Käsinkehrätty ja keritty Linconln, kuidut Lanitium ex Machinalta.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Oheistoimintaa
Useat puhelinpalaverit kaipaavat jotain keskittymistä edistävää oheistoimintaa. Neulominen on vanha konsti, mutta näköjään lankojen keriminenkin käy hyvin siihen tarkoitukseen.
Käsinkehrätty ja keritty Linconln, kuidut Lanitium ex Machinalta.
Käsinkehrätty ja keritty Linconln, kuidut Lanitium ex Machinalta.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Lenni lempipupu
Tammikuussa käytiin kuopuksen kanssa viettämässä tyttöjen viikonloppua Helsingissä. Yhtenä ohjelmanumerona oli vierailu Villavyyhdissä, tyttärelle ratikkakyytiä ja äidille... no, sitä itseään.
Tytär bongasi hyllystä tekemispakkaukset ja mukaan valikoitui lopulta pupu. Äiti laitettiinkin samoin tein töihin. Pari viikkoa sai kuitenkin muuten valmis pupu odotella kasaamista. Kunnes eräänä sunnuntaiaamuna mulle kannettiin syliin pupun palaset ja komennettiin tomerasti ompelupuuhiin.
Kovasti söpöhän siitä tuli. Ja niin mieluinen, että ei voinut laskea kädestä edes kuvaamisen ajaksi.
Tein periaatteessa ihan ohjeen mukaan - mitä nyt eri kieliversioissa oli hieman eri määrä kerroksia ynnä muuta pientä eroa. Ja suuri ärsytykseni (ja syy minkä takia aloin eri kieliversioita tavata): paketin kuvissa oleva pupu ei ollut missään nimessä syntynyt täsmälleen paketissa olevilla ohjeilla. Ei minkään kieliversion mukaan. Samassa paketissa oli siis ohjeet englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja hollanniksi. Kahta ensimmäistä osaan sujuvasti, auttavasti luen kahtaa jälkimmäistäkin
Hieman piti valitettavasti myös purkaa matkan varrella. Tein korvat viimeisenä ja valkoinen lanka loppui kesken. Jalkaterien reunasta sain tarvittavan määrän valkoista vaihtamalla värit toisiksi. Tältä ongelmalta olis tietty välttynyt, jos olis tehnyt korvat ennen jalkoja ja älynnyt siinä vaiheessa valkoisen värin olevan vähissä.
Tytär bongasi hyllystä tekemispakkaukset ja mukaan valikoitui lopulta pupu. Äiti laitettiinkin samoin tein töihin. Pari viikkoa sai kuitenkin muuten valmis pupu odotella kasaamista. Kunnes eräänä sunnuntaiaamuna mulle kannettiin syliin pupun palaset ja komennettiin tomerasti ompelupuuhiin.
Kovasti söpöhän siitä tuli. Ja niin mieluinen, että ei voinut laskea kädestä edes kuvaamisen ajaksi.
Tein periaatteessa ihan ohjeen mukaan - mitä nyt eri kieliversioissa oli hieman eri määrä kerroksia ynnä muuta pientä eroa. Ja suuri ärsytykseni (ja syy minkä takia aloin eri kieliversioita tavata): paketin kuvissa oleva pupu ei ollut missään nimessä syntynyt täsmälleen paketissa olevilla ohjeilla. Ei minkään kieliversion mukaan. Samassa paketissa oli siis ohjeet englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja hollanniksi. Kahta ensimmäistä osaan sujuvasti, auttavasti luen kahtaa jälkimmäistäkin
Hieman piti valitettavasti myös purkaa matkan varrella. Tein korvat viimeisenä ja valkoinen lanka loppui kesken. Jalkaterien reunasta sain tarvittavan määrän valkoista vaihtamalla värit toisiksi. Tältä ongelmalta olis tietty välttynyt, jos olis tehnyt korvat ennen jalkoja ja älynnyt siinä vaiheessa valkoisen värin olevan vähissä.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Täydellisen värinen villatopsi ja muita postiyllätyksiä
Katsokaapas mitä posti toi mulle tällä viikolla: täydellisen värinen villatopsi. Mä niin näen tässä kaulurin/ tuubihuivin.
Ehkä mä kuitenkin kehrään ja neulon sen ennenkuin otan käyttöön. Jos maltan. Lanitium ex Machina on velho tuon värin takana.
Lisäksi posti toi yhden kirjan. Kovasti jännä oli avata sitäkin pakettia: muistin kyllä tilanneeni Book Depositorystä jonkun neulekirjan, mutta mulla ei ollut enää paketin saapuessa mitään muistikuvaa minkä...
Ehkä mä kuitenkin kehrään ja neulon sen ennenkuin otan käyttöön. Jos maltan. Lanitium ex Machina on velho tuon värin takana.
Lisäksi posti toi yhden kirjan. Kovasti jännä oli avata sitäkin pakettia: muistin kyllä tilanneeni Book Depositorystä jonkun neulekirjan, mutta mulla ei ollut enää paketin saapuessa mitään muistikuvaa minkä...
torstai 10. tammikuuta 2013
Lempisukat
Onhan tämä tavallaan vähän noloa, mutta ei sille mitään voi, nää nyt vaan on mun uudet lempisukat.
Sellaiset tavalliset sukat, joita ei tarvi sääliä eikä säästellä, mutta omalla tavallaan oikein hyväntuuliset. Mulla taitaa olla joku juttu noiden raitojen kanssa, en tunnu saavan niistä millään tarpeeksi.
Neuloutuivatkin melkein itsekseen. Lauantaina aloitin ja maanantaille jäi enää muutama sentti jäkimmäistä sukkaa.
Sellaiset tavalliset sukat, joita ei tarvi sääliä eikä säästellä, mutta omalla tavallaan oikein hyväntuuliset. Mulla taitaa olla joku juttu noiden raitojen kanssa, en tunnu saavan niistä millään tarpeeksi.
tiistai 8. tammikuuta 2013
Sata salamaa
Joskus ei voi kuin ihmetellä. Ensin sitä tikuttelee ohuesta sukkalangasta 2,25 mm puikoilla upeat kirjoneulesukat. Joo, ihan kivat, ronsujakin. Ei edes huvita blogata. Ja sit iskee jostain takavasemmalta kuin sata salamaa - raitasukat seiskaveikasta. (Paitsi että oikeasti ne ei ole seiskaveikkaa vaan Jannea.) Tekisi mieli kuuluttaa koko maailmalle kuinka hienot sukat sitä onkaan neulonut. Ei ole hommassa päätä eikä häntää, ei. Raitasukat odottaa vielä kuvaamista, mutta sitä erinomaisuutta odotellessa ne ronsut.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Lankakauppakierroksella
Kävin tänään lankakauppakierroksella. Ihan vaan ihmettelemässä, mitään erityisemmin etsimättä.
Ei jaksa Oulun lankakauppoja enää kiertäää yhtenä päivänä. Helppoahan se silloin oli, kun niitä oli ehkä kolme. Vaan kohta on valitettavasti yksi vähemmän. Osaalistuin Lumoavan hyllyjen tyhjennykseen tämän verran:
Ei jaksa Oulun lankakauppoja enää kiertäää yhtenä päivänä. Helppoahan se silloin oli, kun niitä oli ehkä kolme. Vaan kohta on valitettavasti yksi vähemmän. Osaalistuin Lumoavan hyllyjen tyhjennykseen tämän verran:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)