna huhtikuussa. Poimintoja blogista: huhtikuu 2006, huhtikuu 2007. 2008 vuodelta ei oikein löytynyt todisteita huhtikuun vihreydestä - itsellä oli kyllä mielikuva, että jotain olis ollut työn alla silloinkin. Aivan, tais olla se edellinen yritys tästä vihreästä stepistä. Mallitilkku on laatikossa ja kirjoneulekaaviot löytyy koneelta. Ehkä ensivuonna. ;-) Touko-kesäkuussa saatan myös käyttää myrkynvihreää t-paitaa tai jotain muuta vastaavaa, mutta loppukesästä on jo värit vaihtuneet.

Ainoana poikkeuksena vihreysrintamalla näyttäytyi joululahjaneule viime marraskuulta. Kyllä se tuntuikin väärän väriseltä siihen aikaan vuodesta.

Värileikki

Uusi Ulla on pihalla. Tai ei siis pihalla vaan ulkona. Ei kun siis julkaistu. Minä mukana leikkimässä väreillä.

Idea syntyi jo viime syksynä kun lähikauppias oli laittanut Mambot hyllyyn niin kertakaikkiaan herkulliseen järjestykseen etten voinut niitä ohittaa. Ei vaikka 8 mm puikot ja akryyli-sekoite eivät juuri minun normaalivalikoimaani kuulukaan. Tämä elokuun auringossa otettu kuva tarjoilee värihehkua talven pimeydessä otettuja puserokuvia paremmin, valitettavasti ei täydellisesti sekään. Sääli että Novita on päättänyt lakkauttaa Mambon.


Sen verran erikoisesta lankavalinnasta kärsin, että eka yritys meni purkuun ja purkutuomiota odotellessa projekti viivästyi muutamalla kuukaudella. (Eka versio eteni puikoilla niin joutuin, että siitä unohtui vyötärömuotoilut. Hetken aikaa uskottelin itselleni että ei se haittaa ja jatkoin vain menemään. Takakappaleen verran sain sitä tehtyä.)

Tämä kakkosversio on tehty ylhäältä alkaen täysin saumattomasti. Näin paksua lankaa käsitellessä siitä on sekä hyötyä että haittaa: paksuun lankaan tulee paksut saumat, mutta toisaalta hihoja tikutellessa työllä on jo kokoa ja painoa melkoisesti.

Tämä heijastin hihamerkki löytyi samaisesta lähikaupasta kuin langatkin (tosin puoli vuotta myöhemmin). Minusta siinä on jotain ihanan ristiriitaista. Kuvaa mainiosti suhtautumistani väreihin. Rakastan kirkkaita värejä mutta päädyn kuitenkin usein pukeutumaan mustaan.


Koska tämän puseron valmistumisesta on jo toista kuukautta aikaa, kirjoitan tuomioni samointein. Kannatti. Olen yllättäen käyttänyt tätä paljon. Alkuun kyllä epäilytti näin paksun neuleen käyttökelpoisuus, mutta toimii sekä kotikäytössä sisällä että takin alla lasten kanssa ulkoillessa. Keväämmällä luutavasti myös takin korvikkeena kauppareissuilla. Toistaiseksi en ole vielä pessyt, mutta nyt alkais olla aika. Saas nähdä kuinka käy.

Jos jotain tekisin toisin, niin kaulus sais olla vähän korkeampi, mutta puolustuksekseni sanon, että käytin langan viimeistä metriä myöten.