Neulekassi

Kunnia tästä oivalluksesta kuuluu meidän siivoojalle: Kassi se on kassi keskeneräisenäkin.

Sukkasillaan eli niitä luvattuja kuvia

Ensimmäisenä Anu's stockings (Nancy Busch), Folk Knitting in Estonia kirjasta. Lankana Arwetta ja kuvioissa 7-veljestä, puikot 2,5 mm. Tai oikeastaan kirjailut on poimittu siitä mallista, muuten sukka on tehty oman mielen ja jalan mukaan, vähemmillä silmukoilla, erilaisilla kantapäällä ja kärkikavennuksilla.

Tässä vielä lähikuvaa kirjailuista. Kuviolangat on kuljetettu neuleen mukana ja kuvio tehty sitä mukaa kun neulottu. Nää oli hauskat tehdä.

Seuraavakin sukkapari syntyi samasta kirjasta: Laila's sock. Tai siis taas melkein. Tein ensimmäisen sukan alussa virheen leveämpää kirjoneuleraitaa tehdessä ja jatkoin systemaattisesti sillä versiolla. Kantapää on ohjeesta poiketen yksivärinen.

Lankana Austermann Steppiä (violetti) ja Regiaa (beige). Puikot 2 mm.

Seuraavaksi vielä ei niin talviset sukat. Malli on nimeltään Grün ist die Hoffnung (Raverly link), suunnittelija Stephanie van der Linden.

Tätä mallia on myös muokattu aika paljon. Ohjeen mukainen kärki oli mun räpylään turhan terävä, joten tein tylpemmän. Kantapään vaihdoin ranskalaiseksi. Lisäksi mulla on kärjessä enemmän sileää ja kuvio nousee ylemmäs. Nämä neulottiin aloittaen tuosta keskeltä edestä. Ensin neulottiin neliönmallinen lappu, jonka yhdestä sivusta lähdettiin neulomaan kohti varpaita. Kärki tehtiin lyhennetyillä kerroksilla. Sen jälkeen jatkettiin pohjaan, neuloen samalla reunoista yhteen päälliosan kanssa. Kun koko pitsineuleen reuna oli vihdoin kiinnitetty jatkettiin pyörönä loppuun.

Lanka Rellana Flotte Socke 4 fach / 4 ply, ja puikot 2,5 mm. Osittain ehkä erilaisesta neulomistavasta johtuen näistä tuli kyllä selvästi liian löysät 2,5 mm puikoilla, mutta olkoon. Pitää tehdä toiset jos siltä tuntuu.

Mun uusi paras ystävä

Prym Fusselrasier/ lint shaver MAXI. Korkeutta masiinalla on 13 cm, teräosan halkaisija on 5 cm.

Klassisesti tähän olis tietysti kuulunut ennen ja jälkeen kuvat samasta neuleesta, sukkapari ajakoon kuitenkin asian. Toinen on siis käsitelty, toinen ei.

Olis pitänyt älytä kuvata ne valkoiset sukat, eron olisi saanut dramaattisemmin esiin.

Koneellinen sukkia on parturoitu. Jos nyt ei ihan niinkuin uusia (kuluneita kohtia tää ei sentään parsi...) niin huomattavasti siistimpiä kuitenkin. Tää tykkäis!

Päiväni keijukaisena

Meinasin sanoa, että viimeistelykeiju kävi kylässä. Ja se mitään käyny. Itte jouduin kaikki langanpäät päättelemään ja saumat ompelemaan. Eilisen päivän saldo: kolmet sukat viimeistelty, yksi keskeneräinen purettu ja yhden neuletakin viimeistely edennyt hyvän matkaa. Aika hyvin. Kuvia sit joskus myöhemmin. (Jahka saan ne otettua.)

Lasten suusta

"Äiti, tässä on reikä!"
"Tuota... teitkö sä sen ihan tahallaan?"

Marjapuuroa

Kävin tammikuun alussa paikallisessa lankakaupssa etsimässä villapaitalankoja. Päädyin lopulta Sandnesgarnin Alfaan, koska siinä oli ohjeen mukainen neuletiheys ja sopiva väri. Minä epäilin saanko ikinä neulottua mitään niin paksusta langasta ja kauppias epäili osanko muka neuloa jotain valmiista ohjeesta.

