Täydellisen värinen villatopsi ja muita postiyllätyksiä

Katsokaapas mitä posti toi mulle tällä viikolla: täydellisen värinen villatopsi. Mä niin näen tässä kaulurin/ tuubihuivin.

Ehkä mä kuitenkin kehrään ja neulon sen ennenkuin otan käyttöön. Jos maltan. Lanitium ex Machina on velho tuon värin takana.

Lisäksi posti toi yhden kirjan. Kovasti jännä oli avata sitäkin pakettia: muistin kyllä tilanneeni Book Depositorystä jonkun neulekirjan, mutta mulla ei ollut enää paketin saapuessa mitään muistikuvaa minkä...

Lempisukat

Onhan tämä tavallaan vähän noloa, mutta ei sille mitään voi, nää nyt vaan on mun uudet lempisukat.

Sellaiset tavalliset sukat, joita ei tarvi sääliä eikä säästellä, mutta omalla tavallaan oikein hyväntuuliset. Mulla taitaa olla joku juttu noiden raitojen kanssa, en tunnu saavan niistä millään tarpeeksi.

 

Neuloutuivatkin melkein itsekseen. Lauantaina aloitin ja maanantaille jäi enää muutama sentti jäkimmäistä sukkaa.

Sata salamaa

Joskus ei voi kuin ihmetellä. Ensin sitä tikuttelee ohuesta sukkalangasta 2,25 mm puikoilla upeat kirjoneulesukat. Joo, ihan kivat, ronsujakin. Ei edes huvita blogata. Ja sit iskee jostain takavasemmalta kuin sata salamaa - raitasukat seiskaveikasta. (Paitsi että oikeasti ne ei ole seiskaveikkaa vaan Jannea.) Tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle kuinka hienot sukat sitä onkaan neulonut. Ei ole hommassa päätä eikä häntää, ei. Raitasukat odottaa vielä kuvaamista, mutta sitä erinomaisuutta odotellessa ne ronsut.

Lankakauppakierroksella

Kävin tänään lankakauppakierroksella. Ihan vaan ihmettelemässä, mitään erityisemmin etsimättä.

Ei jaksa Oulun lankakauppoja enää kiertäää yhtenä päivänä. Helppoahan se silloin oli, kun niitä oli ehkä kolme. Vaan kohta on valitettavasti yksi vähemmän. Osaalistuin Lumoavan hyllyjen tyhjennykseen tämän verran:

Ihan itse

Mun tekis mieli laittaa ainakin kakskymmentä kuvaa tästä paidasta, mä niin tykkään siitä. Koitan kuitenkin hillitä mieleni ja rajoittaa kuvien määrää. Päättömiä kuvia, kun - köh - joku ei viitsinyt vapaapäivänä kammata tukkaansa...

Malli on omaa hengentuotosta ja langat on itse kehrätty. Ainoa mistä en voi ottaa täyttä kunniaa on noi värjätyt osuudet: värjäyksestä vastaa Three Waters Farm. (Siellä on taas muuten kauppa pullollaan ihanuuksia - ei suositella sortumisherkille.) Tumma väri on luonnonväristä corridealea, värjätyissä pohjana BFL.

Lämmin, mukava.

Täydellinen mukavuuspaita talvipakkasille.

Haluaisin tehdä näitä lisää. Kokeilla ostolankoja (esim. Kureyon + Cascade 220), kehrätä raitalangat niin, että hihoihin tulis myös kapeampia raitoja, laittaa itseraidottuvien tilalle yksiväriset.

Kummitytölle

Viime lauantaina oli pienen kummityttömme kastepäivä. Lahjaksi lapselle meni suomalaista käsityötä, sekä itsetehtyä, että muualta hankittua.

Ensimmäinen ajatus kun kummiksi pyydettiin oli, että täytyy alkaa neulomaan peittoa! Sen jälkee kuulutin perään hieman reality checkiä, en millään ehtisi kaikkien muiden keskeneräisten lomassa peiton tekoon, eikä sopivia lankojakaan löytyisi varastosta. Tampereen messuilta ostin kuitenkin bambu-puuvillaa vauvan peitto mielessäni. Ajattelin, että josko vaikka sit joululahjaksi, tai ihan muuten vaan vähän myöhemmin, vaikka sitten ensi kesänä kunhan tulevat taas Suomeen.

Yllätin kuitenkin itseni ja tikuttelin tämän peiton kasaan kahdeksassa päivässä, vaikka vietin perinteisesti viikon tehokkaimman neulontaillan eli perjantain pikkujouluissa. Niinpä peitto sujahtikin ristiäispakettiin. Toivottavsti tällainen vähän kevyempi peitto sopii Kalifornian lämpöolosuhteisiin.

Ihmeellinen väri

Syksyllä 2009 neuloin huivin. Blogista en sitä edes löytänyt, mutta Ravelry kertoi sen valmistuneen 1.1. 2010. Huivi itsessään oli kyllä kovin ihana, mutta kertaakaan en sitä ollut käyttänyt. Syypää siihen oli huivin ihmeellinen väri. Alunperin ajattelin, että neutraali väri sopisi monenlaisen vaatteen kaveriksi, mutta ei tämä. Kaikessa mitättömyydessään kyseinen väri (kulkee näköjään nimellä limestone) söi värit kaikesta muustakin. Huivi itsessään näytti lähinnä likaiselta eikä sen kanssa todellakaan sopinut mikään väri, ei kirkas eikä murrettu.

Tänä syksynä ihana Tuulia otti huivin käsittelyynsä ja katsokaa millaisena se palautui. Täydellinen!

Huivi on päässyt ulkoilemaan jo moneen otteeseen (ristiäiset, pubineulonta, syntymäpäivä juhlat, työpäivä...). Kuin pisteenä iin päälle Tampereen messuilta ostettu huivineula (http://www.hopealuu.fi).