Mekottaa

Maaliskuun lopulla iski hirveä mekkokuume. Olisin halunnut tehdä paksun villamekon. Järki kuitenkin sanoi, että mikäli haluan mekon käyttöön sen valmistuttua pitää valita vähän kesäisempi materiaali ja malli. Vaan enpä olisi maaliskuun lopun pakkasissa arvannut, että tämä mekko voisi olla käyttövaate valmistuessaan toukokuussa! Nyt sen saakin sit pakata kaappiin odottelemaan seuraavia kesäkelejä tai pukea alle pitkähihaista paitaa.

Malli on (melkein) The Little Black Dress (Gudrun Johnston) muutamin modauksin. Yläosan tein sileää oikeaa ja sitä on muutenkin tehty enemmän omasta päästä kuin orjallisesti ohjeesta. Helmaosasta jätin ensimmäset lisäykset pois. Kokeilin kyllä aivan ohjeen mukaan, mutta näytin hmm... erittäin raskaana olevalta. Ei kiitos vyötärön yläpuolelta levenevää helmaa.

Lanka on BC Garnin Allino (puuvilla, pellava - 50/ 50), menekki jotain 600 g luokkaa. Puikkoja 3 mm, 3,5 mm ja 4 mm. Sileät neuleet 3 millisillä.

Nyt mietin, pitäsikö puikoille pistä vielä toinen kesämekko vai vaihtaisko jo levyä...

Multi-purpose project: tiskirätti

Neulotussa tiskirätissä on monia hyviä puolia. Sitä voi käyttää

a) Jämäkerien tuhoamiseen. (Tosin yhteen menee lankaa sen verran vähän, että pelkästään kuvassa olevan pikkuruisen kasan tuhoamiseksi tarvittais toistakymmentä rättiä ...)

b) Mallitilkkuna, siis erilaisten mallineuleiden kokeilemiseen. (Tämä taitaa muuten olla se oikea siihen mun peittoon.)

c) tiskirättinä...

Tosin jokut läsnäolleet epäilivät tänään, että saishan niitä kaupastakin.

Peittolangat

Ruutua vai raitaa, leveää vai kaitaa? Sileää, ainaoikeaa vai pintaneuletta? Paloina, kaitaleina vai kenties yhtenä kappaleena? Kurinalaista vai villiä? Valmis suunnitelma vai lennossa improvisoiden?

Tämän peiton olen suunnitellut mielessäni jo moneen kertaan, siltikään - tai ehkä juuri siksi - en vielä tiedä mitä siitä tulee. Lankaa on yhteensä 1200 - 1800 g, hieman riippuen siitä mitä mukaan kelpuutetaan ja pitääkö kaikki olla itse kehrättyä, vai heitänkö mukaan muutaman tehdastekoisenkin.

Suunnittelu on mukaavaa, mutta joskus pitäis tehdä päätöksiäkin.

Kehrää se

Olen minä kehräillytkin. Kehräilyni ovat vaan viimeaikoina olleet hieman tylsiä esiteltäviksi, siksi niitä ei juuri ole blogissa vilahdellut.

Ylhäältä vasemmalta alkaen: ronaldsay, andenwolle(?), coburgerfuchs (2/3) + mysteerivilla (1/3) (lahjoittaja epäili ahvenanmaalaiseksi), coburgerfuchs; alarivissä: jacobschaf, suomenlammas, suomenlammas, corridale. Kolmisäikeistä, noin worsted paksuista, 200 m/ 100 g. Näistä olis tarkoitus tulla jonain päivänä torkkupeitto. Kaiken kaikkiaan tätä sarjaa löytyy tällä hetkellä n. kilon verran, osa värjättyjäkin (yksivärisiä). Kohta pitäis osata päättää, millainen siitä peitosta tulee.


Poika kysyikin yhtenä päivänä, miksi äiti aina kehrää niin tylsän väristä. (Tais olla tuo ronaldsay työn ala.) Asiallehan piti kiireesti tehdä jotain.

BFL-silkkiä FeltStudioUK:sta. Nam.

