Jos neuloisin kirjoneulelapasia

Jos neuloisin kirjoneulelapasia, ainakin nyt olis malleja mistä valita.

Saattoi olla kohtuuttoman hintainen hankinta siihen nähden, että en oikeastaan käytä, enkä näin ollen myöskään neulo lapasia. Mutta entä sitten, tätä on ihana selailla ja haaveilla. Äidin oma kuvakirja.

Laskimen kanssa pääsee helpommalla

Ihan vaan muistiin itselle vastaisuuden varalle. Että jos meinaa neuloa villapaidan periaatteella “sovittelen ja sovellan sit matkan varrella” kannattais kans sovitella ja soveltaa. Voipi tulla muuten vaikka soputeltta, vähintäänkin purkuhommia. Laskimen kanssa pääsee helpommalla.

No, sittemmin on ensimmäinen yritys purettu, silmukkamäärät laskettu, uusinta kierros hyvällä mallilla ja sehän on suorastaan juurikin sen kokoinen kun oli tarkoitus. Sit ei enää tarvi jännittää kuin langan riittävyyttä.

Kaula ja hartiat

Tänään olen oppinut mm. sen, että jos haluaa kuvata kaulan ja hartioiden lämmitintä, on eduksi, jos kuvattavalla on kaula ja hartiat. Vähän kehnonlaisesti istuu vaatetorson päällä.

Itselle taas olisi ehkä kannattanut pukea jotain vähän fiksumpaa sen härpäkkeen alle, kenties kammata tukka ja naamaakin vähän pakkeloida. No, sen mitä ei saa rajauksella kuvasta ulos voi onneksi paikata fotoshoppaamalla.

Malli on Cloos, Norah Gaughanin käsialaa ja Berrocon ilmaisohjeita. Lankana hyvän aikaa kaapissa marinoitunut, vaihdosta saatu Mondial Le Perle Alpaca. Lanka on ihanan pehmeää, mutta ehkä sittenkin vähän jämäkämpi lanka olisi ollut paikallaan pitämään kauluksen ryhdikkäämpänä.

Anna

Pitäkäähän tuolista kiinni. Seuraa meinaan käsityöpostaus.

Tämä malli iski niin lujaa, että oli pakko saada heti puikoille. Tilasin kirjan ja lankavalinta perustui puhtaasti mitä sattui ensimmäisenä käteen -menetelmään. Näinkin suuritöiseen pipoon olisi toki voinut valita enemmän oman väriset langat. No, olen kuitenkin pitänyt pipoa päässä, värivalinnasta huolimatta. Varsinkin näin vaalea puoli päälle päin se on kuitenkin aika neutraali. Vähän kyllä himottaisi toistaa harjoitus esimerkiksi jollain harmaa-violetti yhdistelmällä.

Pipo on neulottu onteloneuleena ja on kaksipuoleinen, kääntöpuolella värit ovat peilikuvana. Minun lankavalintani oli aavistuksen paksu tähän malliin, mutta piposta tuli lopulta ihan sopivan kokoinen. Ei pannumyssy, kuten matkan varrella vahvasti epäilin. Mallikuviin verrattuna kuitenkin selvästi isompi.

Nurkassa

Raiku haastoi kertomaan miltä siellä itse kunkin omassa nurkassa näyttää.

Neulenurkkaukseni keskipiste on tuo kuvassa näkyvä nojatuoli, jonka vakiovarustukseen kuuluu vähintään kaksi vilttiä (joskus enemmänkin), epämääräinen määrä tyynyjä ja lampaantalja. Kuvasta on kätevästi rajattu ulos vasemmasta reunasta avautuva lelumeri, josta pienenä esimakuna tuolin vieressä pötköttelevä Nalle Puh. (Huomatkaa myös kätevästi käsillä oleva mittanauha...)

Tuolin toisella puolella majailee iPad. Lattialla, koska laturin johto on niin lyhyt, ettei yllä pöydälle.

Laatikostossa, hyllyillä ja hyllykön päällä korissa on kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, kätevästi käden ulottuvilla. Puikkoja, tarvikkeita ja keskeneräisä neuleita.

Neulekirjasto sen sijaan majailee hieman epäkäytännöllisesti huoneen toisella laidalla. Joudun ihan nousemaan tuolista sinne yltääkseni.

Tuolin vieressä olevasta kaapista löytyy säilytyspaikka mm. vyyhdinpuille, kerijälaitteelle ja rukille. Vaikkakin siellä enimmäkseen majailee vain rukin kassi, Vickan itse majailee olohuoneen puolella omassa nurkassaan...

Viimeisimpänä lisänä neulenurkkaukseni varustukseen on lisätty silmälasit. Ikä ei näköjään tule yksin.

Viikkoa myöhemmin

Samainen pihlajanoksa viikkoa myöhemmin.

Jäässä

Jatkan samalla linjalla edellisen postauksen kanssa. Märän kesän perään tuli märkä syksy ja ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen (sen verran tässä on näitä tiluksia katseltu) metsässä seisoo vesi. Viime lauantaina se jäätyi.

Työkaveri ehdotti, että siitä saisi oivan luistinradan jos ajelis ruohonleikkurilla ylimääräisen varvikon pois.

Jokohan huomenna saatais lunta?