Huivike

Surautin sileää oikeaa 180 silmukalla, kunnes tuntui, että nyt alkais riittää. Huivi on täysin venyttämättä n. 53*135 cm.

Lanka ColourMart 100% Extra Fine Merino 3/48NM laceweight (2400m/ 150g), menekki 75g, väri raisin. Väri on oikeasti sellainen tumma violetti, mutta eihän sitä meinaa saada pimeässä mitenkään kuvaan vangittua. Edes kuvankäsittely ei auta, kun huivi tuntuu vaihtavan väriään valaistusolosuhteiden mukaan. Lopulta lakkasin yrittämästä.

Huivi olisi saanut olla ehkä aavistuksen pidempi, vaan kiva tällaisenakin. Sellainen sisävaate huivi ja vähän keväisemmillekin keleille. Ehkä teen lopusta langasta toisen samanlaisen ja kovimmilla pakkasilla kiedon kaulaan molemmat?

Suomalaista Sisua (tietysti xylitol)

Lisää heavy metallia, tälläkertaa hieman lajityypillisemmässä värityksessä. Kuvio kirjottu käsin silmukoita jäljitellen.

Malli on ideoitu isännän kanssa yhdessä. Alkunsa idea sai Syksyn Novitassa olleesta Karhupuserosta. Malli oli kuitenkin 7-veljestä langalle, joka on aivan liian paksu isännän käyttöneuleeksi. Langan vaihtaminen huomattavaksi ohuemmaksi olisi pienentänyt kuvion liian pieneksi.

Kun mietittiin kuvion uudelleen piirtämistä, isännällä oli pari muutakin ehdotusta. Toinen oli Perhon vaakuna. Hyvä kuva olisi ollut sekin, mutta päätin kuitenkin tarttua tähän Sisuun. Kuvio ei ole suoraan minkään Sisu-askin kyljestä, vaan siinä on käytetty lievää taiteilijan vapautta.

Pusero on siis neulottu koneella, lankana King Cole Merino Blend 4ply, kivan tuntoinen lanka ja kätevästi kartiolla. Mitat isännän lempipuserosta ja kommentti oli, että sehän istuu ihan kuin olis mittojen mukaan tehty.  Kirjontaan käytetty lanka on Handun PukkIlua. Kiertelin nettikauppoja ja mallailin paikallisessa kaikkia mahdollisia lankoja, mutten löytänyt oikein mieluista. Kotiin päästyäni pengoin jämälankalaatikkoani, ja sieltähän löytyi likipitäen täydellinen väri.

Purkkapinkkibambu

Tein vuosi sitten keväällä tyttärelle pari mekkoa/ tunikaa neulekoneella Novitan Bambusta. Olen tykännyt kovasti niistä, ovat kestäneet pesua ja pitoa. Kun tänä kesänä totesin pitkään palvelleen kesäneuletakkini tulleen aika lähelle tiensä päätä, halusin testata Bambua aikuisen neuleeseen. Valikoima oli vaan loppuksesästä hieman heikko, haaveilemaani valkoista tai kirkkaan punaista en onnistunut lähikaupoista löytämään.

Vähän meni välillä säätämiseksi, niin koneen kuin mallinkin kanssa. Säädin lennossa kädentien korkeutta (no köh, kun tuli virhe, en viitsinyt purkaa vaan toistin saman muihinkin kappaleisiin), mutta en muistanut tehdä vastaavaa muutosta huolella laskettuihin hihanpyöriöihin. Kauluksenkin tein kahteen kertaan.  Koneen kanssa säätämisestä voisi vaan todeta, että koko ajan oppii uutta.

Kun viimein ryhdyin omplemaan vetoketjua, huomasin, etti minulla ollutkaan sopivan väristä ompelulankaa (ja minulla on niitä aika paljon...). Takín lanka oli myös käytetty sen verran tarkkaan, että olisi pitänyt purkaa mallitilkkuja, jotta olisi saanut tehtyä kaitaleet peittämään vetoketjua. Päätin lopulta ommella vetoketjun käsin ja siitä tulikin yllättävän siisti, ompeleet eivät käytännössä näy lainkaan.

Toista kuukautta takki sai marinoitua vaatehuoneen nurkassa, päätymättä koskaan käyttöön. Ja kuitenkin siinä oli oikeastaan vain yksi vika. Väri, joka on melkein oikea, mutta ei sit kuitenkaan. Onneksi on ystävä, jolle tämä väri puolestaan on täydellinen.

Kesähittiainesta?

Jotkut asiat vaan ottavat oman aikansa. Niinkuin tämä neuletakki.

Neulasin kaikki kappaleet koneella jo viime kesänä. Kahdet napitkin hankin mokomaan. Ompleminen vaan jostain syystä tökki. Tein kaikki mahdolliset virheetkin matkan varrella. Kuinka muka vois ompeluvaiheessa muistaa, että tämän piti olla sileää nurjaa? Puolet saumoista väärällä puolella eli sillä nurjalla. Nappituskaitaleet liian pitkät, kaulus omituinen, taskut (muka) hankala ommella paikoilleen. Epäilytti koko roska. Tuli talvi. Tuli kevät. Pari kertaa edistin saumoja vähän matkaa, mutta koko ajan kalvoi epäilys. Kummallinen rytky.

