Ihan itse

Mun tekis mieli laittaa ainakin kakskymmentä kuvaa tästä paidasta, mä niin tykkään siitä. Koitan kuitenkin hillitä mieleni ja rajoittaa kuvien määrää. Päättömiä kuvia, kun - köh - joku ei viitsinyt vapaapäivänä kammata tukkaansa...

Malli on omaa hengentuotosta ja langat on itse kehrätty. Ainoa mistä en voi ottaa täyttä kunniaa on noi värjätyt osuudet: värjäyksestä vastaa Three Waters Farm. (Siellä on taas muuten kauppa pullollaan ihanuuksia - ei suositella sortumisherkille.) Tumma väri on luonnonväristä corridealea, värjätyissä pohjana BFL.

Lämmin, mukava.

Täydellinen mukavuuspaita talvipakkasille.

Haluaisin tehdä näitä lisää. Kokeilla ostolankoja (esim. Kureyon + Cascade 220), kehrätä raitalangat niin, että hihoihin tulis myös kapeampia raitoja, laittaa itseraidottuvien tilalle yksiväriset.

Kummitytölle

Viime lauantaina oli pienen kummityttömme kastepäivä. Lahjaksi lapselle meni suomalaista käsityötä, sekä itsetehtyä, että muualta hankittua.

Ensimmäinen ajatus kun kummiksi pyydettiin oli, että täytyy alkaa neulomaan peittoa! Sen jälkee kuulutin perään hieman reality checkiä, en millään ehtisi kaikkien muiden keskeneräisten lomassa peiton tekoon, eikä sopivia lankojakaan löytyisi varastosta. Tampereen messuilta ostin kuitenkin bambu-puuvillaa vauvan peitto mielessäni. Ajattelin, että josko vaikka sit joululahjaksi, tai ihan muuten vaan vähän myöhemmin, vaikka sitten ensi kesänä kunhan tulevat taas Suomeen.

Yllätin kuitenkin itseni ja tikuttelin tämän peiton kasaan kahdeksassa päivässä, vaikka vietin perinteisesti viikon tehokkaimman neulontaillan eli perjantain pikkujouluissa. Niinpä peitto sujahtikin ristiäispakettiin. Toivottavsti tällainen vähän kevyempi peitto sopii Kalifornian lämpöolosuhteisiin.

Ihmeellinen väri

Syksyllä 2009 neuloin huivin. Blogista en sitä edes löytänyt, mutta Ravelry kertoi sen valmistuneen 1.1. 2010. Huivi itsessään oli kyllä kovin ihana, mutta kertaakaan en sitä ollut käyttänyt. Syypää siihen oli huivin ihmeellinen väri. Alunperin ajattelin, että neutraali väri sopisi monenlaisen vaatteen kaveriksi, mutta ei tämä. Kaikessa mitättömyydessään kyseinen väri (kulkee näköjään nimellä limestone) söi värit kaikesta muustakin. Huivi itsessään näytti lähinnä likaiselta eikä sen kanssa todellakaan sopinut mikään väri, ei kirkas eikä murrettu.

Tänä syksynä ihana Tuulia otti huivin käsittelyynsä ja katsokaa millaisena se palautui. Täydellinen!

Huivi on päässyt ulkoilemaan jo moneen otteeseen (ristiäiset, pubineulonta, syntymäpäivä juhlat, työpäivä...). Kuin pisteenä iin päälle Tampereen messuilta ostettu huivineula (http://www.hopealuu.fi).

Jos neuloisin kirjoneulelapasia

Jos neuloisin kirjoneulelapasia, ainakin nyt olis malleja mistä valita.

Saattoi olla kohtuuttoman hintainen hankinta siihen nähden, että en oikeastaan käytä, enkä näin ollen myöskään neulo lapasia. Mutta entä sitten, tätä on ihana selailla ja haaveilla. Äidin oma kuvakirja.

Laskimen kanssa pääsee helpommalla

Ihan vaan muistiin itselle vastaisuuden varalle. Että jos meinaa neuloa villapaidan periaatteella “sovittelen ja sovellan sit matkan varrella” kannattais kans sovitella ja soveltaa. Voipi tulla muuten vaikka soputeltta, vähintäänkin purkuhommia. Laskimen kanssa pääsee helpommalla.

No, sittemmin on ensimmäinen yritys purettu, silmukkamäärät laskettu, uusinta kierros hyvällä mallilla ja sehän on suorastaan juurikin sen kokoinen kun oli tarkoitus. Sit ei enää tarvi jännittää kuin langan riittävyyttä.

Kaula ja hartiat

Tänään olen oppinut mm. sen, että jos haluaa kuvata kaulan ja hartioiden lämmitintä, on eduksi, jos kuvattavalla on kaula ja hartiat. Vähän kehnonlaisesti istuu vaatetorson päällä.

Itselle taas olisi ehkä kannattanut pukea jotain vähän fiksumpaa sen härpäkkeen alle, kenties kammata tukka ja naamaakin vähän pakkeloida. No, sen mitä ei saa rajauksella kuvasta ulos voi onneksi paikata fotoshoppaamalla.

Malli on Cloos, Norah Gaughanin käsialaa ja Berrocon ilmaisohjeita. Lankana hyvän aikaa kaapissa marinoitunut, vaihdosta saatu Mondial Le Perle Alpaca. Lanka on ihanan pehmeää, mutta ehkä sittenkin vähän jämäkämpi lanka olisi ollut paikallaan pitämään kauluksen ryhdikkäämpänä.

Anna

Pitäkäähän tuolista kiinni. Seuraa meinaan käsityöpostaus.

Tämä malli iski niin lujaa, että oli pakko saada heti puikoille. Tilasin kirjan ja lankavalinta perustui puhtaasti mitä sattui ensimmäisenä käteen -menetelmään. Näinkin suuritöiseen pipoon olisi toki voinut valita enemmän oman väriset langat. No, olen kuitenkin pitänyt pipoa päässä, värivalinnasta huolimatta. Varsinkin näin vaalea puoli päälle päin se on kuitenkin aika neutraali. Vähän kyllä himottaisi toistaa harjoitus esimerkiksi jollain harmaa-violetti yhdistelmällä.

Pipo on neulottu onteloneuleena ja on kaksipuoleinen, kääntöpuolella värit ovat peilikuvana. Minun lankavalintani oli aavistuksen paksu tähän malliin, mutta piposta tuli lopulta ihan sopivan kokoinen. Ei pannumyssy, kuten matkan varrella vahvasti epäilin. Mallikuviin verrattuna kuitenkin selvästi isompi.