Luovaa työkalujen käyttöä

Olen erittäin laiska nuppineulojen käyttäjä. Kaavoja piirtäessä ja kankaita leikatessa käytän painoina mitä sattuu käden ulottuville. Tänään mm. tietokoneen hiiri, pari lääkepulloa ja korkin avaaja.

Tuo kangas on muuten väriltään melkoinen kameleontti. Kaupasta ostin sen oliivinvihreänä. Kotona totesin, että kaupan valoissa sopivan värinen ompelulanka ja vetoketju olivatkin ihan väärän värisiä. Ruskeahan tämä kangas on eikä mikään vihreä!. Onneksi löytyi kotoa sopivan väristä lankaa.

Tylsä puhelinpalaveri

Tylsä puhelinpalaveri. Kokeilin toimisko läppärin kamera neulekuvaukseen.

Ei ehkä vielä kannata laittaa kameraa myyntiin.

Uusi lelu

Retriitissä tutkailin erilaisia leluja. Villakammat pääsivät pois ostoslistalta, mutta tämä ei.

Louet Junior on se. (Villa Laurilasta tilasin).

Olohuoneen lasipöydällä poseeraamassa. Nuorimmainen illalla jo koepyöritteli ja siitäkös kuulkaas riemua riitti.

Siis lisää tällaisia tulossa?

Neulekassi

Kunnia tästä oivalluksesta kuuluu meidän siivoojalle: Kassi se on kassi keskeneräisenäkin.

Mun uusi paras ystävä

Prym Fusselrasier/ lint shaver MAXI. Korkeutta masiinalla on 13 cm, teräosan halkaisija on 5 cm.

Klassisesti tähän olis tietysti kuulunut ennen ja jälkeen kuvat samasta neuleesta, sukkapari ajakoon kuitenkin asian. Toinen on siis käsitelty, toinen ei.

Olis pitänyt älytä kuvata ne valkoiset sukat, eron olisi saanut dramaattisemmin esiin.

Koneellinen sukkia on parturoitu. Jos nyt ei ihan niinkuin uusia (kuluneita kohtia tää ei sentään parsi...) niin huomattavasti siistimpiä kuitenkin. Tää tykkäis!

Joulusiivous

Siirtelin vihdoin kuvia kamerasta koneelle ja tällaistakin sieltä löytyi. Kuvat on otettu joulukuun puolivälissä.
Jos ei joulusiivous muuten maistu, niin ainahan voi järjestellä lankavarastojaan. Etikettikin sattui kohdalleen.

Ostin mutaman lisälaatikon ja siinä ne nyt on. Tai itseasiassa tarkemmin katsottuna tuosta kuvasta sain vielä kaksi laatikkoa vähemmäksi. Nuo kaksi lehtikoteloa puolestaan pitää sisällään lankojen värikarttoja.

11 laatikkoa (á 14/ 15 litraa). Sisältää langat ja kehruuvillat. Eli n. 160 litraa/ 12 kiloa ja 35 km.

Pikku prinsessa

Pikku prinsessa Victoria. Sievä kuin sika pienenä ja kaiken lisäksi tuntuu olevan oikein hyvätapainen. Meistä tuli heti kaverit!

Tositoimiin pikkuprinsessa pääsi jo eka iltanaan ja ensitöikseen surruutteli 96 m lisää tätä lankaa. Niin kiva kuin toi pinkki onkin, valmiissa huivissa se ei mun mielestä toimi niinkuin pitäis eli ajattelin sen vielä siitä poistaa ja jatkaa niillä muilla väreillä eli harmaalla ja sinisellä. Myttykuvassa vielä OK, mutta tekee muuten aika hillittyyn huiviin typerän kirkkan raidan.

Vielä muutama sanaen siitä Victoriasta. Alunperinhän olin sitä mieltä, että en tarvitse varsinaisesti matkamallia ja haaveilin Victorian isosiskosta, Juuliasta. Haaveilin, ja haaveilin, en saanut aikaiseksi tilata eli ehkä se ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä halusin?

Nyt olen rehellisesti sitä mieltä, että tuo kokoontaitettavuus on loistava ominaisuus myös kotikäytössä. Vanhan rukin kanssa sai aina vähän jännittää, mitä lapsukaiset on saaneet aikaan, jos ketruukset jäi rullalle kesken. Tästä nappaan kehrän pois ja rukin laukkuun. Ja jatkan seuraavalla kerralla siitä mihin jäin. Lapset tykkäävät siis myös tästä rukista.

Odotusta (välihuomautus)

Meille on tulossa uusi asukki. Pieni ja sievä, valmistaja on sille antanut nimen Victoria S95.