Maanantaina otin ja tempasin takin kasaan ja hei - tästähän tuli tosi kiva!

Lanka Esito virkkuulanka, menekki 540 g. Malli Phildarin. Malli oli tosin paksummalle langalle, joten jouduin laskeskelemaan silmukkamäärät uusiksi, mutta muuten mallin mukainen.

Tässä voisi olla ainesta kesähitiksi.

Pull 016 - T8 - 529

Tämä omituinen paitakin valmistui viimein. Paita on neulottu koneella ja kaikki kappaleet taisivat valmistua jo toukokuun puolella. Kasaaminen on vain hieman venynynyt. Osittain varmaan siitäkin syystä, etten oikein tiedä onko tämä susi vai hukka, ei kun kukka.

Jossain vaiheessa meinasin jo irroittaa nuo hihat, mutta jätin kuitenkin. Ehkä tämä tästä kuitenkin. Pitää vielä pistää muutamalla pistolla nuo rullat kiinni tuohon vähän ylemmäs. Kuvanottohetkellä vielä auki, tällä hetkellä kiinnitetty hakaneulalla ja näyttää paremmalta.

Malli on Phildarin ja Pull 016 - T8 - 529 on sen nimi. Lankana Madame Tricote Almina ja sitä kului aika tarkkaan 400 g.

Mitä, sanoiko joku kasari...?

Punainen

Kolmaskin sitten valmistui. Ja on ainoa, joka voi esitellä, kaksi eilen illalla valmistunutta menivät vielä kylpyyn ja kuivuvat parhaillaan olohuoneen lattialla. (Oikeassa yläkulmassa näette kesän edistymisen merkkejä takapihamme arktisella vyöhykkeellä: kohta kukkii pihlaja. Muualla Oulun seudulla ne on jo täydessä kukassa, osittain kai ohikin.)


Mikähän tämä vaatekappale olis? Tekis mieli koko ajan kutsua mekoksi, mutta on enemmän paitapituinen. Kai se on sitten ristittävä tunikaksi vaikka jotenkin inhoan koko sanaakin. Minusta se ei tarkoita oikein mitään, niin erityyppisiä vaatekappaleita olen kuullut tunikaksi kutsuttavan. (Pikkutytön perusasu: tunika ja legginssit - vaatteina tosi kätevät, sanat kammottavia.)

Neulottu koneella, lankana Novitan Bambu, kuten ensimmäisessäkin. Takakappale on sileä ja tähän tein taakse pienen halkion pääntielle. Ja sitä ainokaista nappia sitten piti odottaa kuukauden päivät. Hihat yrittää olla puhvimalliset, mutta leveämmät olis näköjään saanut tehdä.

Monenlaista koristeluakin kerkesin tähän suunnitella. Nauha tuohon eteen sauman päälle, ommeltava kangasmerkki, kirjottuja kukkasia, perhosia, tähtiä, omppu... lopulta päätin, että yksinkertainen on kaunista. Tai sitten vain iski laiskuus. Mutta jääpähän tuunattavaa.

Ja lopuksi, ahkeruuteni on palkittu.

Värikylpyjä ja koneneulontaa

Aloitetaan väristä. Lankalaatikossa on pyörinyt kolme kerää farkunsinistä Novitan Bambua ja pari kerää vaaleanpunaista. (Tosin niitä vaaleanpunaisia olis muistin mukaan pitänyt myös olla kolme, mutta kaksi niitä vain löytyi. Olenko tosiaan voinut neuloa parin vuoden aikana kokonaisen kerän mallitilkuiksi ihmetellessäni mitä noista langoista vois tulla?) Periaatteessa ihan kauniita värejä, mutta ei kuitenkaan mun. Ja 150 g - mihin se muka riittää? Yhdistettynä? Periaattessa toimiva väriyhdistelmä, mutta vielä vähemmän mua.

Pesukoneeseen Dylonin Intense Violet pesukonevärin kanssa ja lopputulos on todella hyvän värinen.


Melko tarkkaan 200 g lankaa söi tämä mekko ja loput 50 g meni enemmän tai vähemmän neulekoneeseen tutustelussa. Haikailin neulekoneen perään ja ihana ystävä hommas mulle lainasellaisen - anopiltaan. Lainakoneessa on se hyvä puoli, että kun kyllästyttää sen voi palauttaa ja välttyy varstointiongelmilta. ;-)

Malli on omasta päästä ja siitä tuli oikein passeli. Tykästyin tuohon kolttuun siinä määrin, että kauppareissulta tarttui mukaan muutama kerä punaista Bambua, joka on myös jo neulottu ja odottelee kokoamistaan.

Tätä mekkoa tehdessä tuli väistämättä mieleen vanha sanonta: onko kiire vai tehdäänkö (tieto)koneella. Harjoituskappale nro 2 valmistuikin sitten jo huomattavasti nopeammin mitä käsinneuloen olisin saanut aikaan.

Edit. Harvoin tulee harrastettua linkkailua mihinkään, mutta nyt on ihan pakko. Vähänkö ois röhee tällaset vaikka kaula- tai korvakoruinakin. Silmukkamerkit pitäis ainakin vaihtaa lasihelmistä ja sydämistä abikoliittimiin, transistoreiin tai elektrolyyttikondensaattoreihin!