Pupupaita

Tammikuussa Ravelryn Kaheliryhmässä alkoi vapaamuotoinen puputakkien/ -paitojen yhteisneulonta eli pupukalli. Eli neulomuksia Colourmartin ihanaisesta merino-angora langasta. Kanssakahelit kerkesivät melkein tyhjentää kaupan niistä villapaitapaksuisista langoista, joten hitaasti syttyvänä jouduin tyytymään kaksinkertaisena neulottavaan ohuempaan. Metrejä langassa oli 1189/ 150 g eli kaksinkertaisenakin noin 430 m/ 100g.

Tikuttelin paidan 3,5 mm puikoilla, resorit 3 mm ja langan menekki yhteensä 450 g. Kevyt ja lämmin. Pehmeä ja ihana. Pupunpehmeä.

Tavoite oli 4. maaliskuuta, jolloin pääkaupunkiseudulla järjestettiin puputakkien kokoonumisajot. (Meille etäosallistujile oli luvassa kuoharin nauttimista ihan kotioloissa.) No, nälkä kasvoi syödessä ja paidasta tulikin paljon alkuperäistä suunnitelmaa pidempi. Se alkoi olla jo niin iso, ettei viitsinyt oikein reissussa kuljettaa mukana ja niinpä pupu joutui sohvannurkkaneuleena odottelemaan niitä harvinaisia sohvannurkkahetkiä, eikä ehtinyt määräaikaan mennessä valmiiksi. Mutta mitäpä siitä, pääasia, että tästä tuli ihana!

Paita on neulottu Tuulian TTS metodilla. Siis ylhäältä alkaen pyörönä, istutetuilla hihoilla. Kiitämme: sovitettavuutta neulomuksen edistyessä, olemattomia saumoja. Moitimme: pesussa muuttuvaa neuletiheyttä, neulottavan kappaleen kokoa. Tykkäsin kyllä, mutta ihan varauksetta en vielä kaikkia neulomuksiani tähän muottiin ole valmis pistämään, lähinnä tuon neulomuksen koon takia. (Sanoo hän jolla on nyt puikoilla yhtenä kappaleena neulottava mekko itselle...)

Langassa oli jonkinlainen öljy/ rasvakäsittely (ilmeisesti helpottamaan teollista työstämistä?) ja pesu pörhisti sen täyteen kukkaansa. Pesin kyllä mallitilkun ja laskeskelin mitat sen mukaan, mutta ehkä juuri sovittammisen helppoudesta johtuen muotoiluja tuli tehtyä matkan varrella ja kaikki eivät sit osoittautuneet ihan parhaiksi mahdollisiksi. Yhdet lyhennetyt kerrokset tuosta rintavarustuksen kohdalta poistaisin jos tekisin tämän uudelleen. Hihan pituus jäi myös pesun jälkeen aavistuksen naftiksi, pitää muistaa seuraavan pesun jälkeen hieman venyttää.

Yksi huonokin puoli tässä on. Eihän tätä kukaan meinaa älytä käsinneulotuksi. Jos haluaa paistatella oman erinomaisuutensa loisteessa, joutuu kehut kerjäämään...

Retorinen kysymys

Kumpi harmittaa enemmän: viikon työ hukkaan vai kahden kuukauden työ hukkaan?

Niinpä. Taitaapi mennä purkuun...

Parsimista

Yksi pari valmis, neljä jäljellä:

Nuo kelta-oranssit sukat saa mut aina niin hyvälle tuulelle, että päätin parsia ne. Keltainen on alkuperäistä lankaa, oranssia ei enää löytynyt, joten korvasin sen marjapuuronpunaisella.

Samalla kyydillä ehkä muutama muukin pari? Ilulaisten toisessa kantapäässä on reikä, Norosukkien päkiät on monesta kohtaa kasassa lähinnä pyhällä hengellä (sillä 25% nailonia?). Tän kirjoituksen loppupuolella esitellyt sukatkin on edelleen laatikossa, jopa käytössä. Pitäisköhän ne sittenkin parsia?