Pitkään haaveilin sen isosiskosta Juliasta, mutta jokin nyrjähti kun näin Soilen kehräilevän käsityömessuilla toisella pikkusöpöläisellä. Sen verran pääsin sitä itsekin kokeilemaan, että tiedän edessä olevan melkoista uudelleen opettelua ja totuttelua. Ei ole modernit neitoset kuin mummun vanhat rukkirrähjät.

Edit. 13. 10.
Villa Laurilan tilausseuranta näyttää:



 
Edit. 15. 10. Odotus on ohi! Ei kestänyt 9 kuukautta, ei edes yhdeksää päivää. Lisää raporttia ehkä viikonloppuna. Mikäli maltan.

Lisälaitteita

Mun rukissa ei ole kuin yksi puola. Lisäksi mulla on ylimääräisiä puolia joilta lankaa voi kerrata, mutta niille ei siis voi kehrätä. Eli kun säie on kehrätty se pitää jotenkin siirtää varastopuolalle odottamaan seuraa. Tähänastiset paksummat kehräilyt olen kerinyt käsin (ja samalla tasoitellut pahimpia mökkyjä), mutta nyt meni hermo.


Huomattavan paljon nopeampaa ja vähemmän ranteita rasittavaa.

Takaisin toimistoon

Lomat on tältä erää lusittu ja työmaa kutsuu. Mieluummin olisin kyllä jossain muualla. Esimerkiksi näissä puuhissa.

Kuten kuvasta näkyy en ole edelleenkään saanut aikaiseksi pestä mummun rukkia. Villarasvat kehrässä on siis todella vuosikertakamaa. Itseopiskelussa ja säätötouhuissani olen sen sijaan edennyt melkoisesti. Missä on möykyt, missä on köyden vahvuinen siansaparo?

Joskus kevättalvella muksut onnistuivat polkemaan narun poikki ja vasta viimeisellä lomaviikolla laitoin uuden. Surffailtuani aikani tajusin löysyttää nyöriä ja johan alkoi sujua. Nyt mun ei tarvi enää kiskoa sormilla vastaan estääkseni langan kiertymistä rullalle, sormet ei kipeydy eikä lanka katkea. Lanka tekee vielä tuollaisen ylimääräisen lenkin kehrän ympäri. Jostain luin, että siitä olis apua ohuen langan kehräyksessä, ei kuulemma katkea niin helposti. Tiedä sit onko siinä mitään taikaa.

Tarkoitus olis saada kasaan huivilangat. Cocktailissa on viittä eri väriä merinoa hitaasti väristä toiseen liukuen, tähtäimessä kaksi about samanlaista säiettä jotka vois kerrata keskenään. Jännittää!

Haaveilen myös uudesta rukista. En kuitenkaan koskaan, ikinä voisi luopua kokonaan tuosta mummun vanhasta, enkä oikein osaa perustella itselleni mihin tarvitsisin kahta rukkia. Tällainen on mun etäihastus. Voi kun pääsis edes joskus kokeilemaan.

Ristiinnaulittu

Ristiinnaulittu, mutta toivottasti ei kuitenkaan tuhoon tuomittu. Nakkasin koneeseen 40 pesuun. Odottelee kuvassa kuivumista ja ankaran venyttelyn vaikutusta - vieläkö mahtuu päälle.

Ai niin, nuo tikut on sit päällystetty teipillä. Parin pingotuksen kokemuksella voin sanoa, että toimii: ei tule ruostetahroja ja teipit on pysyneet paikallaan.

Viimetipassa

Oletko koskaan ajatellut kuinka monta asiaa jäisi tekemättä jos viimetippaa ei olisi? Tai miten eri tavalla ihmiset määrittelevät viimetipan? Tiedän monta ihmistä, joiden mittapuun mukaan tämä huivi ja sen ohje olisi valmistuneet hyvissä ajoin, kun dead-line on tänään ja kaikki oli valmista jo iltapäivällä. Mulle se oli kuitenkin viimetippa.


Alkuperäinen Kummituskukkahuivi valmistui huhtikuussa. Jo silloin ajattelin tarjoita ohjetta Ullaan, mutta harmitti, kun en tullut mitanneeksi lankaa sen tarkemmin. Jotenkin tuntui tyhmältä kirjoittaa "sopivasti jotakin lankaa". Ohjelappunenkin tuli sutaistua niin epämääräisesti, että epäilytti, josko siitä ohjetta saisi aikaiseksi kun mallikappalekin lähti maailmalle. Mietin useaan otteeseen matkan varrella huivin neulomista uudelleen, mutta jotenkin en vaan saanut tartuttua härkää sarvista.