Malli on Phildar Création No.003, Fall- Winter 2008/2009 lehdestä ja kulkee Ravelryssä ihastuttavalla nimellä Pull court manches 3/4 #003-T8-015. Oli muuten ensimmäinen englannin kielinen Phildar tässä taloudessa. Yleensä olen ostanut ranskankielisiä, koska niitä on paremmin saatavilla ja ne ovat halvempia. Tätä kyseistä lehteä ei kuitenkaan meinannut löytyä ennnekuin älysin katsoa englanninkielisiä. Taittiinpa siinä vähän Googleakin tarvita ennenkuin moisen älysin. (Kaiken lisäksi lehti oli vielä tarjouksessa.)

Alunperin mun piti noudattaa ohjetta melko tarkasti, ainoina poikkeuksina täyspitkät hihat, rintalaskosten lisääminen ja sileän nurjan vaihtaminen sileäksi oikeaksi. Sit ajattelin, että jos kuitenkin pyörönä ylhäältä alaspäin. Tein kuitenkin ensimmäisen aloituksen kanssa typerän laskuvirheen ja kainaloihin asti päästyäni tajusin tekeväni soputelttaa. Purkuun.

Aloitin uudestaan. Tälläkertaa ohjeen mukaisesti kappaleina ja helmasta, mutta purin senkin. Ei saumoja näin paksuun neuleeseen kiitos. Onnistuin siinä ees taas purkaillessani kehittämään kauhean angstin siitä, että lanka ei riitäkään. Minä kun en yleensä neulo näin paksua lankaa, niin menekin arvoiminen on vähän hankalaa. Tiesin, että samaa värierää ei ollut enempää, joten järkeilin, että aloitan väliaikaisella aloituksella helmasta, jolloin voin neuloa helmaresorin viimeiseksi, tarvittaessa vaikka sillä eri värierällä. (Ylhäältä en enää halunnut aloittaa sen ensimmäisen mokan jälkeen.)

Kainaloihin saakka päästyäni loin hihasilmukat väliaikaisella aloitúksella (virkkausaloitus) ja jatkoin myös yläosan pyörönä. Raglankavennukset tein alkuperäisen ohjeen mukaan ja kaulukseen asti päästyäni purin pois. Tämä uusi versio istuu paljon paremmin. Hihat ja kaulus meni sentään kerralla oikein. Helmaa lyhensin hieman ensimmäisen yrityksen jälkeen.

No paita tuli valmiiksi, ohjeen noudattamisesta luovuin (istuvuuden hyväksi). Pelottavaa tässä on, että lankakauppiaani näyttää tuntevan minut paremmin kuin minä itse.

Citron

Malli Citron, uusimmasta Knittystä . Lanka Novita Kid Mohair (80 % mohair, 20 % polyamidi), syvältä lankalaatikoiden kätköistä.

En oo varmaan ikinä neulonut pörrölankamohairia. Tai ehkä 80-luvulla, mutta puollustuksekseni esitän olleeni silloin alle 15-vuotias. Tän langan ostin muutama vuosi sitten ystävältä, koska se oli niin ihanan väristä ja ajattelin haluavani antaa sille mahdollisuuden. Siitä saakka niitä paria kerää on siirrelty kaapista ja laatikosta toiseen. Nyt päätin lopulta tarttua härkää sarvista.


Ja kuten marinadilangoilla on tapana, tietysti tämäkin loppui vähän kesken. Reunus jäi vain muutaman kerroksen korkuiseksi ja päättelykerroksen viimeiset 30 cm piti tehdä eri langalla. En vain viitsinyt alkaa purkamaan tuotaa takkua. Valitsin lopun päättelyyn rullalangan. Siis sellaisen mitä käytetään ompelukoneesssa. Tosta lähikuvasta sen vaihtumiskohdan huomaa irtonaisesta langanpäästä.

Edelleen olen sitä mieltä, että väri on upea, mutta siitä huolimatta ole ihan varma onko mulla tälle mitään käyttöä. Vaikka voi olla, ettei mun tarvikaan keksiä vaan jälkikasvu pitää siitä huolen. Nuori neiti viittoi "juhlat" ja hymyili onnellisena kääriytyessään punaiseen hahtuvapilveen. Mulle tämä on kaulahuivikokoa, neidille ihanan iso kääriytymishuivi. Malli on kyllä niin hauska, että voisin kuvitella tekeväni itselleni toisen, isomman, jostain vähemmän pörröisestä langasta.

(Alla oleva mekko on tämän hetken lemppari, mummun kutoma.)