Kunnes se kuuluisa dead-line tai määräaika alkoi häämöttää. Keskiviikkona hyppäsi huivi puikoille. Perjantai-iltana päättelin. Lauantaina värkkäsin kukkaset ja pingotin huivin. Ohjeen viimeistely ja kukkakoristeen kasaaminen tänään iltapäivällä. Illansuussa vielä muutama kuva. (Hei, mihin se koko viikonlopun paistanut aurinko katosi!?) Tarkempia speksejä kesän Ullassa.


Huomaattekos muuten mikä mulla on kädessä? Se on Canon RC-1, joka muutti meille torstaina. Ihan liian helppoa.

Kummituksista UFOihin

Jos oli edellisessä postauksessa kummituksia liikkeellä niin tämä on kyllä jo kaikkien kummitusten ja UFOjen äiti, oikein emoalus.
Ja tämä täti kävi sen kimppuun rohkeasti ja päättäväisesti. Aseenaan upouusi viipsinpuu, joka löytyi "melkein paikallisesta" eli Taitoshop Maakarista Oulusta. Olin todella iloisesti yllättynyt moisesta löydöstä. Myyjä sanoikin, että joku asiakas sellaisen oli pyytänyt tilaamaan ja samalla oli tilattu muutama kappale hyllyyn. Ei kuulemma himuinen ole menekki. Mutta tämä olis nyt onnellinen.

Niin, se UFO. Kyseessä on neuletakki Kotiväestä, aloitettu keväällä 2001 ja jäänyt kesken esikoisen ilmoiteltua tulostaan. Niukkalinjainen takki ei olisi enää mahtunut pyöristyvien muotojen päälle. Jossain vaiheessa jatkoin sitä sitten siihen vaiheeseen, että enää nappilistat puuttuivat.

Pari vuotta sitten FUFO tempauksen aikoihin kaivoin takin jälleen esille ja neuloin hihanpyöriöt uusiksi. Parani huomattavasti. Mutta ei muuttanut sitä tosiasiaa, että rintavalle ihmiselle ei mielestäni sovi tiukka ribbineuleinen takki. Rintavarustus kun oikein pomppaa esille, kun joustimet venyy ja paukku niiltämain. Väristäkään en ollut oikein varma. Sinne vaan takaisin laatikon pohjalle.

Kunnes kevään Phildarin kansikuvaneule iski kuin sata volttia.

Mallitilkku on jo neulottu ja purkulangat odottelevat narulla kuivumistaan.

How to make i-cord on interchangeables

Ensin harmittelin ettei sattunut mukaan lyhyempiä puikkoja i-cordia varten. Vaan käyhän se näinkin.

Django

Olen minä hieman neulonutkin. (Rukki ei kulje kovin kätevästi laukussa mukana ;-)

Malli Django by CookieA - ihana!
Lanka Regia stretch color, hiukka vajaa 100g
Puikot Knitpicks Harmony 2,5 mm sukkapuikot. Toisen sukan puoliväliin asti tein viidellä puikolla, sen jälkeen hukkasin (!) yhden puikon ja loppuun piti pärjätä neljällä, sillä olen kuuden puikon satsista jo aiemmin hukkannut yhden. Alkuviikosta yritin tilata uusia, mutta tuntui olevan vähän jokapaikasta lopussa. Onneksi tilapäisesti, nyt on uusi satsi tilattu.

Sen verran modasin mallia, että jatkoin kiilakavennuksia vähän pidemmälle, että sain jalkaterästä vähän kapeamman ja siten hieman paremmin istuvan. Ja sitäpaitsi olette aivan oikeassa, kyllä kumpikin sukka omat virheensä ansaitsee. No sen verran pieniä on virheet, että melkoinen haukankatse täytyy olla, että ne löytää. (Löytää kyllä jos tarkasti laskee silmukat ja kerrokset.)

Missä sinä muuten pidät palmikkopuikkoa/ apupuikkoa silloin kun sitä ei juuri tarvi?

Uusi leikkikalu

Oltiin perheen kanssa viikonlopun vietossa mun isän isän eli Ukin luona. Paitsi herkullisia kainuulaisia vadelmia ja sielunvirkistystä (ai että mun silmä lepää niissä järvi- ja vaaramaisemissa) mukana kotiin tuli mummun vanha rukki.

Harmi vain ettei ole kumpikaan mummu enää opettamassa sen käyttöä vaan pitää itse opetella. Netistä katselin ohjeita (sen mitä kännykän kautta onnistui...) ja koitin viritellä käyttökuntoon. Nyörit oli vuosikymmenten aikana haurastuneet, mutta muuten vaikuttais olevan jokseenkin soiva peli. Pistin väliaikaisratkaisuksi pätkän seiskaveikkaa ja sain kuin sainkin hahtuvasta jonkinlaista lankaa aikaiseksi.

Sit pitäis vaan saada vuorokauteen puolet lisää tunteja...